työstressi, työuupumus,
Kuva Shutterstock

Kysyimme lukijoilta, millä keinoilla he pitävät päänsä kasassa työelämän pyörityksessä. Psykologi, työvalmentaja Sari Ilo kommentoi ja antaa omat vinkkinsä.

Useampi kivijalka

”Ei elämää voi rakentaa pelkästään yhden kivijalan varaan. Arkipäivissä pitää olla muutakin virikkeellistä kuin työ: perhettä, ystäviä ja harrastuksia.” MIES, 39

Psykologin kommentti: Arjen pienistä asioista kannattaa nauttia, pysähtyä ja huomata, kuinka hyvin moni asia on. Kannustan ylevöittämään arkea, tekemään asioita hieman toisin kuin tavallisesti: sytyttää ruokapöytään kynttilät, kutsua ystävä lyhyellä varoitusajalla kylään tai sulkea televisio ja viettää iltaa vaihteeksi lukien ja jutellen. Kun rutiinit rikkoo edes pienesti, on mitä odottaa.

Tyhjää allakkaan

”Lorviminen vapaapäivinä lataa. En tee silloin kotona yhtään mitään muuta kuin ihan pakolliset kuviot.” NAINEN, 51

Psykologin kommentti: Vapaa-ajalle on hyvä jättää myös tyhjää tilaa, olla vain eikä sännätä tekemisestä ja tapaamisesta toiseen.

Töissä tiukoilla olevat tuppaavat suorittamaan myös vapaa-ajallaan. Paneudutaan palautumiseen niin vimmatusti, ettei ehditä lainkaan pysähtyä. Kotitöistä stressaaminen on etenkin naisten helmasynti. Kannattaa miettiä, kuka käskee pitää kodinkin tiptop-kunnossa.

Kahvitauot kunniaan

”Keskustelen työkavereiden kanssa asioista. Niin asiat saavat oikeat mittasuhteet.” NAINEN, 51

Psykologin kommentti: Työkavereiden kanssa kannattaa ehdottomasti puhua: työstä ja työn vierestä. Kahvitauoilla ja muilla pikkukatkoilla on monen jaksamiselle suuri merkitys.

Moni haluaa nykyään olla työpaikalla huomaamaton. Suun avaaminen on kuitenkin tärkeää. Pitäisi keskustella siitä, mitä me olemme täällä tekemässä. Puhuminen vahvistaa työn merkityksellisyyttä. Jokainen haluaa myös tuntea itsensä tärkeäksi vaikka ei olekaan korvaamaton.

Inspiraatiota kirjoista

”Luen paljon itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja.” NAINEN, 50

Psykologin kommentti: Kannattaa kuunnella ystäviä, työkavereita ja lukea kirjoja ja napata sieltä itsekkäästi sellaisia ideoita, jotka voivat sopia juuri minulle. Kirjat voivat toimia inspiraation lähteenä, kun miettii omaa jaksamistaan.

Suosittelen luettavaksi esimerkiksi Arto Pietikäisen kirjaa Joustava mieli (Duodecim, 2014), Russ Harrisin teosta Onnellisuusansa (Duodecim, 2012) ja Ilona Rauhalan kirjoja Uskalla! Nainen työelämässä (Otava, 2011) ja Kokonaiseksi (Otava, 2009).

Edes minuutin pysähdys

”Otan rauhallisesti ja odotan, mitä tuleman pitää. Enää en jaksa stressata koko ajan.” NAINEN, 55

Psykologin kommentti: Kiire on väistämätön, kun vähemmällä väellä tehdään enemmän töitä. Se tuottaa väsähtäneisyyttä, riittämättömyyden tunneta ja pelkoa. Nyt olisi tärkeää miettiä, miten työt järjestetään niin, etteivät kenenkään paineet olisi liian suuret.

Työpäivän aikana kannattaa muistaa pienet pysähtymiset. Työpäivään saa hengähdystaukoja sulkemalla hetkeksi silmänsä, hengittelemällä rauhallisesti tai käymällä tulostimella tai vessassa. Jo kahden minuutin tuijotus tyhjyyteen piristää.

Onnistumisen riemu

”Yritän ottaa ilon irti pienistä onnistumista.” NAINEN, 60

Psykologin kommentti: On viisasta kiittää hyvin tehdystä työstä myös itseään. Esimiehet ja työkaverit eivät aina muista, ehdi tai tajua antaa palautetta. Iloitse ja nauti siis itse, kun olet tyytyväinen panokseesi.

Exceleiden ja tuloslukujen läpikäymisen sijasta työpaikoilla pitäisi puhua enemmän onnistumisista, sanoa ääneen: ”Hei, me tehdään hyvää duunia.”

Nupille happea

”Harrastan paljon liikuntaa. Se rentouttaa ja vie ajatukset muualle.” NAINEN, 57

Psykologin kommentti: Liikunta on hyväksi, sillä se antaa puhtia kestää työpaineita, paremmat yöunet ja aineenvaihduntakin toimii sutjakammin kuin sohvaperunalla.

Itselleen ei kuitenkaan kannata asettaa liian suuria tavoitteita vapaa-aikana. Jos liikkumaan lähteminen tuntuu vaikealta, voi kokeilla ihan tietoisesti parin viikon ajan, miten liikunta vaikuttaa. Usein pienestä kokeilusta löytää perusteet jatkaa kuntoilua, kun eron huomaa jaksamisessa.

Itsensä voi jujuttaa liikkumaan esimerkiksi lähtemällä ystävän kanssa kävelylle yhteisen pizzaillan sijasta. Kävellessä kuulumiset tulevat vaihdetuiksi yhtä lailla kuin ruokapöydän ääressä.

Unirauhaa

”Pidän uni- ja ruokailurytmini säännöllisenä ja pyrin rentoutumaan. Sallin itselleni myös päiväunet, jos olen erittäin stressaantunut ja väsynyt.” NAINEN, 49

Psykologin kommentti: Työstressi ja epävarmuudet heijastuvat usein ensin uneen. Monen taakkaa lisää se, että omien murheiden lisäksi ollaan huolissaan läheisten ja työkavereiden jaksamisesta ja suruista.

Nukahtamista voi helpottaa käymällä päivän asiat läpi jo ennen sänkyyn menoa: minkälainen päivä minulla tänään oli, mikä oli kivaa, mikä jäi harmittamaan. Joskus auttaa huolten kirjaaminen ylös ja niihin palaaminen seuraavana päivänä.

Yöaikaan asiat harvoin jalostuvat rakentaviksi ratkaisuiksi. Toisaalta perinteinen ”yön yli nukkuminen” saattaa edistää päätöksentekoa, mutta se onkin nukkumista, ei unen ja valveen rajamailla murehtimista.

Yöhön pitää alkaa laskeutua ajoissa, rakentaa iltaa kohti nukkumaanmenoa hiljalleen. Mallia voi ottaa lapsista, joita aletaan valmistella nukkumaanmenoon jo reilusti ennen valojen sammuttamista.

On turha kuvitella, että uni tulee, jos pudottaa hanskat käsistä juuri ennen nukkumaanmenoa. Ennen nukkumaanmenoa saa hiukan tylsistyäkin.

Mikä stressaa?

  • jatkuva kiire
  • organisaation muutokset
  • ajanpuute uuden omaksumiseen
  • sähköposti ja tekniset ongelmat
  • alimiehitys
  • YT-neuvottelut tai niiden uhka
  • • tehokkuuden ja tuottavuuden paine
  • • tiukka valvonta ja ohjeistus
"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys