Käskyttäminen ei toimi kotona eikä töissä. Parhaiten asiaansa vie eteenpäin se, joka pysyy rauhallisena ja etsii yhteistä säveltä. Näillä neuvoilla pääset pehmeästi päämäärääsi.

1 Valmistaudu ennalta

Neuvottelutilanne on tunteiden ja tavoitteiden kilpailua. Mieti ajoissa, mitä haluat. Mieti tulevaa neuvottelutilannetta etukäteen ja listaa mielessäsi asiat, joita tavoittelet. Uhraa tovi toisellekin osapuolelle – löytyisikö tavoitteistanne kenties yhteistä?

Kannattaa myös pohtia, mitä sitten teet, jos sukset menevätkin ristiin.

2 Kierrä tunnekoukut

Kun ärsytyskynnys ylittyy, on neuvottelutulos usein floppi. Kun tunnistat tunneansat, pärjäät paremmin.

Työkaveri tai perheenjäsen lohkaisee jotakin, joka nostaa niskavillasi pörhöön. Hyvin alkanut neuvottelu kilpistyy ivaan, aliarviointiin, naureskeluun tai syyllistämiseen.

Sen sijaan että alkaisit murjottaa tai kivahtaisit takaisin, vedä henkeä ja jatka rauhalliseen sävyyn siitä, mihin keskustelussa jäätiin. Näin nouset tunnekoukkujen yläpuolelle ja osoitat itsellesi sekä toiselle kykeneväsi aikuismaiseen ja asiapitoiseen neuvotteluun.

Olipa kyse arkisesta neuvottelutilanteesta kotona tai syvemmästä välien selvittelystä, kannattaa mielipiteissään suosia minä-sanaa. Kun kerrot toiveistasi neutraaliin sävyyn, moni jumittuma saattaa purkautua.

3 Etsi yhteistä säveltä

Sanat voivat puhua yhtä ja kehonkieli toista. Ryyditä neuvottelua myönteisillä ilmauksilla ja eleillä.

Fiksu neuvottelija koettaa ymmärtää toisen ajattelua, sillä jokaisella meistä on tarve tulla kuulluksi ja tuntea liittymisen, arvostuksen ja turvallisuuden tunteita. Monet ärtyisät ihmiset ovat yksinkertaisesti huolissaan.

Jos neuvottelut alkavat karata käsistä, tutkaile mielessäsi, mistä kenkä voisi puristaa. Osoita toiselle ymmärtämystä pienin elein: katso silmiin, nyökkäile ja ynähtele myönteisesti. Liittolaisuutta korostavat ilmaukset, ei- ja mutta-sanan välttäminen sekä toisen termien toistelu vievät neuvottelua eteenpäin.
Huumori on hyvä höyste niin työ- kuin kotineuvotteluissa.

4 Hengityksellä tasapainoon

Aina joskus jollakulla keittää yli. Sinun valttisi on hengitystekniikka.

Harva on syntyjään viilipytty, sellaiseksi voi kuitenkin kehittyä. On hyödyllisempää olla neuvottelurupeaman rauhallisesti ottava osapuoli kuin kiukkupussi.

Riidan uhatessa: Keskity puhumisen sijaan hitaaseen hengittelyyn, ja kun alat puhua, hidasta puherytmiäsi. Pura kädet puuskasta ja jalat rististä. Ehdota tarpeen tullen aikalisää, jossa neuvottelu keskeytetään ja sitä jatketaan vasta, kun tunnekuohu on tasaantunut.

5 Nimeä haamut

Kaikkien kanssa ei voi synkata. Vertaa inhokkia läheisiisi. Työelämän ihmissuhteet saavat usein vanhan avioliiton piirteitä. On hyvä muistuttaa välillä itselleen, että työkaveri on työkaveri: olette samassa työpaikassa siksi, että teette siellä työtä, josta teille maksetaan palkkaa.

Jos välit työtoveriin alkavat hiertää, vieritä mieleesi joukko yksityiselämäsi hahmoja. Muistuttaako tympeä työkaveri kenties kaikesta kitisevää sisartasi tai ystävää, jonka kanssa keskustelut saavat usein vihjailevia vivahteita? Työkaveri tuskin on sinulle yhtä läheinen, joten teet vain palveluksen itsellesi opettelemalla sietämään tuntemuksesi.

6 Kysy ja kuuntele

Onko sinulla kyky kuunnella? Kysymyksin saat sanottavasi paremmin perille.

Mitä parempi neuvottelija, sen enemmän hän kysyy. Avoimet kysymykset – sellaiset, joihin ei voi vastata vain kyllä tai ei – voivat innostaa toista katsomaan asioita sinun kantiltasi. Esimerkiksi: ”Miten voisimme mielestäsi päästä tästä sopimukseen?”

Taitava neuvottelija osaa myös kuunnella. Kun kommentoit hyväksyvästi kuulemaasi, viestität toiselle arvostusta. Siten vastapuoli myöntyy helpommin ehdotuksiisi.

Joskus kyseleminen ei tuota tulosta. Esimerkiksi murrosikäinen ei aina avaudu uteluilla, hänen kanssaan kannattaakin ottaa käyttöön kevyt huumori ja yhteinen puuha. Moni nuori puhuu eniten juuri tekemisen lomassa ja tulee samalla hyväksyneeksi aikuisen ehdotuksia. Pyri tekemään sopimukset selkein ehdoin.

7 Jossittele ja konkretisoi

Neuvotteluun avautuu monta maisemaa, kun esittää vaihtoehtoja. Oletko koskaan koettanut muuttaa lukkoonlyötyä näkemystä? Kannattaa seuraavaksi kokeilla jossittelua. Jos joku sanoo, että muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, niin mainitse, että ”ymmärrän sen toki; entä jos vaihtoehto löytyisi, mikä se mahtaisi olla?”

Käytännöllisin esitystapa on monesti paras. Kerro suoraan ja yksinkertaisesti, mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä. Mitä monisyisemmästä asiasta neuvotellaan, sitä useampia vaihtoehtoja kannattaa tarjota. Piirrä tarvittaessa vaikka kaavio.

8 Johdattele jääräpäätä

Joskus tarvitaan oveluutta. Inttäjään tehoaa houkuttelu.

Itsepäinen neuvotteluvastustaja on kuin veturi, joka paahtaa raiteellaan ketään väistämättä. Veturia on mahdotonta pysäyttää, mutta josko ottaisitkin vaihdemiehen roolin? Vähennä inttäjän kanssa kommentointiasi ja ota käyttöön lause ”kerro lisää”. Kun houkuttelet toista puhumaan, pääset vaivihkaa esittämään väliin omia väitteitäsi. Tyyliin: ”Tuohan on kiinnostavaa! Mitä sinun mielestäsi seuraisi siitä, jos tällainenkin juttu otettaisiin huomioon?”

9 Vältä valtapelejä

Edessä kahdenkeskiset neuvottelut hankalan pomon kanssa? Ole jämäkkä ja rehti.

Vaikea pomo on epävarma itsestään ja verhoaa puutteensa usein vallankäyttöön. Valtapeliin ei kannata mennä mukaan. Asennoidu johtajaan niin, että taitavampana neuvottelijana voit auttaa häntä selviytymään tilanteesta kunnialla – ilman, että joudut tinkimään tavoitteistasi.

Roolisi on olla jämäkkä, suora ja neutraali. Kerro pomolle selkeästi mutta ystävällisesti

Asiantuntijana KTM, psykodraamaohjaaja ja työnohjaaja Jarmo Manner Talent Partners Oy:stä.

Lue lisää neuvottelutaidoista parisuhteessa.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.