vanhemmuus, anteeksianto, psykoterapia
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.

Pelkäätkö, että olet ollut jollakin tavalla huono äiti tai isä – voiko tilannetta enää korjata?

Vaikka suhde omiin lapsiin olisi huonoissa kantimissa, sitä voi aina yrittää parantaa. Psykologi Katri Ollikainen suosittelee antamaan lapselle selkeän viestin siitä, että on kiinnostunut tämän kuulumisista ja hyvinvoinnista. Jos omat aloitteet torjutaan toistuvasti, viestiä on syytä kunnioittaa.

– Teini-ikäisten ja nuorten aikuisten kohdalla on toisin. Heidän halukkuutensa parantaa välejä vanhempiin voi vielä muuttua, kuten mieli voi vaihtua kaiken muunkin suhteen. Heille voi kertoa, että aikoo odottaa rauhassa, kunnes lapsi on valmis keskustelemaan.

Suhteiden parantamisessa voi olla avuksi, että kertoo aikuiselle lapselle suoraan oman vanhemmuuden aiheuttamista syyllisyydentunteista. Nuoremmillekin Ollikainen kehottaa puhumaan rehellisesti, ja olemaan pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta ja surusta. Sekin kannattaa sanoa, jos nyt voisi tarjota lapselle enemmän tukeaan, ja kuinka suuri ilo itselle olisi, jos suhde voisi vielä muuttua paremmaksi.

Joskus itsesyytökset ovat turhia, vaikka lapsen elämä menisikin aikuisena solmuun.

Syyllisyydentunteiden syntymistä on kuitenkin lähes mahdotonta estää, kun lapsella on isoja ongelmia, kuten huumeriippuvuutta, masennusta tai jos tämä syrjäytyy. Silloin on hyvä muistaa, että vaikka lapsuudessa saatu huolenpito on tärkeä osa tulevan elämän perustaa, se ei määritä kaikkea.

– Lapsi on omana itsenäisenä ihmisenään tehnyt myös valintoja ja ratkaisuja, joihin vanhempi ei ole voinut vaikuttaa. Toisaalta jos on vanhempana toiminut tavalla, jonka ymmärtää ongelmalliseksi vasta myöhemmin, olisi tärkeää voida kokea siitä syyllisyyttä ilman kiirettä. Samalla pitää olla lempeä itseään kohtaan sen suhteen, että luuli aikanaan toimivansa oikein, Ollikainen muistuttaa.

Yksi vanhemmuuden tärkeistä tehtävistä on valaa lapseen uskoa siihen, että tämä pärjää ja selviää vaikeistakin tilanteista. Sama pätee aikuisiinkin lapsiin.

– Toisaalta olisi tärkeää voida vain olla lapsen rinnalla hankaluuksissa niin paljon, kuin hän siihen antaa tilaa. Samalla voi viestiä lapselle, että vaikka asiat eivät pitkään aikaa selviäisikään, me vanhemmat olemme tässä.

Asiantuntija: Katri Ollikainen, psykologi Ylioppilaiden terveydenhoito-säätiö, Helsinki.

 

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys