Aivotutkija Miia Kivipelto Tukholma

Aivotutkija Miia Kivipelto tapaa viisikymppisiä, jotka valittelevat, ettei muisti pelaa. Syynä voi olla voimat vienyt stressi. Vaikka elimistö olisi muuten palautunut, pää tarvitsee lisäaikaa toipumiseen.

Aivot ovat Miia Kivipellon, 42, mielestä kiehtova elin. Ne ovat tutkijoillekin edelleen aika mystinen juttu, universumin monimutkaisin koneisto. Ne säätelevät elimistön koko toimintaa. Sitä, kuinka reagoimme ärsykkeisiin, käyttäydymme, tunnemme, muistamme, kommunikoimme...

– Tuskin koskaan pystytään täysin ymmärtämään, kuinka aivot toimintaamme säätelevät. Niissä sijaitsee kuitenkin iso osa ihmisyyttä, sanoo geriatrian professori ja palkittu aivotutkija Miia Kivipelto.

Vielä muutama vuosikymmen sitten aivoja pidettiin koneistona, joka raksuttaisi kelvollisesti niin kauan kuin öljyt kiertäisivät mekanismissa eikä pääkoppaan kohdistuisi kovia kolauksia. Nykyisin aivoja pidetään paljon muovautuvampina, ja juuri muovautuvuus kiinnostaa Kivipeltoa.

Ylirasitus on tunnollisen vaiva

Monta vuotta aivotutkijan pitämiin esitelmiin kuului kaksi vakiovalokuvaa. Aivot terveinä, elinvoimasta punertavina ja alzheimerin harmaannuttamina. Kivipelto työskenteli tutkijaryhmineen selvittääkseen, mikä saa aikaan muutoksen. Miten muistisairaus etenee ja mitä sen hidastamiseksi ellei peräti ehkäisemiseksi voidaan tehdä?

Muistin heikkeneminen ei ole pelkästään vanhusten huoli. Viime vuosina Kivipelto on tavannut viisikymppisiä naisia, jotka kertovat muistipoliklinikalla hieman nolostellen, että pää ei tunnu toimivan kuten pitäisi. He ihmettelevät, että päässä pätkii, vaikka muuta vaivaa ei olisi.

On tyypillistä, että nämä naiset käyvät töissä ja hoitavat tunnollisesti velvollisuutensa. Ehkä liiankin tunnollisesti – aivan kuin olisi oltava vaikuttamassa joka kentällä. Mutta moni on väsynyt, alakuloinen, masentunutkin. Joku on palannut äskettäin töihin burn out -lomalta ja todennut, että vaikka hän on muuten palautunut ylirasituksesta, muisti ei pelaa entiseen tapaan.

Stressi vie muistista herkkyyden

Yksi aivotutkimuksen uusista alueista onkin stressihormonien vaikutus muistamiseen. Sitä selvitetään kansainvälisessä tutkimuksessa.

–Muistista voi kadota herkkyys. Pään sisälläkin tarvitaan palautumisaikaa, kun elämään on tullut voimat tyhjentänyt kriisi. Vaikka aivoissa on luontaisesti reservikapasiteettia ja ne joustavat tiukassa paikassa, niin pitkään kestävä stressi muokkaa niitä. Samoin tekee esimerkiksi unettomuus.

Välittäjäaineiden toiminnassa nähdään silloin muutoksia.

–Ehkä aivojen palautuminen vaatiikin pidemmän ajan kuin on ajateltu, ja ehkä palautumista voi edistää omilla toimillaan, mutta millä tavoin ja kuinka paljon? Tätä vielä tutkitaan, sanoo Kivipelto.

Tutkijaa itseäänkin mietityttää varmasti kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kuluttua, kuinka oma pää toimii.

 

Lue koko juttu: Hyvä terveys 12/2016

thefinn

Miia Kivipelto: ”Keski-iän stressi panee muistin koetteille”

Mielestäni vaikea stressi lisää mahdollisuutta kilpirauhasen alitoimintaan. Tämä myös aiheuttaa muistiongelmia. Valitettavasti Suomen terveydenhoito ei tunnista alitoimintaa ja ainoa tapa on käydä yksityisellä endokrinologilla. Mikäli ongelmana on muisti, suolanhimo, väsymys tai jatkuva kylmän tunteminen (tai yksi näistä) suosittelen käymistä endokrinologilla. Myös korkeat sokeri- ja kolesteroliarvot voivat johtua kilpir.alitoiminnasta
Lue kommentti

Kirjailija Kati Tervon uusin kirja sai innoituksen oman suvun vaietusta salaisuudesta.

"Neljäs kirjani Iltalaulaja (Otava 2017) kertoo taiteilija Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista, joka haluaisi myös osata taiteilla, mutta taustansa vuoksi ei voi.

