Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Aina jonkun mekastusta katsotaan työpaikalla kuin kyse olisi huonosta säästä, jolle kukaan ei mitään voi. Kyllä voi.

Työpaikallamme on ihminen, joka kiroilee ja räyhää jatkuvasti. Hän kulkee käytävällä kengät kopisten ja saattaa huutaa silmittömästi ja sitten marssia toiseen huoneeseen ja taas takaisin, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Koskaan hän ei ole pyytänyt anteeksi käytöstään.

— Suomalaisella työpaikalla hyväksytään aivan liian pitkään huonoa käytöstä, sanoo työelämän ongelmiin erikoistunut psykologi Marjut Joki.

Ongelmana on se, että raivopää saa mellastaa liian kauan ennen kuin kukaan pistää häntä kuriin. Usein ajatellaan, että kyse on temperamentista. Joillekin meistä vain luoja on antanut luonnon, jolle hän ei yksinkertaisesti voi mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Se nyt vain on sellainen tornado. Aina se on ollut sellainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

— Temperamenttia ei voi ehkä muuttaa, mutta käytöstä voi, Joki sanoo.

Huonot tavat eivät ole geeneissä! Sekä raivoajalle itselleen, että myös työkavereille, olisi parempi, jos kiukutteluun puututtaisiin mahdollisimman nopeasti.

Jokainen voi joskus olla herkillä ja pimahtaa, mutta normaali henkilö pyytää käytöstään anteeksi. Jos kiukuttelu ja toisten sättiminen on elämänasenne, jonkinlainen itse itselle hankittu etuoikeus, se on väärin ja heijastuu koko työpaikan ilmapiiriin.

— Kellään ei ole oikeutta alituisesti äyskimällä pelotella toisia. Se ei yksinkertaisesti kuulu missään muodossa asiaan, Joki korostaa.

Kiroileminen, toisten sättiminen, huutaminen tai ovien paiskominen on aina huomautuksen paikka. ”Olet yrittänyt rajasi, nyt riittää.”

Mene rohkeasti leijonan luolaan

Kierteen katkaisemisen tekee vaikeaksi se, että työpaikkahirmu laukaisee muissa pelon ja epävarmuuden, joka kumpuaa aiemmista elämänkokemuksista. Melkein jokaiselle on lapsena joskus huudettu, ja se on tuntunut pahalta. Jos kiukkupussi sattuu olemaan esimies, tilanteeseen on paljon hankalampi puuttua.

Vaikka järjellä tajuamme huutajan olevan väärässä, silti hän pelottaa meitä. Siksi vaatimus ottaa asia kahden kesken puheeksi huutajan kanssa tuntuu ylivoimaiselta. Paljon helpompi on mennä viereiseen huoneeseen ja panetella selän takana.

Esimerkillinen työkaveri kuitenkin astuu rohkeasti leijonan luolaan. Ei kannata syyttää vihamielisyydestä yleisesti vaan pikemminkin yksilöidä tilanne ja kertoa, miltä itsestä tuntuu. ”Kun silloin palaverissa huusit minulle, pahoitin mieleni!”

— Äkäistä ja arvaamatonta työkaveria aletaan helposti vältellä. Hänen huoneeseensa ei haluta mennä eikä hänen kanssaan tehdä yhteistyötä. Vähitellen kiukkupussi alkaa tuntea itsensä eristetyksi tai jopa kiusatuksi, Marjut Joki pohtii.

Hänestä tulee ehkä syntipukki, johon kanavoidaan kaikki paha, mitä työpaikalla tapahtuu. Jossain vaiheessa ei sitten enää muisteta, kumpi oli ensin muna vai kana. Kiukuttelija alkaa nähdä itsensä uhrina.

Huippuosaajan oikut sallitaan

Joskus huonokäytöksinen voi olla niin korkeassa asemassa tai niin korvaamaton, että hänen käytöstään katsotaan läpi sormien. Lahjakas diiva saa kiukutella ja taitava osaaja voi kiusata alaisiaan mielin määrin ilman, että kukaan tohtii puuttua asiaan.

Usein kiukuttelijan ensimmäinen reak­tio puuttumiseen on loukkaantuminen. ”Mitä minäkö? Enhän minä. Minähän vain vähän tuuletin.” Kiukuttelija saattaa olla myös autuaan tietämätön, että hänen ehkä suorapuheisuutena pitämänsä käytös saa toiset kauhun valtaan.

— Eli kiukuttelijalle pitää kertoa, että hänen käytöksellään on seurauksia, Joki korostaa.

Oman itsensä näkeminen toisten silmin on usein meille kaikille vaikeaa. Mitä kauempana mielikuva omasta itsestä on, sitä suurempaa hämmästystä ja aggressiota toisten näkemysten ilmitulo herättää. Siksi on luonnollista, että vihoittelija ei ota puhuttelua noin vain.

Kiukku voi olla suojamuuri

Kiukuttelija ei ole paha ihminen. Kiukkuisuuden takaa voi löytyä jaksamattomuutta, osaamattomuuden peittelyä, työkyvyn heikkenemistä, elämäntilannekriisejä, mielenterveyden ongelmia, epävarmuutta, päihde­ongelmia…

Se voi olla suojautumiskeino liian suuria vaatimuksia kohtaan. Niin, että ei paha ole kenkään ihminen vaan toinen on heikompi toista.

Myös silloin, jos aikaisemmin ystävällinen ja hyväntuulinen työkaveri muuttuu yllättäen vihamieliseksi, on Marjut Joen mukaan syytä huolestua.

— Ovatko kyseessä kotihuolet, alkava muistisairaus, alkoholismi tai jokin yksityiselämään liittyvä pulma, josta ei voi työpaikalla puhua?

Eräs nainen oli käymässä läpi kipeää avioeroa, jonka koki niin häpeälliseksi, että joutui salaamaan sen työpaikalla. Hän alkoi hehkua takakireyttä ja pahantahtoisuutta. Kun hän viimein sai kerrottua kotitilanteestaan esimiehelle, pulma helpottui ja hän palasi takaisin omaksi rakentavaksi itsekseen.

Joskus joku perustelee huonoa käytöstään sillä, ettei halua olla epäaito. Kotona on mennyt huonosti ja mitä sitä virastossakaan peittelemään.

Työpaikalla ei kuitenkaan perätä ennen kaikkea aitoutta. Joskus on jopa niin, että työpaikan vaatima rooli on avuksi, kun ihminen yrittää pitää elämänsä palaset koossa vaikeina aikoina.

Suden hymy hyydyttää ilon

Työpaikallamme on ihminen, joka jäädyttää kaiken mihin koskee. Kun hän saapuu huoneeseen, kaikki läsnäolijat alkavat varoa sanojaan. Kukaan ei uskalla kertoa iloisesta lomasta tai hauskasta sattumuksesta, kun kyseinen daami mulkaisee häntä halveksuvasti.

— Ihminen saattaa koko olemuksellaan hehkua eräänlaista jäätävää vihaa, joka tekee toisten olon epämiellyttäväksi. Vihamielisyys voi näkyä
sanallisena ilkeytenä, toisten kykyjen ja saavutusten mitätöintinä, hymähdyksinä. Läsnäolijalle tulee tunne, että tuo toinen ei arvosta laisinkaan,
Marjut Joki sanoo.

Kun jotain uutta hanketta suunnitellaan, hienovireinen vihaaja saattaa hymyillä suden hymyä, mutta äänenpainolla ja pienillä eleillä antaa ymmärtää, että koko hanke on hänen mielestään naurettava.

Tätä hienovireistä vihamielisyyttä on vaikeampi ottaa puheeksi, koska sitä ei voi todentaa. Toinen voi kiistää sen kokonaan tai vedota siihen, ettei hänen pärstänsä vain miellytä.

Kriittisyys ei ole vihaa

Marjut Joen mielestä on kuitenkin hyvä muistaa, että jämäkkyys on eri asia kuin vihamielisyys. Työyhteisössä tarvitaan myös kriittisyyttä, sitä että ihmiset sanovat suoraan mutta rakentavasti mitä ajattelevat. Jos tällainen uskallus puuttuu, ollaan pulassa.

Kun optimistinen visionääri näkee suuren ja mahtavan päämäärän, jämäkkä realisti uskaltaa ilmaista myös näkemänsä sudenkuopat. Parhaimmillaan nämä kaksi saavat yhdessä aikaan loistotuloksen.

Asiantuntija: psykologi Marjut Joki, Työterveyslaitos

Kiukuttelija ruotuun

  1. Kerro missä tilanteissa kiukuttelija on käyttäytynyt asiattomasti.
  2. Älä selittele omaa toimintaasi, vaikka syytetyn kritiikki olisi rankkaa. Sinä et ole syytettyjen penkillä vaan hän.
  3. Kuuntele. Toisen on voitava tuoda esille oma näkökulmansa.
  4. Selvittäkää työpaikalla säännöt: mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä.
  5. Osoittakaa konkreettisesti se käytös, johon on tultava muutos: ei saa huutaa, ei saa paiskia ovia, ei saa sanoa tahallisen ilkeästi.
  6. Sopikaa esimiehen kanssa muutoksen aikataulu ja dokumentoikaa keskustelu.
  7. Päättäkää seurantapalaverin ajankohta.
Tuttua tuttua

Niin tuttua. Kun aloitin työssäni, työkaverista sanottiin, että hän on temperamenttinen. Kuukausia siedin hänen käytöstään, koska hän sai uskomaan, että vika oli minussa.

Sitten tajusin tilanteen ja olin jo työkyvyn rajoilla. Avauduin ahdingostani esimiehelleni. Hän totesi: "Sehän nyt tiuskii vähän kaikille". Meni kyllä hiljaiseksi, kun kysyin: "Eli on ok kun käyttäytyy koko ajan huonosti, mutta ei silloin, jos käyttäytyy vain välillä huonosti?"

Sisältö jatkuu mainoksen alla