Jos huomaat jumiutuvasi päättämättömyyteen tai yhtenään katuvasi valintojasi, päätöksentekotaitoja kannattaa alkaa harjoitella.

Olen herkkusuu. Yökukkuja. Laiskimus. Muun muassa näihin vedotaan psykologin vastaanotolla usein, kun setvitään miksi elämäntapojen muuttaminen ei onnistu. Ikään kuin opitut tavat olisivat silmien värin tai luuston rakenteen kaltaisia pysyviä totuuksia.

– Niillä ihminen peittää motivaatioonsa liittyviä ristiriitoja ja oikeuttaa itselleen huonot päätökset tai tekemättömyyden, psykologi Aapo Kilpeläinen toteaa

Sanomme arvostavamme terveyttä, pärjäämistä koulussa ja hyvää suorituskykyä töissä. Lisäksi tiedämme, mikä näiden arvojen kannalta olisi järkevää, mutta haluamme juuri nyt ihan toista.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lenkin, läksyjen tai unen sijaan meitä vetää puoleensa sohva, joku peli tai elokuva. Kyse on päätöksenteon kannalta keskeisestä taidosta vastustaa hetkellistä mielihyvää tai nähdä vaivaa nyt, jotta hyötyisi myöhemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhtä lailla huono ja yleinen tapa on se, että ihminen paahtaa mittari punaisella ja saattaa itsensä uupumukseen tai ylikuntoon.

Kilpeläinen kannustaa kuuntelemaan myös levon tarvetta. On ihan sallittua päättää välillä heittäytyä tekemättömyyteen, hyödyttömyyteen ja tehottomuuteen.

Menetkö eteenpäin autopilotilla?

Päätökset, pienetkin, aiheuttavat meissä aina sisäisiä ristiriitoja ja epävarmuutta. Siksi päätämme huonosti tai vatvomme eri vaihtoehtoja osaamatta päättää ensinkään.

Seuraavan kerran kun saat itsesi kiinni jahkailusta, muista, että kukaan ei tee päätöksiä umpimähkään, vaan niiden takana ovat aina arvot, joko tiedostetut tai tiedostamattomat.

Niinpä vankka tietoisuus omista arvoista helpottaa päätöksentekoa ja auttaa parempiin ratkaisuihin: Arvostan luontoa, joten vastaan kyllä, kun luonnonsuojelujärjestö pyytää tukea. Päätökseni on hyväksi luonnolle ja tekee minut tyytyväiseksi.

– Juuri omien arvojen mukaan eläminen ja päättäminen takaavat sen, että ihminen voi keskimäärin paremmin ja elää onnellisempana, vahvistaa  Aapo Kilpeläinen.

Tosin aina ei ole selvää, mikä on paras tapa toteuttaa arvojaan. Paiskia töitä perheensä taloudellisen hyvinvoinnin eteen vai olla paljon läsnä arjessa?

– Ristiriitatilanteessa oleellista on tehdä päätös punniten ja miettiä, mitä siitä seuraa kenellekin. Vaikeankin päätöksen kanssa on helpompi elää, jos päätöksen perusteet on ainakin itselle selvitetty, neuvoo Aapo Kilpeläinen.

Oletko nopea - vai hätäinen?

Toiset kykenevät tekemään fiksuja päätöksiä nopeasti. Sitten ovat ne, jotka päättävät niin ikään nopeasti, mutta tyhmästi.

– Mitä vaikeampi päätös, sitä enemmän siihen liittyy epämukavaa oloa ja ahdistusta. Koska ihmisen luontoon kuuluu pyrkiä pois mielipahasta ja huonosta olosta, hän päättää nopeasti mitä tahansa, että saisi asian pois mielestään, kuvaa Kilpeläinen.

Hätiköinnin sijaan meidän pitäisi tietoisen mielemme avulla käsitellä aivojen aiheuttama tunnereaktio.

Kumpi päättää järki vai tunne?

Järki-ihminen analysoi faktat ja päättää niiden perusteella. Tunneihminen antaa sydämensä johtaa. Näin me usein ajattelemme.

Kilpeläinen tyrmää jaottelun.

Tunne ja järki eivät ole toistensa vastakohtia tai janan ääripäitä. Järjen vastakohta on tyhmyys tai ymmärtämättömyys, tunteen taas tyhjyys tai turtumus.

Kun päätöksenteosta ei suljeta kumpaakaan, käytetään tunneälyä.

– Biologisesti tarkastellen tunteet muodostuvat aivojen syvissä osissa ja järkeily tapahtuu otsalohkossa. Mitä paremmin niiden väliset yhteydet toimivat, sitä todennäköisemmin ihminen tekee hyviä päätöksiä.

Joskus tilanne on ilmiselvä. Suden havaitseminen herättää pelon tunteen, ja tunteeseen perustuva järkipäätös on lähteä karkuun.

Arjen tilanteet ovat vähemmän jännittäviä, mutta niissäkin on tärkeää oppia kuuntelemaan tunteita ja niiden takana olevia tarpeita.

Taidatko mentalisaatioon?

Kilpeläinen puhuu mentalisaatiokyvystä, jota on kaikilla hyvillä päätöksentekijöillä.

Sen puuttuminen taas on yhteinen nimittäjä silloin, kun ihminen ontuu päätöksenteossaan tai joutuu usein katumaan päätöksiään.

– Mentalisaatio tarkoittaa kykyä tarkkailla ja tiedostaa omia ja toisten ajatuksia, tunteita ja tarpeita. Eduksi on myös pystyä tarkkailemaan ihmisten välisissä suhteissa liikkuvaa informaatiota ja yhdistelemään tietoja.

Vai luotatko intuitioon?

Vaikka maailma on muuttunut täysin, aivot toimivat samalla tavalla kuin ovat toimineet viimeiset 10 000 vuotta. Niiden tehtävä on pitää meidät hengissä, joten ne tiedottavat aavistamastaan vaarasta heti, kun edessämme on tärkeä päätös.

– Aivot ovat kuin palovaroitin, joka hälyttää savusta. Meidän on tulkittava, onko kysymyksessä koko elämäämme uhkaava tulipalo vai vain uunissa kärähtäneet piparit, Kilpeläinen vertaa.

Pakonomaisen nopeasti toimivat ihmiset sanovat usein päättävänsä intuitiivisesti. Sattumalta päätös voi osuakin oikeaan, mutta ontto mututuntuma ei ole sama kuin se sisäinen näkemys, jonka kehittyminen tarvitsee aikaa ja tekemättömyyttä, tylsyyttäkin.

– Kun pohdiskelemme asiaa mielessämme eri näkökulmista, mutta emme pyri tietoisesti ratkaisuun, ei-tietoinen mieli alkaa toimia. Jollain aikavälillä se ehkä tarjoaa meille synteesin, josta voi seurata fiksuja päätöksiä, sanoo Kilpeläinen.

Sitä odotellessa kalvavaa epävarmuuden tunnettaan voi vaimentaa tiedolla siitä, että aika harvat päätöksemme ovat kerta kaikkiaan lopullisia. Onneksi!

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla