terapeuttinen sukupuu sukusalaisuudet
Kuva Shutterstock

Miksi isoäiti oli aina vihainen? Miksi äiti makasi maassa ja ulisi? Miksi isästä ei saanut puhua? Sukupuu paljastaa salaisuuksia ja auttaa ymmärtämään itseä sukupolvien ketjussa.

Pikkutyttönä Maija pelkäsi isoäitiään. Ymmärrys äidinäitiä kohtaan syntyi, kun Maija 60-vuotiaana teki terapeuttisen sukupuun elämäkerrallisen kirjoittamisen ryhmässä ja asettui kirjoittamalla isoäidin asemaan. Maija kirjoitti isoäidin työtaakasta sodan varjossa viiden lapsen äitinä ja eläytyi uutta raskautta pelkäävän vaimon osaan. Hän ymmärsi, että isoäiti oli masentunut ja siksi vihainen.

Maija pystyi nyt ymmärtämään myös äitinsä masennusta sekä käsittelemään paremmin omaa masennustaan.

Isoäidin elämään samastumalla Maija oivalsi, että hänen täytyy asettaa rajoja ja keskittyä tärkeinä pitämiinsä asioihin. Niin isoäitikin oli lopulta tehnyt. Isoäiti muuttui hänelle pelottavasta naisesta voimahahmoksi.

Maija kertoi kirjoittajaohjaajalleen Silja Mäelle parantuneensa masennuksesta kirjoittamisen avulla.

— Aiemmin en uskaltanut itkeä. Pelkäsin, että jos aloitan, en pysty lopettamaan. Nyt kirjoitin ja itkin sen jälkeen.

Vapauttava työkalu

Kun kirjallisuusterapeutti ja elämäkertakirjoittamisen ohjaaja Silja Mäki teettää ryhmissään terapeuttisen sukupuun, hän huomaa, miten vapauttava ja samalla rikastuttava kokemus se tekijälleen on.

— Sukupuu on hyödyllinen työkalu. Sen avulla voi nostaa näkyviin eri sukupolvien elämänmalleja, arvoja ja tapoja. Ne, kuten perhesalaisuudet ja -myytit sekä traumat, vaikuttavat elämäämme ja valintoihimme, vaikka emme sitä tiedostakaan, Silja Mäki sanoo.

Hän toteaa, ettei sukupuuta välttämättä tarvitse edes piirtää. Jo se, että ajattelee sukulaistensa vaiheita mielessään, auttaa löytämään uutta ja itselle merkittävää tietoa.

Omalta sukupuulta voi kysyä: Miksi olen sellainen kuin olen? Miksi olen elänyt näin? Miksi minun on vaikea sitoutua? Miksi asetan uran perheen perustamisen edelle? Miksi en pysty luottamaan? Miksi ratkaisen ongelmat raivoten, väistellen tai tilanteesta paeten? Miksi kotona vaiettiin niin monesta asiasta?

— On myös tärkeää tietää, miten perheessä ja suvussa on selvitty elämän kriiseissä. Se vie eteenpäin elämässä, Silja Mäki sanoo.

Hän toteaa, että toisissa suvuissa näkyy selvemmin luova, rohkea ja vastuullinen elämäntapa, toisissa taas tuhoavat ja kielteiset mallit.

Äidin syliin aikuisena

Ihminen voi potea epämääräistä pahaa oloa, ahdistusta ja masennusta eikä tiedä miksi.

— Kun ajattelee itseään pienenä poikana tai tyttönä voi samastua siihen lapseen, joka on ehkä jäänyt aikuisten ongelmien varjoon. On mahdollista kirjoittaa lempeä kirje turvallisen aikuisen näkökulmasta ja sanoa sisäiselle lapselleen: en jätä sinua yksin, minä rakastan sinua, sinä selviät.

Silja Mäki muistuttaa, että toinen maailmansota on meitä lähempänä kuin aina muistammekaan eikä kansalaissotakaan monen sukupolven päässä ole. Sukupuussa kohtaamme väistämättä sodassa traumatisoituneen miehen tai naisen, joka on jäänyt lasten kanssa koville tai leskeytynyt.

— Samassa suvussa voi olla jäseniä sekä punaisten että valkoisten puolelta ja sen myötä paljon vaiettuja ja vaikeasti käsiteltäviä asioita. Ne heijastuvat jälkipolville.

Silja Mäki neuvoo sijoittamaan menneiden sukupolvien ihmiset elämään omaa aikaansa. Se auttaa ymmärtämään heitä.

Myös kasvatusmenetelmät, näkemykset vanhemmuudesta ja suhtautuminen lapseen muuttuvat aikojen kuluessa. Puhumattomuus ja tunteiden hillitseminen ovat olleet ajan tapoja nykyisten 60-vuotiaiden lapsuudessa ja heidän lastensa lapsuudessa. ”Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa” ohjasi rankaisemaan lapsia ruumiillisella kurituksella. Lapsia ei ollut tapana pitää sylissä ja lohduttaa.

— Edelleen on nuoria ihmisiä, jotka haluavat terapiassa käsitellä sitä, ettei heitä ole otettu syliin, Silja Mäki sanoo.

Surematon suru siirtyy

Sukupuusta voi paljastua salaisuuksia ja vaiettuja asioita. Luurankoja kaapeissa ja esiin tunkevia haamuja voivat olla avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset, abortit, tuntematon isä, homoseksuaalisuus, insesti, perheväkivalta, itsemurha, psyykkinen sairaus, alkoholismi, rikos, murha tai omaisuuden menetys.

— Syyllisyys suvun salaisuuksista siirtyy eteenpäin. Lapsi aistii vaikenemisen, kokee olevansa outo, ulkopuolinen, eikä ymmärrä miksi, Silja Mäki sanoo.

Menneisyyden haamuna voi siirtyä esimerkiksi vanhempien keskeneräiseksi tai kokonaan tekemättä jäänyt surutyö, kun perheessä on kuollut lapsi. Sisaruksille jää kannettavaksi surematon suru.

Salaisuus voi olla myös lapsen poissaoleva isä, josta ei saa kysyä mitään. Siitä syntyvä huonouden tunne ja ahdistus voi johtaa masennukseen.

Raskaita salaisuuksia ei Mäen mukaan kannata jäädä yksin pohtimaan, vaan niistä on syytä keskustella läheisten ihmisten tai ammattiauttajan kanssa.

— Salaisuuksista ei myöskään saisi tulla vallankäytön asetta. Mieti, keitä salaisuus koskee, ja paneudu heidän asemaansa heidän aikaansa vasten. Niin syntyy ymmärrys näitä ihmisiä kohtaan.

Etsi voimahahmoja

Sukupuusta on hyödyllistä etsiä suvun jäsenten käyttämiä selviytymiskeinoja, voimahahmoja, esikuvia ja sankareita, joita voi arvostaa ja joista voi ottaa mallia.

Jos joidenkin selviytymiskeinot ovat olleet tuhoavia, niin suvussa on todennäköisesti myös hyviä ja rakentavia selviytymiskeinoja.

— Se voi auttaa katkaisemaan tuhoisan ketjun omalla kohdalla. Parisuhde, jossa on hyväksyntää ja rakkautta, auttaa omalta osaltaan vapautumaan suvun taakoista.

Silja Mäki neuvoo antamaan suvulle anteeksi syyttelyn sijaan. Ellei pysty kaikkea antamaan anteeksi, voi hyväksyä tosiasiat.

— Elä tätä päivää ja katso eteenpäin. Kysy itseltäsi, millainen linkki haluat olla sukupolvien ketjussa. Haluatko jotain muuta itsellesi ja läheisillesi kuin itse olet kokenut? Mitä haluat siirtää henkisenä perintönä eteenpäin? hän sanoo.

Tee terapeuttinen sukupuu

  1. Piirrä sukupuuhun 3–4 polvea. Merkitse henkilöiden nimet, ammatit, syntymä- ja kuolinvuodet.
  2. Merkitse, millainen rooli kullakin oli perheessään: marttyyri, vetäytyjä, musta lammas, alistuja, pomo, sovittelija, yhdistäjä, hauskuuttaja, sovittelija, lellikki, riskinottaja, vallankäyttäjä, luuseri, hoivaaja tai muu. Millaisia tunteita he kantoivat itsessään: surua, häpeää, vihaa, lempeyttä, iloa tai muuta? Millaisia ongelmanratkaisutaitoja heillä oli?
  3. Merkitse suvun jäsenten välille tunnesuhteet eli keiden välillä oli liittoutumia, aggressioita, kiintymystä, torjuntaa, sitomista, riippuvuutta, välinpitämättömyyttä tms.
  4. Kirjaa sukupuuhun sukulaisten hokemia kuten ”Piä ihtes ihimisenä”, ”Mitä tekis että mainittais”.
  5. Haastattele sukulaisia ja kysele heidän asemastaan suvun jäsenenä. Kysy edesmenneistä sukulaisista ja heidän perherooleistaan, tunnesuhteistaan jne.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Varjostaako sinun onneasi mustasukkaisuus? Nyt voit hoitaa ongelmaa kotisohvalta.

Vaikka mustasukkaisuus on normaali tunne, liiallisena se vaarantaa parisuhteen. Mustasukkaisuudesta seuraa riitelyä, syyllistämistä tai kontrollointia. Kumppanin viestejä luetaan salaa ja väkivalta hiipii suhteeseeen. Pahimmillaan mustasukkaisuus tappaa: se on toiseksi yleisin henkirikoksen motiivi Suomessa.

Mustasukkaisen on kuitenkin mahdollista löytää rakentavampia tapoja toimia. Niitä voi oppia esimerkiksi psykoterapiassa, mutta nyt niitä voi opetella myös kotona. HUSin Mielenterveystalossa on avattu kaikille avoin Mustasukkaisuuden omahoito -palvelu, josta voi hyötyä niin mustasukkainen kuin hänen kumppaninsakin. Omahoito-ohjelman antaa tietoa mustasukkaisuudesta sekä tarjoaa työkaluja sen kanssa selviytymiseen. Ohjelmassa on tehtäviä, joita voi tehdä joko yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.

Mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaan pääset  Mielenterveystalo.fi -sivustolta.

Huom! Jos suhteessa esiintyy väkivaltaa tai sen uhkaa, on kaikkien osapuolten turvallisuuden varmistaminen ensisijaista. Väkivaltaan on tärkeää hakea apua. Kun tarvitset kiireellistä apua, soita yleiseen hätänumeroon 112. Muussa tapauksessa ota yhteyttä poliisiin, sosiaaliviranomaisiin, rikosuhripäivystykseen, turvakotiin tai muuhun auttavaan tahoon.

 

Keväällä 50 vuotta täyttänyt näyttelijä Minna Suuronen on havainnut, että iän myötä kliseet alkavat tuntua tosilta.

–Asiat, joille nuorena hymähdin ylimielisesti, ovatkin viisautta. Kuten, että elämässä tärkeintä ovat terveys ja perhe. Tai että ajan kuluminen se vain vuosi vuodelta kiihtyy, sanoo Minna.

Hän havahtuu juhannuksena huomaamaan, että vastahan oli joulu. Jouluna tuntuu, että juhannusta vietettiin ihan äsken.

–Sinänsä en usko vanhuuden automaattisesti tuovan viisautta, mikä tietysti olisi kivaa. Se voi sitä tuoda, jos on erilaisten haasteiden edessä valmis miettimään, miksi tämä tilanne tai tuo ihminen tuntuu taas niin hankalalta.

Silloin on avattava itsessään olevia solmuja, jotka estävät suhtautumasta avoimesti elämään. Jos siinä onnistuu, on avoimempi elämälle ja sitä kautta voi antaa toisille ihmisille enemmän.

–Tätä pitäisin ihmisen vastuuna elämää kohtaan, mutta kukapa aina jaksaisi tehdä kaikkea ärsyttävää työtä, jota vastuunkanto tarkoittaa.

Ei tarvitse selvitä yksin

Minna kertoo, että hänen miehensä Antti Virmavirta on hänen paras ystävänsä.

–Antti tuntee minut parhaiten ja osaa kysyä lisää, houkutellakin puhumaan, jos vetäydyn mietteliääksi. Usein se on minun puoleltani neuvottomuutta, kun en tiedä, miten pitäisi toimia, Minna toteaa.

Tai jos tulee riitaa, Antti yrittää kaivaa esiin sen, mikä Minnaa todella ottaa päähän.

–Sanon yleensä ensin, ettei mikään, vaikka se ei ole totta! Hän näkee, että jotain siellä taustalle on ja vaatii sitä esiin.

Minna on kasvanut ajattelemaan, että hankalista hetkistä pitää selviytyä itsekseen, mutta hiljalleen tajunnut, ettei tarvitsekaan. Kaikki asiat ratkeavat helpommin, kun niistä puhuu jonkun kanssa.

–Toinen ihminen saattaa näyttää vihaiselta, vaikka on ennen muuta ehkä pelokas tai surullinen. Jokaisella on tapansa toimia, kun tulee vaikeaa. On helpottavaa, jos silloin on vieressä läheinen tai ystävä, joka tunnistaa yskän.

Opettelen yhä ottamaan apua vastaan tässä asiassa.

 

Lue lisää Minnan Hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 9/2018