Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Pakkojen kanssa painiva tekee yhden ylimääräisen työpäivän. Turhaan, sillä apua saa sekä terapiasta että lääkkeistä.

Pakko tarkistaa vielä hella ja kahvinkeitin. Ja silitinhän minä sen lakanankin. Kaikki sähkölaitteet ovat kiinni, mutta jokin ei täsmää. Tarkistusruletti on pakko aloittaa alusta. Kahvinkeitin, hella, silitysrauta – ajatukset kiertävät kehää. Minuutit harppovat. Nyt myöhästyn töistä. Mutta entä jos syttyy tulipalo...

Jos edellä kuvattu tuntuu tutulta, saatat kärsiä pakko-oireisesta häiriöstä eli OCD:stä (obsessive compulsive disorder).

– On ihan järkevää tarkistaa kotoa lähtiessään,että ovi on lukossa ja sähkölaitteet sammutettu. Mutta jos homma vie kohtuuttomasti aikaa, puhutaan pakko-oireisesta käyttäytymisestä. Pahimmillaan tarkistukset voivat kestää tunteja eikä ihminen tahdo päästä ovesta ulos, kertoo erikoispsykologi Jan-Henry Stenberg.

Tarkistaminen on järkevää toimintaa vain tiettyyn mittaan asti.

Ei ihan tavallisia ajatuksia

Aivojen tehtävä on tuottaa ajatuksia, mutta pakkoajatus on jotenkin erityinen, usein sisällöltään väkivaltainen tai seksuaalinen. Mieleen voi tunkea vastustamattomalta tuntuva halu vahingoittaa läheistä ihmistä, koskettaa toista sopimattomalla tavalla tai huutaa törkeyksiä väkijoukossa.

Autoillessa mieleen voi iskeä pelko, että on ajanut vahingossa jonkun päälle.

– Vaikeat pakko-oireet murentavat elämänlaatua sekä työ- ja toimintakykyä. Ihminen tekee oireiden kanssa tavallaan yhden ylimääräisen työpäivän, toteaa psykiatrian professori Hannu Koponen.

Häiriö voi painottua pakkoajatuksiin tai olla sekä pakkotoimintoja että pakkoajatuksia, mutta useimmiten jompikumpi muodoista on vallitsevampi.

Siivoamisesta keräilyyn

Pakko-oireinen häiriö voi ilmetä esimerkiksi pesemis- tai siivoamisvimmana, tarkistamispakkona, asioiden tai lukusarjojen toistamisena, pakonomaisena järjestämisenä tai keräilynä.

Joku saattaa pestä kätensä verille, toinen tarkistaa jatkuvasti, sulkeutuuko ikkuna ”oikealla” tavalla.

Tarkistaminen helpottaa ahdistusta hetkeksi, mutta rituaalin suoritettuaan onkin entistä ahdistuneempi.


Syntyy noidankehä.

Pahimmillaan pakko-oireet suistavat ihmisen yksinäisyyteen. Jotkut ovatkin kamppailleet oireiden kanssa vuosia, jopa vuosikymmeniä.

– Keskimäärin hoitoon hakeudutaan vasta 7–10 vuoden kuluttua ensimmäisten oireiden ilmaantumisesta.

Moni saattaa ajatella, ettei hoitoa ole, osa myös häpeää oireitaan niin paljon, ettei uskalla puhua niistä kenellekään, toteaa Jan-Henry Stenberg.

Pakko-oireisiin saattaa liittyä masennusta, ahdistusta ja jopa itsetuhoisia ajatuksia. Kun masennus saadaan lievittymään, usein myös pakko-oireet hellittävät otettaan.

Käyttäytymisterapia tehoaa

Pakko-oireita voidaan lievittää keskusteluterapialla, erilaisilla harjoitteilla ja lääkehoidolla.

Vanhanaikaiset, paljastavat psykoanalyyttiset terapiat eivät juuri auta oireista kärsivää. Tehokkain terapiamuoto on kognitiivinen käyttäytymisterapia, jossa opitaan tunnistamaan omia toimintamalleja ja oireiden aiheuttajia.

Jos oireet ovat vaikeita tai terapia ei yksin auta, harkitaan lääkehoitoa.

Ahdistukseen taipuvaisella mantelitumake toimii liian vilkkaasti.

– Vaikeissa pakko-oireissa lääkehoito voi auttaa vain osittain,mutta se ei tee sitä kannattamattomaksi.

Jos yksi lääke ei toimi, kokeillaan toista tai erilaisia yhdistelmiä.

Lääke rauhoittaa ahdistusta

Ensisijainen lääke pakko-oireiseen häiriöön ovat selektiiviset serotoniinin takaisinotonestäjät (SSRI). Pakko-oireiden lisäksi niitä käytetään muun muassa masennuksen, bulimian ja kiputilojen hoitoon. Ne vaikuttavat aivojen syvissä osissa oleviin hermoverkkoihin ja hillitsevät mantelitumakkeen toimintaa. Mantelitumake on aivojen osa, joka hälyttää vaaran tai pelon hetkellä.

– Voimakkaat tunteet ja traumaattiset tapahtumat tallentuvat mantelitumakkeeseen. Ahdistuneisuuteen taipuvaisilla mantelitumakkeen on todettu toimivan liian vilkkaasti, Hannu Koponen sanoo.

Lisälääkkeenä voidaan käyttää uudempia psykoosilääkkeitä tai vanhan polven masennuslääkkeisiin kuuluvaa klomipramiinia.

– Jotkut potilaat saavat apua myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytetystä litiumista ja verenpainelääkkeenäkin tunnetusta kalsiumsalpaajasta, joka vaikuttaa hermosolujen väliseen viestintään.

Jos ahdistus on kovin voimakasta, voidaan tukilääkkeinä käyttää rauhoittavia bentsodiatsepiinejä.

Lääkitys alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa viikkojen kuluessa, mutta täyden vaikutuksen saamiseen voi mennä useampi kuukausi.

– Tärkeää on käyttää lääkitystä riittävän pitkään. Joskus lääkitys voi olla elämänikäinen.

 

Asiantuntijat: Jan-Henry Stenberg, erikoispsykologi, HYKS. Hannu Koponen, psykiatrian professori, HYKS.

JOS SINULLA ON PAKKOJA, KOKEILE AJATUSHARJOITUSTA

MIETI, mitä voisi tapahtua, jos jättäisit pakko-oireisia rituaaleja tekemättä? Mikä olisi pahin seuraus? Kirjoita pelkosi ylös, niin voit pohtia niitä rauhassa. Ajatteletko esimerkiksi:

  1. ”Jos jätän rituaalit tekemättä, tapahtuu varmasti onnettomuus tai syttyy tulipalo.” VASTA-AJATUS Elämässä ei voi olla täysin varma mistään. Edes rituaalit eivät takaa sitä, etteikö mitään pahaa voisi sattua.
  2. ”Jos joudun kohtaamaan ahdistukseni, sekoan.” VASTA-AJATUS Ahdistus voi olla pahimmillaan todella tuskallinen tunne, mutta se ei ole vaarallista eikä sen ole tutkimuksissa todettu altistavan esimerkiksi psykoosisairauksille.
  3. ”Minun ei kannata hakea apua, jos oireet eivät kuitenkaan häviä kokonaan.” VASTA-AJATUS Kaikki tai ei mitään tyylinen -ajattelu on tavallista pakko-oireista kärsivälle. Todellisuudessa pienikin oireiden lievittyminen parantaa elämääsi.

MIELENTERVEYSTALO.FI on terveysalan ammattilaisten kehittämä valtakunnallinen nettipalvelu. Se on uusi menetelmä, joka soveltuu erityisesti lieviin pakko-oireisiin. Potilas käy läpi terapiaohjelmaa erilaisten nettiharjoitusten avulla. Ne voi tehdä milloin tahansa ja terapeutti seuraa edistymistä. Nettiterapiaan pääsee lääkärin lähetteellä.