Petri Tamminen

Tämä palsta on vienyt minut Tuusulaan, Lahteen, Tampereelle, Kuopioon ja Ouluun. Tehtävä on ollut aina sama: kertoa lääkäreille, miltä minusta tuntuu käydä lääkärissä.

Olen kertonut, että se tuntuu minusta ikävältä.

 

Kaikki sai alkunsa kolumnista, jossa kuvasin setäni vierailua eläinlääkärissä. Setä oli järkyttänyt.

–Sitä kissaa koskevan keskustelun määrää! Eihän ihmislääkärissä saa ikinä yhtä hyvää kohtelua!

Kolumni jatkui samassa sävyssä loppuun asti, ihmislääkäreitä kritisoiden ja eläimiä kadehtien.

Kun lehti ilmestyi, kaduin kirjoitustani. Pelästyin, että ryppyilin väärälle ammattikunnalle. Mitä jos seuraava kohdalleni osuva lääkäri tunnistaisi minut?

Lääkäri tunnisti minut. Hän sanoi lukeneensa jutun. Sitten hän tuijotti minua vakavan näköisenä ja sanoi, että heillä olisi pian kehityspäivät ja että sinne sopisi vielä yksi puheenvuoro.

Jos kirjailijoiden kehityspäiville saapuisi lääkäri selittämään, että hänestä on ikävää lukea kirjoja, lähtisin esityksen ajaksi kahville. Lääkäreiden kunniaksi on sanottava, että he ovat kuunnelleet puheenvuoroni aina ällistyttävän vastaanottavaisina.

Mutta olen minäkin yrittänyt olla kohtuullinen. Olen myöntänyt, että minulla on lääkärillä käydessäni ominaisuus, joka saattaa selittää suuren osan kriittisyydestäni.

Minä en ole lääkärillä käydessäni terve.

Väitetään, että tuomaritkin antavat ruokatunnin jälkeen lievempiä rangaistuksia kuin ennen lounasta. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Lääkäriin saavutaan sairaana. Huono olo, vielä huonompi mieli.

 

Jossakin vaiheessa rupesin keräämään puheenvuoroni tueksi muidenkin kokemuksia. Erityisesti halusin kuulla, millainen on hyvä lääkäri.

Sellainen joka parantaa, sopisi kai sanoa. Oikea diagnoosi ja oikeat lääkkeet, mitä muuta voi toivoa?

Kaikenlaista, ainakin vastausten perusteella. Hyvä lääkärikokemus näyttää syntyvän jopa valtaosaltaan muusta kuin lopputuloksesta. Lopputulosta ei voi vastaanotolla arvioida, joten arvioitavaksi jää kohtaaminen. Siis tunteet. Jotka nekin ilmeisesti vaikuttavat lopputulokseen.

 

Vastauksissa toistui yksi ja sama parantava tunne: ”Hyvä lääkäri astuu roolinsa takaa läsnäolevaksi, rinnalle.”

Läsnäolon taito suorastaan arkipäiväistää vaivat:

”Hyvällä vastaanotolla aina muistaa, että elämää tääkin vaan on.”

Tunne voi syntyä ihmeen pienestä:

”Vakilääkärilläni on raitapaita ja farkut. Ensin sitä hätkähti, nykyään se tuntuu mukavalta. Eihän se vaatetuksesta ole kiinni, mutta jotenkin niihin paitoihin kiteytyy se muutenkin suhteellisuudentajuinen sävy.”

Yksi vastaajista piti hyvänä käyntiä, joka olisi jonkun toisen mielestä kummallinen. Mutta kai tässäkin kohtaamisessa sitten ratkaisi se lääkärin läsnäolo ja suhteellisuudentaju:

”Minulla oli selittämätön kiputila. Lääkäri sanoi, että älä nyt suutu mutta voisiko tämä olla stressiä. Hän ehdotti lääkkeeksi mindfulness-videoita. Lähdin vastaanotolta kädessäni lappu, jossa luki: YOUTUBE.COM. En ole vielä videoita katsellut, mutta minusta se oli hyvä resepti ja aivan erinomainen lääkäri.”

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.