Miten tottua pesän tyhjenemiseen? Psykologi vastaa

"Ensimmäinen lapsistani muutti kotoa. Hänellä menee opiskelukaupungissaan hyvin. Minulla on kuitenkin kova ikävä. Kaipaan arkisia juttuhetkiä, kokkaamista yhdessä ja seuraa kulttuurimenoihin. Kun lapsi oli omassa kodissaan ensimmäistä kertaa kipeänä tai tunsi olonsa yksinäiseksi, minun teki mieli jättää kaikki, mitä olin tekemässä, ja lähteä hätiin. Tuntuu väärältä, että lapsi on niin kaukana. Oikeasti olen tietysti iloinen hänen puolestaan ja tiedän, että hötkyilen turhia. Mikä avuksi?!"

Psykologi ja psykoterapeutti Mikael Saarinen vastaa:

Koemme elämämme aikana monenlaisia eroja lapsuudesta vanhuuteen. Osa eroista on tilapäisiä, mutta iso osa pysyviä.

Jo taaperot kokevat eroahdistusta, kun vanhempi häviää näköpiiristä. Päivähoidon aloittaminen on monelle lapselle, mutta myös heidän vanhemmilleen, haastava ja sydäntä särkevä tilanne. Teini-ikäisinä nuorten tehtävänä on luoda omaa identiteettiään ja ottaa etäisyyttä vanhempiinsa. Tämä vaihe hermostuttaa monia vanhempia ja johtaa helposti konfliktitilanteisiin. Täysikäisinä lapsillamme on edessään lopullinen itsenäistyminen ja omiin elämänhaasteisiin vastaaminen.

Pesän tyhjeneminen on tuttu ilmiö kaikille vanhemmille. Puhutaan jopa tyhjän pesän syndroomasta, joka haastaa vanhempien omaa sopeutumiskykyä.

Ihmiselämä rakentuu yhteydestä ja vahvasta kiintymyksestä läheisiimme. On siis aivan normaalia kokea eroahdistusta ja ikävää tilanteessa, jossa yhteys muuttuu päivittäisestä kanssakäymisestä etäyhteydeksi.

Onneksi lasten kanssa kyse ei ole erosta ja hylkäämisestä vaan uudesta elämänvaiheesta, jossa nuori aikuinen kohtaa itsenäisesti ikävaiheensa isot elämänkysymykset: kuka minä olen, mikä minusta tulee isona ja haluanko jakaa elämäni toisen ihmisen kanssa ja perustaa perheen.

Nämä kysymykset ovat vaikeita monelle aikuisellekin. Se voi olla yksi syy, miksi lapsen pärjääminen omillaan herättää huolta ja jopa ärtymystä.

Olet selvästi jo osin ratkaissut ongelmasi: osa sinusta hyväksyy tilanteen ja on iloinen lapsen puolesta. Onnistuit myös malttamaan tarpeesi lähteä auttamaan häntä pienen sairastumisen aikana.

Haasteenasi tuntuu olevan oman uuden roolin luominen ja lapsen muuttoon liittyvien tunteiden kanssa toimeentulo. Ilmeisesti olet tässäkin pitkällä eli et yritä liikaa ohjata ja neuvoa soittelemalla tai viestittelemällä hänelle jatkuvasti, eivätkä suru, kaipaus ja huoli ole niin suuria, että hyvinvointisi tai arkesi olisi häiriintynyt.

Esikoisen muutto haastaa sinua pohtimaan tulevaa rooliasi ilman kotona asuvia lapsia. Ehkä voisit miettiä, mitä myönteisiä muutossuuntia elämässäsi mahdollisesti on, kun pesä tyhjenee. Onko aika aktivoida vanhoja harrastuksia, syventää parisuhdetta ja unelmoida uudesta tulevaisuudesta?

Tärkeää on myös miettiä, miten säilytät yhteyden aikuisella tavalla tasavertaisempaan lapseesi. Suhteennehan säilyy kuitenkin koko loppuelämäsi ja kehittyy ja kukoistaa edelleen. Hyvä esimerkki tästä löytyy elokuvasta Ilon ja onnen tarinoita (USA 1993). Ehkä voisit katsoa myös pojan kasvamisesta kertovan elokuvan Boyhood (USA 2014).

Näin eteenpäin

• Hyväksy lapsesi muuttoon liittyvät tunteet ja pidä niistä tarvittaessa tunnepäiväkirjaa.
• Anna itsellesi aikaa miettiä uutta elämänvaihettasi ja unelmoida tulevasta.
• Keskustele edellä mainituista aiheista kumppanisi ja ystäviesi kanssa.
• Keksi uutta mielekästä tekemistä: aktivoi esimerkiksi jokin vanha tai uusi harrastus.