Löysin romaanin aiheen peratessani tätini kuolinpesää. Tätini ihaili Thesleffiä ja olisi tahtonut taiteilijaksi, mutta perhe vaati häntä opiskelemaan kunnon ammatin. Täti sairastui skitsofreniaan alle kolmikymppisenä.

Psyykkinen sairaus oli tabu. Sitä hävettiin perheessäni. En vielä 11-vuotiaanakaan tiennyt, että mummulassa seinänvieruksia pitkin hiljaa kulkeva ihminen on tätini. Hän oli laitoshoidossa lukuisia kertoja, mutta välillä oli myös parempia jaksoja. Minulla on tädistä myös valoisia muistoja, kun syömme yhdessä ja nauramme.

Harrastin itsekin kuvataiteita nuorena, kunnes isä sanoi, että nyt on taiteilut taiteiltu. Oli mentävä töihin. Katkera en ole, sillä työelämän opit ovat olleet hyväksi ja opettaneet vastuunottoa elämästä.

Nykyään minulla on työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä. On mahtavaa, kun on paikka, minne voi mennä ja vetää oven kiinni. Ennen kirjoitin kotona, missä mieheni työskentelee ja poikani soittaa sähkökitaraa.

Näin on parempi, sillä kestän hälinää huonosti. En juurikaan katso telkkaria, sillä korvani väsyvät tv:n ääniin ja maailman melskeisiin. Jari hemmottelee minua kotona niin, että jalkapalloa katsoessaan hän laittaa kuulokkeet korville, jotta minun ei tarvitse kuunnella urheiluselostuksia.”

Lue lisää Kati Tervon terveystunnustuksia Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit luke lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.

tämänkin kokenut

Kati Tervo: ”Perheen psyykkinen sairaus oli tabu”

Kyllä se on todella outoa, miksi psyyken ongelmat ovat hävettäviä edelleen. Asenne lähtee ihan hoitotasolta, kun mielenterveystoimistoon voidaan ohjata "piiloreittiä" , kun se saisi olla samoissa tiloissa, kuin muukin terveyden/sairaudenhoito. Päästä lähtee niin paljon tärkeää jokapäiväiseen elämään, että olisi kunnia hoitaa mieltä ja koppaa iloisesti ja julkisesti, se on kaikkien etu ja hyöty.
Lue kommentti

Näyttelijä Outi Mäenpää on oppinut paljon uusperheen haasteista. Enää hän ei etsisi kiihkeästi ratkaisuja. Molempia puolisoita tyydyttävää ratkaisua ei aina ole.


Näyttelijä Outi Mäenpää, 55, kertoo, kuinka hän yritti toisen aviomiehensä kanssa tehdä uusperheestä ydinperhettä.

–Selviydyimme muutaman vuoden hyvin ottaen huomioon, että naimisiin mennessä perheeseen kuuluivat neljä teini-iän kynnyksellä olevaa poikaani ja miehen kaksi isompaa lasta sekä hänen kaksivuotiaat kaksosensa, sanoo Mäenpää.

Erosta on nyt kaksi vuotta.

–Rakastuminen lienee jonkinlainen aivojen häiriötila, näin aivotutkijat sanovat. Ilman yhteistä osoitetta meidän olisi kuitenkin ollut melko mahdotonta edes tavata. Yritimme saada arjen kaikkine uusperhesäätöineen toimimaan, mutta se ei onnistunut.

Jos Mäenpää nyt lähtisi samaan kuvioon, hän ottaisi vastaan tulevat haasteet iisimmin. Ei yrittäisi niin kovasti ratkaista vaativia tilanteita, sillä ehkä niihin ei edes ole ratkaisua.

–Pitäisi vain osata nähdä, kuinka aika auttaa ja tilanne pian muuttuu. Jo vuoden kuluttua arki on toisenlaista, kun lapset ovat isompia, Mäenpää toteaa.

Parisuhteesta hän oppi muun muassa, että on turha yrittää pelastaa toista hänen omilta kipuiluiltaan. Vasta jos puoliso pyytää apua, sitä voi yrittää tarjota.

–En yrittäisi operoida toista, en opettaa, en puuttua vaan keskittyisin itseeni ja omaan kehitykseeni. Omat tarpeensa on muistettava sanoittaa toiselle. Ei hän voi niitä muuten tietää.

Mäenpää sanoo olevansa ehdottomasti parisuhdeihminen. Niinpä hän voisi hyvinkin mennä naimisiin kolmannen kerran. Jos hän tekisi toiveittensa parisuhteesta aarrekartan, hän olisi siinä mukana itsekin.

 –Olisin aarrekartassa mukana iloisena siitä, että olen ymmärtänyt, miten minun nimenomaan ei kannata parisuhteessa toimia.

Lue lisää Outi Mäenpään hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit lukea koko lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.