Eroryhmiä vetävä parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow neuvoo lopettamaan itsensä syyttelyn. Jos ero tuli, siitä kannattaa oppia jotakin. Aloita purkamalla oman parisuhteen käsikirjoitus osiin.

Jokaisen eronneen elämää helpottaa, kun oman parisuhteen käsikirjoitus puretaan osiin. Silloin liiton kaari viime vaiheineen tulee ymmärrettäväksi.
– Eronneilla on kova tarve käsittää, miksi heidän liittonsa päättyi. He miettivät, mitä oikeastaan tapahtui ja miksi nyt tuntuu niin pahalta kuin tuntuu, sanoo eroryhmiä vetävä Marianna Stolbow.
– Kaikkien pitää tarkistaa oma roolinsa parisuhteessa, katsella sitä etäämmältä. Ehkä odotit liitolta epärealistisia asioita. Ennen kaikkea vaikutit itsekin vahvasti siihen, millainen ilmapiiri kotona oli.
Jos paha olo vain jatkuu, ihminen alkaa pelätä. Kuinka pitkään tätä jatkuu? Onko tämä sitä katkeroitumista? Entä jos en koskaan tapaakaan ketään uutta? Tai jos en edes halua tavata, sehän tarkoittaa yksinäisyyttä!

Joillakin on kyky ratkoa ongelmia

Stolbow kertoo, että eroryhmissä nuoremmat ajattelevat yli viisikymppisistä eronneista, että hyvä teidän on. Saitte sentään kasvatettua yhdessä lapsenne ja nyt voitte keskittyä omaan elämään.

Vanhemmat katselevat nuorempia ja miettivät, että teillä on sentään enemmän energiaa ja vuosia löytää uusi kumppani.

Kun Stolbow nykyisin näkee kaksi todella vanhaa yhdessä kävelyllä, käsi toisen kädessä tai käsipuolessa, hänessä herää kunnioitus. Hän ei ajattele, että onpa noilla käynyt tuuri, ei. Hän ajattelee, että ovatpa nuo selvittäneet tiensä monista mutkista.

Stolbow haastatteli uusinta kirjaansa varten viittäkymmentä aikuista. Vanhempieni kaltainen -kirjassa vain viisi haastateltavista saattoi kertoi, että omilla vanhemmilla oli ollut hyvä ja onnellinen liitto. Noin puolella vanhemmat olivat eronneet.

Vain pienellä vähemmistöllä on kotoa saatu toimiva malli parisuhteen ylläpitoon.
– Turha ruoskia itseään, jos epäonnistui, sanoo Stolbow.

Alakulosta ylös

Mutta eronneet ruoskivat. Pettymys ja suru nostattavat vihaa samaan tapaan kuin jos puoliso kuolee yllättäen tai sairastuu niin, että elämä pitää järjestää uudelleen. Vereslihalla olevan itsesyytöksille ei tunnu tulevan loppua. Joku kyselee, miksi ihmeessä en pääse syyttelystä, toinen uskoo solahtavansa pian alakulosta masennukseen.
– Menetyksen tunteita ei pidä haudata eikä vihaansa silotella. Parasta on löytää purkautumisväyliä tunteille ja surra niin kauan kuin tuntuu tarpeelliselta.
”Vihatynnyriään” voi tyhjentää monella tavalla. Erään eronneen keski-ikäisen ystävät alkoivat ihmetellä, kuinka nainen jaksaa aina vaan puurtaa pihalla multasäkkien kanssa. Puutarhassa ei ensimmäisenä erokesänä ollut yhtään rikkaruohoa! Joku aloittaa säännöllisen kuntoilun, jossa saa hakata säkkiä. Voi myös kirjoittaa kirjeitä, joita ei lähetä kenellekään, ja niissä kuuluu vuodattaa.

Lue lisää Hyvä terveys -lehdestä numero 5/2016