Mikset elä niin kuin minä! Mikset teeniin kuin minä, mikset ajattele niin kuin minä! Näistä huomioista alkaa kumppanin muuttamisen ja kapeuttamisen loputon urakka. Miksi siihen ei kannata ryhtyä?

Rakastuneena toisen erilaisuus ihastuttaa. Hänen vanavedessään voimme tehdä asioita, joita yksin emme ikinä uskaltaisi. Hän ikään kuin paikkaa niitä kohtia, joita meistä tuntuu puuttuvan. Ja meistäkin tulee enemmän!

Mutta ajan myötä ihanan rauhalliselta tuntunut kumppani alkaakin vaikuttaa nahjukselta.

Ja eikös rohkean puolison edesottamuksissa olekin röyhkeyden makua.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Itse asiassa erilaisuuden haasteet ovat esillä terapiassa lähes aina, sanoo pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliitosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minna Oulasmaa on auttanut pariskuntia heidän ongelmissaan jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Kouluttajamiehensä Mika Pesosen kanssa hän on kirjoittanut kirjan Tunnista tyyppisi erilaisuuden ja samanlaisuuden teemasta.

Miksi ärsyynnyt aina vain?

Monet elävät toista tai kolmatta liittoaan ja sekä ikäviä että hyviä kokemuksia on kertynyt. Menneestä juontuvaa katkeruutta ei kuitenkaan pidä siirtää eteenpäin.

– Kaikki me olemme keskeneräisiä kuin lapset, Oulasmaa armollisesti toteaa.

Temperamentti, eletty elämä, riitojen käsittelytaidot ja tietysti myös lapsuudenperheen malli vaikuttavat siihen, miten luovimme eteenpäin.

Toiset selviävät erilaisuuden haasteista ja muuttavat ne liittonsa voimaksi, toiset jumittuvat poteroihinsa, pitävät itseään aina toista parempana ja tekevät liitostaan helvetin.

– Miksi toinen ärsyttää, mikä erilaisuudessa nyt yhtäkkiä ottaakin aivoon? Mihin kohtaan itsessä se osuu?

Ei syyttelyä vaan pikemminkin itsen ja omien tunteitten pohdiskelua. Olisi osattava kysyä itseltä: mikä saa ärsyyntymään, mistä oikein on kyse.

Ettei heti alkaisi puolustautua ja lähteä vastahyökkäykseen.

Oulasmaan kokemuksen mukaan tällaista keskustelua terapiaan tulevat parit eivät ole juuri koskaan käyneet: omien tunteitten syntymekanismeja ei ole lainkaan tutkittu saati ilmaistu toiselle.

Et ole vääränlainen

Yksi knoppisääntö on olemassa: toisen persoonaan ei pidä puuttua. Esimerkiksi siihen, miten hän elehtii tai puhuu.

Jos alati on sellainen tunne, että on ”vääränlainen”, se käy pitemmän päälle kestämättömäksi. Kukaan ei halua olla ravihevonen!

– Erilaisuuden käsittelyssä olemme kovin herkkähipiäisiä. Siksi pilkkaa tai sarkasmia ei pitäisi käyttää koskaan! Oulasmaa muistuttaa.

Huumori on kuitenkin sallittu, sillä siinä vaiheessa, kun pariskunnat alkavat nauraa yhdessä, ollaan voiton puolella.

Ero voi olla viisauttakin

– Jotain yhteistä on oltava, muuten liitto hajoaa, Oulasmaa toteaa.

Joskus kosketuspintaa eri maailmojen välillä on yksinkertaisesti liian vähän. Toisen arvot ja suhtautumistapa tuntuvat käsittämättömiltä.

– Silloin ero voi olla myös viisautta. Eikä se merkitse epäonnistumista, sanoo itsekin eronnut Oulasmaa.

Hänen mielestään on raadollista, kuinka nopeasti eroavia julkkiksia saatetaan pilkata. On ihan inhimillistä huomata, että rakastumisen huumassa teki väärän ratkaisun.

Erosta voi myös oppia, millainen itse on ihmisenä.

– Omaa mukavuusaluettaan voi yrittää laajentaa ja tehdä asioita, joita ei ollut kuvitellut tekevänsä. Yksinäisyyttä pelkäävä voi yrittää viettää viikonlopun yksinään, erakko voi yrittää solmia kontakteja, arka voi yrittää rohkaistua ja liian rempseä voi joskus siirtyä sordiinoon.

Käyttäytymismallit eivät ole lopullisia ja ihminen muuttuu koko ajan.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla