työstressi, työuupumus,
Kuva Shutterstock

Kysyimme lukijoilta, millä keinoilla he pitävät päänsä kasassa työelämän pyörityksessä. Psykologi, työvalmentaja Sari Ilo kommentoi ja antaa omat vinkkinsä.

Useampi kivijalka

”Ei elämää voi rakentaa pelkästään yhden kivijalan varaan. Arkipäivissä pitää olla muutakin virikkeellistä kuin työ: perhettä, ystäviä ja harrastuksia.” MIES, 39

Psykologin kommentti: Arjen pienistä asioista kannattaa nauttia, pysähtyä ja huomata, kuinka hyvin moni asia on. Kannustan ylevöittämään arkea, tekemään asioita hieman toisin kuin tavallisesti: sytyttää ruokapöytään kynttilät, kutsua ystävä lyhyellä varoitusajalla kylään tai sulkea televisio ja viettää iltaa vaihteeksi lukien ja jutellen. Kun rutiinit rikkoo edes pienesti, on mitä odottaa.

Tyhjää allakkaan

”Lorviminen vapaapäivinä lataa. En tee silloin kotona yhtään mitään muuta kuin ihan pakolliset kuviot.” NAINEN, 51

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Psykologin kommentti: Vapaa-ajalle on hyvä jättää myös tyhjää tilaa, olla vain eikä sännätä tekemisestä ja tapaamisesta toiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Töissä tiukoilla olevat tuppaavat suorittamaan myös vapaa-ajallaan. Paneudutaan palautumiseen niin vimmatusti, ettei ehditä lainkaan pysähtyä. Kotitöistä stressaaminen on etenkin naisten helmasynti. Kannattaa miettiä, kuka käskee pitää kodinkin tiptop-kunnossa.

Kahvitauot kunniaan

”Keskustelen työkavereiden kanssa asioista. Niin asiat saavat oikeat mittasuhteet.” NAINEN, 51

Psykologin kommentti: Työkavereiden kanssa kannattaa ehdottomasti puhua: työstä ja työn vierestä. Kahvitauoilla ja muilla pikkukatkoilla on monen jaksamiselle suuri merkitys.

Moni haluaa nykyään olla työpaikalla huomaamaton. Suun avaaminen on kuitenkin tärkeää. Pitäisi keskustella siitä, mitä me olemme täällä tekemässä. Puhuminen vahvistaa työn merkityksellisyyttä. Jokainen haluaa myös tuntea itsensä tärkeäksi vaikka ei olekaan korvaamaton.

Inspiraatiota kirjoista

”Luen paljon itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja.” NAINEN, 50

Psykologin kommentti: Kannattaa kuunnella ystäviä, työkavereita ja lukea kirjoja ja napata sieltä itsekkäästi sellaisia ideoita, jotka voivat sopia juuri minulle. Kirjat voivat toimia inspiraation lähteenä, kun miettii omaa jaksamistaan.

Suosittelen luettavaksi esimerkiksi Arto Pietikäisen kirjaa Joustava mieli (Duodecim, 2014), Russ Harrisin teosta Onnellisuusansa (Duodecim, 2012) ja Ilona Rauhalan kirjoja Uskalla! Nainen työelämässä (Otava, 2011) ja Kokonaiseksi (Otava, 2009).

Edes minuutin pysähdys

”Otan rauhallisesti ja odotan, mitä tuleman pitää. Enää en jaksa stressata koko ajan.” NAINEN, 55

Psykologin kommentti: Kiire on väistämätön, kun vähemmällä väellä tehdään enemmän töitä. Se tuottaa väsähtäneisyyttä, riittämättömyyden tunneta ja pelkoa. Nyt olisi tärkeää miettiä, miten työt järjestetään niin, etteivät kenenkään paineet olisi liian suuret.

Työpäivän aikana kannattaa muistaa pienet pysähtymiset. Työpäivään saa hengähdystaukoja sulkemalla hetkeksi silmänsä, hengittelemällä rauhallisesti tai käymällä tulostimella tai vessassa. Jo kahden minuutin tuijotus tyhjyyteen piristää.

Onnistumisen riemu

”Yritän ottaa ilon irti pienistä onnistumista.” NAINEN, 60

Psykologin kommentti: On viisasta kiittää hyvin tehdystä työstä myös itseään. Esimiehet ja työkaverit eivät aina muista, ehdi tai tajua antaa palautetta. Iloitse ja nauti siis itse, kun olet tyytyväinen panokseesi.

Exceleiden ja tuloslukujen läpikäymisen sijasta työpaikoilla pitäisi puhua enemmän onnistumisista, sanoa ääneen: ”Hei, me tehdään hyvää duunia.”

Nupille happea

”Harrastan paljon liikuntaa. Se rentouttaa ja vie ajatukset muualle.” NAINEN, 57

Psykologin kommentti: Liikunta on hyväksi, sillä se antaa puhtia kestää työpaineita, paremmat yöunet ja aineenvaihduntakin toimii sutjakammin kuin sohvaperunalla.

Itselleen ei kuitenkaan kannata asettaa liian suuria tavoitteita vapaa-aikana. Jos liikkumaan lähteminen tuntuu vaikealta, voi kokeilla ihan tietoisesti parin viikon ajan, miten liikunta vaikuttaa. Usein pienestä kokeilusta löytää perusteet jatkaa kuntoilua, kun eron huomaa jaksamisessa.

Itsensä voi jujuttaa liikkumaan esimerkiksi lähtemällä ystävän kanssa kävelylle yhteisen pizzaillan sijasta. Kävellessä kuulumiset tulevat vaihdetuiksi yhtä lailla kuin ruokapöydän ääressä.

Unirauhaa

”Pidän uni- ja ruokailurytmini säännöllisenä ja pyrin rentoutumaan. Sallin itselleni myös päiväunet, jos olen erittäin stressaantunut ja väsynyt.” NAINEN, 49

Psykologin kommentti: Työstressi ja epävarmuudet heijastuvat usein ensin uneen. Monen taakkaa lisää se, että omien murheiden lisäksi ollaan huolissaan läheisten ja työkavereiden jaksamisesta ja suruista.

Nukahtamista voi helpottaa käymällä päivän asiat läpi jo ennen sänkyyn menoa: minkälainen päivä minulla tänään oli, mikä oli kivaa, mikä jäi harmittamaan. Joskus auttaa huolten kirjaaminen ylös ja niihin palaaminen seuraavana päivänä.

Yöaikaan asiat harvoin jalostuvat rakentaviksi ratkaisuiksi. Toisaalta perinteinen ”yön yli nukkuminen” saattaa edistää päätöksentekoa, mutta se onkin nukkumista, ei unen ja valveen rajamailla murehtimista.

Yöhön pitää alkaa laskeutua ajoissa, rakentaa iltaa kohti nukkumaanmenoa hiljalleen. Mallia voi ottaa lapsista, joita aletaan valmistella nukkumaanmenoon jo reilusti ennen valojen sammuttamista.

On turha kuvitella, että uni tulee, jos pudottaa hanskat käsistä juuri ennen nukkumaanmenoa. Ennen nukkumaanmenoa saa hiukan tylsistyäkin.

Mikä stressaa?

  • jatkuva kiire
  • organisaation muutokset
  • ajanpuute uuden omaksumiseen
  • sähköposti ja tekniset ongelmat
  • alimiehitys
  • YT-neuvottelut tai niiden uhka
  • • tehokkuuden ja tuottavuuden paine
  • • tiukka valvonta ja ohjeistus
Sisältö jatkuu mainoksen alla