On isänpäivän aamu vuonna 2016. Päätän, että minun on aika sanoa isälle jotakin kaunista. Olen sentään viisikymppinen ja isä jo 73.

Soitan ja sanon, että ihailen isän tapaa kohdata ihmiset ilman lähtöasetuksia, tasaveroisesti. Sanon myös, että kunnioitan kovasti hänen kykyään rakastaa työntekoa.

Isä liikuttuu.

Seuraavan kerran juttelemme jouluna. "Haittaako sinua jos julkaisen runokirjan", isä kysyy. Ihmettelen ääneen, kuinka se minua haittaisi.

Isä viimeistelee kirjaansa läpi talven kuin kiihkon vallassa. Keväällä omakustanne on valmis. Minäkin saan kappaleen. Selailen sen läpi. Kun isä soittaa, neuvon häntä kirjoittamaan jatkossa jostakin pienemmästä. "Älä syleile koko maailmaa", minä sanon.

Äidiltä kuulen, että isä on tohkeissaan. Isä pitää itseään oikeastaan jo runoilijana. Hän hehkuttaa runojaan siellä ja täällä.

Isä ei ole koskaan nolostellut mitään. Minä nolostelen ja ihailen tätä isän ominaisuutta.

Huhtikuussa mökillä, kymmenen kilometrin juoksulenkin jälkeen, isän vatsa ärtyy. Päivän mittaan kipu yltyy. Ambulanssi vie isän Turkuun. Siellä kipujen syy selviää vasta kahden päivän päästä: sappirakko on puhjennut. Se leikataan.

Isää pidetään nukutuksessa teho-osastolla. "Nämä ovat nyt kriittisiä päiviä", lääkäri sanoo.

Kun isä herätetään, hoitaja tarkistaa, onko isä kartalla. "Mikä vuosi nyt on? Kuka on Suomen presidentti? Entä presidentin puoliso?" Isä vastaa kaikkiin kysymyksiin oikein. "Kuinka sinä Jenni Haukionkin muistit", hoitaja kiittelee. "Kyllä runoilija runoilijan tuntee", isä vastaa.

Päättelen, että isä on entisellään.

Toipuminen kestää, mutta vaara on ohi. Isä siirretään tavalliselle osastolle. Kun käyn katsomassa isää, juttelemme vaisusti. Hän on väsynyt, ja minä en keksi sanottavaa.

Aina vierailuajan alussa sairaalan parkkipaikalla on ruuhkaa. Toukokuisena torstaipäivänä kiertelen pitkään lähikortteleita ennen kuin löydän paikan. Kun pääsen osastolle, isä ja äiti istuvat käytävän päässä suuren ikkunan edessä. "Jouduitko jättämään kauas?" äiti kysyy. "Aika kauas", minä harmittelen. "On teillä pienet murheet", isä toteaa ja katselee kaupungin suuntaan.

Seuraavana yönä puhelin soi kello 03.12. Havahdun ääneen hyvin hitaasti. Joku humalainen, ajattelen ensimmäiseksi.

Puhelimen näytössä lukee ÄITI.

Arvaan heti. Mutta toivon vielä jotakin muuta.

"Isä on kuollut", äiti sanoo.

Ajan Turkuun. Aamuyö on sumuinen. Maailma näyttää aivan autiolta. Matkan puolivälissä, jonkun taajaman kohdalla, sumusta ilmestyy ikämies, hölkkää sähkönsinisessä verryttelypuvussaan yli tien ja katoaa taas sumuun. Turussa sairaalan vuode on tyhjä. Isä on jo viety patologiselle.

Hautajaisissa eno lukee isän runon. Isä on toivonut niin. Hän on esittänyt toiveensa jo silloin ambulanssissa.
En pysty keskittymään runoon. Luen sen uudestaan kotona. Huomaan, että runossa on kaunis loppu. Mietin, että minun olisi pitänyt kehua runoa isälle ja että siihen olisi ollut vaikka kuinka paljon aikaa.
 

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.

Kuva Shutterstock

Keksi tärkeä tavoite, se motivoi muuttumaan. Ole kuitenkin kärsivällinen, sillä uuden tavan oppiminen vie jopa muutaman kuukauden.

  1. Tunnista tapa, josta tahtoisit päästä eroon, ja kirjaa se ylös. Listaa myös hyödyt, joita saavuttaisit muuttamalla käytöstäsi.
  2. Tunnista ärsykkeet: millaisessa tilanteessa käyttäydyt ei-toivotulla tavalla? Liittyykö haitallinen rutiini työmatkaan, ruokaostoksiin, parisuhderiitoihin? Listaa kaikki tärkeät ärsykkeet.
  3. Huomioi palkinto, jota tavoittelet käytökselläsi. Himoitsetko sokeria väsymykseen? Pönkitätkö shoppailemalla heikkoa itsetuntoa? Tämä vaihe vaatii usein rutkasti itsetutkiskelua, joskus jopa keskusteluapua ammattilaisen kanssa. Pohdinta on kuitenkin tärkeää, sillä se auttaa ymmärtämään, miksi rutiini on niin sitkeässä.
  4. Etsi muutoksen tueksi laajempi tavoite. Tahdotko lopettaa tupakoinnin tai juosta maratonin? Pohdi, millaiset hyvät tavat tukisivat päämäärän saavuttamista.
  5. Pyri muuttamaan rutiinia, jolla reagoit ärsykkeeseen, eli kehitä rutiinille korvaavaa tekemistä. Ennakointi auttaa: pyri tietoisesti välttämään tai muuttamaan hankalia tilanteita. Aloita pienestä. Jos tahdot aloittaa liikunnan nollakunnosta, punnerra ensimmäisenä päivänä vaikkapa yksi kerta, seuraavana kaksi, ja niin edelleen.
  6. Ota avuksi kalenteri. Merkitse ruksi jokaisen päivän kohdalle, kun olet harjoitellut uutta tapaa. Ota tavoitteeksi rikkumaton ketju ja ripusta kalenteri näkyville. Kiusaus hyvän tavan jatkamiseen kasvaa, kun näet ketjun pitenevän päivittäin.
  7. Ole kärsivällinen. Joidenkin tutkimusten mukaan uuden tavan oppiminen vie jopa muutaman kuukauden. Aikajänne on yksilöllinen, ja se riippuu tavan helppoudesta, ihmisen persoonasta ja elämäntilanteesta. Treenaa siis päivittäin ainakin parin kuukauden ajan, ennen kuin luovutat.

Asiantuntijana neurologi, professori Kiti Müller Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto.

Kuva Shutterstock

Sydänsuru tekee sairaaksi. Kerro meille, miltä sinusta tuntui, kun jouduit jätetyksi? Arvomme vastanneiden kesken kaksi kirjapalkintoa.

Rakkaussurusta toipuu, kun kykenee hyväksymään rakkauden menetyksen. Muussa tapauksessa kipu voi kestää pitkäänkin, jopa lopun elämää. 

Miltä sinusta tuntui, kun suhde yllättäen päättyi? Kun toinen lähti ilman selityksiä tai antoi vain puolittaisen selityksen.

Kirjoitamme aiheesta Hyvään terveyteen. Voit auttaa meitä tarinallasi. Kerro, miltä jätetyksi tuleminen tuntui sekä henkisesti että fyysisesti ja mikä auttoi sydänsurusta toipumisessa.

Jos liität mukaan yhteystietosi, osallistut kahden kirjan arvontaan. Saatamme myös ottaa yhteyttä tulevaa lehtijuttua kootessa.

Kirjapalkintoina ovat Jukka Koskelaisen uutuuskirja Mahtava minä - itsekkyyden voima ja vastavoimat (Atena, 2017) sekä Susanna Erätulen kirjoittama Etsijän kirja - mitä on olla ihminen? (Otava, 2017).

Yhteystiedot

Osallistuminen edellyttää markkinointiluvan antamista.
Haluan saada tarjouksia tuotteista ja palveluista, uutuuksista ja kilpailuista Sanoma Aikakauslehdiltä ja Sanoma-konserniin kuuluvilta yhtiöiltä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.