vanhemmuus, anteeksianto, psykoterapia
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilöt eivät liity juttuun.

Pelkäätkö, että olet ollut jollakin tavalla huono äiti tai isä – voiko tilannetta enää korjata?

Vaikka suhde omiin lapsiin olisi huonoissa kantimissa, sitä voi aina yrittää parantaa. Psykologi Katri Ollikainen suosittelee antamaan lapselle selkeän viestin siitä, että on kiinnostunut tämän kuulumisista ja hyvinvoinnista. Jos omat aloitteet torjutaan toistuvasti, viestiä on syytä kunnioittaa.

– Teini-ikäisten ja nuorten aikuisten kohdalla on toisin. Heidän halukkuutensa parantaa välejä vanhempiin voi vielä muuttua, kuten mieli voi vaihtua kaiken muunkin suhteen. Heille voi kertoa, että aikoo odottaa rauhassa, kunnes lapsi on valmis keskustelemaan.

Suhteiden parantamisessa voi olla avuksi, että kertoo aikuiselle lapselle suoraan oman vanhemmuuden aiheuttamista syyllisyydentunteista. Nuoremmillekin Ollikainen kehottaa puhumaan rehellisesti, ja olemaan pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta ja surusta. Sekin kannattaa sanoa, jos nyt voisi tarjota lapselle enemmän tukeaan, ja kuinka suuri ilo itselle olisi, jos suhde voisi vielä muuttua paremmaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus itsesyytökset ovat turhia, vaikka lapsen elämä menisikin aikuisena solmuun.

Syyllisyydentunteiden syntymistä on kuitenkin lähes mahdotonta estää, kun lapsella on isoja ongelmia, kuten huumeriippuvuutta, masennusta tai jos tämä syrjäytyy. Silloin on hyvä muistaa, että vaikka lapsuudessa saatu huolenpito on tärkeä osa tulevan elämän perustaa, se ei määritä kaikkea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Lapsi on omana itsenäisenä ihmisenään tehnyt myös valintoja ja ratkaisuja, joihin vanhempi ei ole voinut vaikuttaa. Toisaalta jos on vanhempana toiminut tavalla, jonka ymmärtää ongelmalliseksi vasta myöhemmin, olisi tärkeää voida kokea siitä syyllisyyttä ilman kiirettä. Samalla pitää olla lempeä itseään kohtaan sen suhteen, että luuli aikanaan toimivansa oikein, Ollikainen muistuttaa.

Yksi vanhemmuuden tärkeistä tehtävistä on valaa lapseen uskoa siihen, että tämä pärjää ja selviää vaikeistakin tilanteista. Sama pätee aikuisiinkin lapsiin.

– Toisaalta olisi tärkeää voida vain olla lapsen rinnalla hankaluuksissa niin paljon, kuin hän siihen antaa tilaa. Samalla voi viestiä lapselle, että vaikka asiat eivät pitkään aikaa selviäisikään, me vanhemmat olemme tässä.

Asiantuntija: Katri Ollikainen, psykologi Ylioppilaiden terveydenhoito-säätiö, Helsinki.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla