työstressi, työuupumus,
Kuva Shutterstock

Onko olosi työpäivän jälkeen kuin keitetyllä sammakolla? Sinnittelyn sijasta kannattaisi miettiä, mitä haluaisit vielä tehdä. Oman työtarinan kirjoittaminen voi auttaa uuden löytämisessä.

Vettä lämmitetään padassa hiljalleen. Lämpötila nousee, mutta sen verran hitaasti, ettei sammakko ymmärrä hypätä pois. Se sopeutuu, kunnes lopulta keittyy hengiltä.

Samanlainen olo on monilla työelämässä. Muutoksia paukkaa ovista ja ikkunoista: organisaatiot muuttuvat, työkavereita tulee ja menee. Työpaikka saattaa pysyä samassa rakennuksessa, mutta omistajanvaihdoksen myötä kyltti katolla vaihtuu. Työtehtävät muuttuvat, vaikka edellisissäkin olisi vielä ollut opeteltavaa.

–Työntekijät sopeutuvat, kun muutakaan vaihtoehtoa ei tunnu olevan. Joku tekee sen hiljaa itsekseen mumisten, toinen purnaten — mutta sopeutuu silti. Ollaan kuin sammakot: jo porisevasta vedestä ei osata hypätä pois, kuvaa vanhempi tutkija Anu Järvensivu Työterveyslaitoksesta.

Sinnittelyn sijasta onneen vie uskallus.

Kun muutosten ei anna musertaa, jokainen voi löytää omat keinonsa parempaan oloon — oli se sitten ajatustavan muutos tai jokin muu vaihtoehto.

Onni piilee asenteessa

Henkilökohtaisen muutoksen tekeminen kysyy voimia, mutta kiireen keskellä voimat eivät tunnu riittävän uuden miettimiseen. Silti vanhassa roikkuminen on pahin vaihtoehto: se syö vähäistä energiaa entisestään.

Anu Järvensivu julkaisi viime syksynä kirjan Tarinoita suomalaisesta työelämästä, joka perustuu suomalaisten itsestään kirjoittamiin tarinoihin. Osa kirjoituksista oli onnellisia, osaa voi kuvata kärsimysnäytelmiksi.

– Ero tarinoissa ei ollut niinkään työelämässä kohdatuissa vaikeuksissa vaan siinä, miten niihin suhtautui.

Onnellisiksi itsensä kokeneet pystyivät näkemään hankalissakin tilanteissa mahdollisuuden uudistumiseen. Heillä on uskallusta tarttua toimeen ja muuttua joko nykyisessä työpaikassa tai hypätä uuteen.

Rohkeasti suu auki

Vaikka työtehtävissä ja niiden organisoinnissa olisi kehitettävää, moni jättää suunsa avaamatta. Ainakaan esimiehelle ei purnata.

Epäkohdista pitää puhua, jotta niihin voidaan puuttua. Epävarmuus työpaikan pysyvyydestä saa kuitenkin käpertymään sisäänpäin: yritetään olla hajuttomia ja mauttomia.

– Valittajan rooli pelottaa. Ettei vain olisi seuraavalla yt-kierroksella irtisanottavien listalla, Järvensivu kuvailee.

Kun riittävän kauan mennään pää puskissa, paha mieli kasaantuu ja kehokin alkaa oireilla. Ensimmäisiä merkkejä ovat usein unihäiriöt. Illalla pyörii sängyssä miettien päivän tapahtumia ja mitä kaikkea pitäisi huomenna tehdä. Stressi herättää aamuyöllä.

Tutkimusten mukaan joka kolmas työntekijä nukkuu huonosti. Se ei voi olla näkymättä työpaikoilla.

Toiset reagoivat paineisiin vatsakivuilla tai selkäjumeilla. Vaivakierre voi johtaa masennukseen tai muihin terveysongelmiin.

Murehtiminen ja eristäytyminen muista ihmisistä tuo harvoin mitään hyvää. Kun omat silmät ovat sokeutuneet, ulkopuolinen voi havahduttaa. Usein apu löytyy vertaistuesta, toisilta samassa tilanteessa olevilta.

– Muiden kokemukset voivat herättää: ”Ei herranjestas, just toltahan musta tuntuu”. Keinoja voi bongata toisilta ja kokeilla, mikä sopii itselle.

Järvensivu peukuttaa täysillä työtilayhteisöjä ja kahvitiloja, joissa eri tehtävissä ja jopa eri aloilla olevat ihmiset kohtaavat.

– Joskus on jopa parempi, että näkökulma on täysin erilainen. Kiitä itseäsi hyvin tehdystä työstä – ja muista kehua työkaveriasikin.

Piiloviesti esiin tarinasta

Silmien avaamisessa auttaa oman työtarinan kirjoittaminen. Se voi olla yhdellä istumalla tehty kertomus työvuosista tai lyhyt päiväkirjamainen vuodatus työpäivän herättämistä tunteista. Kaunokirjalliset arvot kannattaa unohtaa, tärkeintä on rehellisyys. Rivien välistä saattaa löytyä se, mikä työssä mättää tai se, mitä oikeasti haluaisi tehdä.

Sosiaalisessa mediassa tai blogissakin kokemuksiaan voi jakaa. Tällöin on kuitenkin varauduttava siihen, että kannustuksen lisäksi voi tulla lannistavaa palautetta.

Alku epätyydyttävän tilanteen kääntämiseksi parempaan on tyhjän tilan raivaus.

Jollekin riittää kesäloma, toinen tarvitsee vuorottelu- tai opintovapaan, että ajatukset saa uudelle vaihteelle.

– Katko pitäisi saada aikaan jo ennen kuin voimat ovat ihan lopussa, Järvensivu neuvoo.

Oma talous vaikuttaa, mikä on kenellekin mahdollista. Joskus ratkaisu on lähtö työpaikasta, jossa tuntuu kurjalta.

– Irtisanoutuminen tai irtisanotuksi tuleminen voi tarjota sen hetken elämässä, jolloin on aikaa toipua vanhasta ja voimia keksiä uutta.

Uusi ura voi löytyä haaveesta tai harrastuksesta, jonka onnistuu kääntämään työksi. Yrittäjyys on noussut vaihtoehdoksi niidenkin mielissä, jotka aiemmin vannoivat palkkatyön nimeen. Erityisesti iäkkäämmät työntekijät ovat löytäneet vapauden ja jo katoamassa olleen työn ilon yrittäjyydestä tai työskentelystä useammalle työnantajalle.

Pipo päähän ja lenkille

Stressi ei ole vain pahasta. Se muistuttaa siitä, että elämässä on muitakin asioita kuin työ. Kun työtahti on kova ja muutokset syövät voimia, kannattaa muistaa kaikki se, mikä tuottaa mielihyvää, oli se sitten perhe, ystävät tai harrastukset.

Aivonuppi nauttii, kun malttaa välillä rauhoittua. Vapaa-aikaan pitää tietoisesti jättää tyhjiä hetkiä palautumiseen. Aina ei tarvitse olla menossa.

Toisaalta aivot pitävät säpinästä. Mielekäs tekeminen on yhtä lailla aivoergonomiaa kuin lepokin, kunhan ne ovat sopivassa suhteessa. Olisiko nyt aika opetella uusi taito, vaikka se lomamatkalla tarpeellinen keittiöitalia tai verkkokalastus? Myös liikunta pitää nupin kunnossa. Siksi ulos tai salille kannattaa vääntäytyä, vaikka tekisikin mieli jäädä sohvalle.

Myönteisen ajattelun voimaa ei turhaan korosteta, vaikkei kaiken tarvitsekaan olla pelkkää ”naminamia”. Asioista kannattaa etsiä niiden positiiviset puolet: haastava työ ja jatkuvat muutokset eivät ainakaan anna mahdollisuutta sammaloitua.

– Vaali hyviä mielikuvia. Muistele niitä asioita, joihin olet elämässä tyytyväinen. Onnistumista on lupa nauttia, pienistäkin.

Se antaa voimia rankempiin hetkiin.

 

Asiantuntijat: Anu Järvensivu, vanhempi tutkija, dosentti, Työterveyslaitos ja Tampereen yliopisto. Sari Ilo, psykologi, psykoterapeutti, valmentaja, Iloco Oy.