Petri Tamminen

Jokainen sukupolvi tarvitsee uuden tulkintansa Tuntemattomasta sotilaasta, ainakin niin kauan kuin kansallinen kipupisteemme on ennallaan. Joka kipupiste on se, että asiaansa ei saa koskaan niin osuvasti sanotuksi kuin haluaisi.

Tölväisyyn ei keksi riittävän nasevaa vastausta.

Vitsikkyyteen ei keksi riittävän vitsikästä vastausta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huomaavaisuuteen ei keksi riittävän huomaavaista vastausta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tai: Kokous alkaa, ja heti mielestä katoaa puolet siitä, mitä piti sanoa. Se vähäkin minkä sanoo, on kömpelöä viittoilua kohti niitä ajatuksia, jotka etukäteen tuntuivat hyviltä.

 

Sanojen riittämättömyyteen on yleismaailmallisia ja kansallisia syitä. Yleismaailmallista on se, että ajattelu ei ole puhetta. Se pitää kääntää puheeksi, ja kääntäminen on vaivalloista.

Universaalia on myös se, että keskustelu, niin kuin musiikki, on rytmissä kulkemista, ajassa liikkumista. On vaikea säveltää ja soittaa yhtä aikaa.

Mutta on myös kansallisia syitä. Tässä harvaan asutussa maassa on sovittu, että hiljaisuudensietokyky on hieno asia, ja miksei niinkin, mutta sen hiljaisuuden taustalla on aina myös pelkoa siitä, että se joka nousee ylös, voidaan lyödä alas.

Paljon on tässä maassa mietitty, mitä naapuritkin ajattelevat. Ja paljon on jääty isän kanssa väittelyssä toiseksi, ei siksi, että isä olisi niin hyvä väittelemään vaan siksi, että isällä on kova ääni. Jo lapsena meihin on jäänyt kytemään unelma, että jonakin päivänä saan asiani niin osuvasti sanotuksi, ettei siihen ole kellään nokan koputtamista.

 

Linnan sankarit ovat sankareita, koska he saavat asiansa sanotuksi.

Sekin on komeaa, että Rokka pärjää konepistoolilla Neuvostoliittoa vastaan, mutta se on sankaruutta, että hän pärjää sanoilla Lammiolle.

Sekin on mieleenpainuvaa, että Koskela tuhoaa bunkkerin, mutta se on ikimuistoista, että hän osaa lausua: "Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat." Koskela itse ei ole koskaan Ellun kana, mutta se on toinen juttu.

Jopa ajatuskankea Salo löytää sanat, kun niitä tarvitaan. Kun Lahtinen syyttää Saloa laiskasta ahkion kiskomisesta ja väittää, ettei Salon ole edes hiki, Salo kuittaa heti: "En mä täsä mitään hikee koitakkan. Sitä vaan että pulkka liikkuu."

Kuka meistä keksisi tuollaisen vastauksen täällä todellisuudessa? Ja sitten juuri Tuntematonta pidetään realismina.

Toisaalta, sanoihan Räikkönenkin talliradioon, että "Leave me alone, I know what I'm doing." Se on komeaa, että voittaa formulakisan, mutta se on sankaruutta, että luo sloganin.

 

Ei Tuntematon sotilas ole ajankohtainen siksi, että Suomi täyttää sata tai siksi, että me jatkuvasti ajattelisimme isovanhempiemme sotia.

Tuntematon on ajankohtainen, koska se tutkii sitä, miten ihmisten kanssa puhutaan. Juuri sillä rintamalla käydään meidänkin aikamme kiihkeimmät kamppailut. Ei Suomi vastaan Neuvostoliitto, vaan sana vastaan sana.
 

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla