Pitäisikö toksiset tyypit todella siivota elämästään? "On hyvä kysymys, kuka lopulta onkaan toksinen"

Hän mitätöi, vähättelee, besserwisseröi, ohittaa ja kiukuttelee jatkuvalla syötöllä – tiedät tyypin? Moneen kertaan kuultu selfhelp-henkinen neuvo kehottaa siivoamaan moiset toksiset eli myrkylliset ihmiset elämästä oman hyvinvoinnin varmistamiseksi.

Siivoustalkoot eivät kuitenkaan välttämättä kannata. Tapa julistaa toisia ihmisiä toksisiksi voi helposti kääntyä omaa hyvinvointia vastaan, toteaa sosiaalipsykologian tutkija Tuuli Turja Tampereen yliopistosta.

– Jos johdonmukaisesti leimaa muita toksisiksi, saattaa onnistua vain myrkyttämään oman mielensä. On myös hyvä kysymys, kuka tällaisessa tilanteessa lopulta onkaan toksinen osapuoli, Turja sanoo.

Siksi kannattaa kokeilla parempia vaihtoehtoja.

Tunnista haitalliset tavat

Osa ihmisistä tapaa kiistatta käyttäytyä tavalla, jonka vuoksi heidän kanssaan on vaikeaa päästä tasaveroiseen vuorovaikutukseen. Joskus syynä ovat mielenterveyden ongelmat, kuten persoonallisuushäiriöt.

Yleisesti ottaen hankalaa käyttäytymistä on Turjan mukaan esimerkiksi se, jos ei ole koskaan valmis pohtimaan omaa osuuttaan ristiriitoihin. Sen sijaan kerrasta toiseen uhriutuu ja syyttää vaikeuksista muita – tai vähintään olosuhteita.

Kuormittavaa käytöstä on myös toisten rajojen rikkominen: esimerkiksi puuttuminen jatkuvasti muiden asioihin tai puhuminen toisille enimmäkseen töykeään sävyyn.

Turjan mukaan ihmisen itsensä sijaan juuri käytös voikin olla myrkyllistä.

– Suosittelen vaalimaan ajatusta, että joskus joku toinen on käyttäytynyt kohtaamisessa toksisesti, joskus taas huonoa onkin ollut oma käytös. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kumpikaan olisi ydintään myöten toksinen.

Myrkynkeittäjiä on harvassa

Vaikka arkikokemus olisi se, että toksisia ihmisiä vilisee siellä täällä ilmapiiriä myrkyttämässä, tutkimusmaailman ajatus on toinen.

Persoonallisuuksia tutkivassa persoonallisuuspsykologiassa peruslähtökohta on, että monenlaisissa persoonallisuuden piirteissä on hyvät puolensa.

– Toki esimerkiksi riidanhaluinen persoonallisuus voi olla hyvin kuluttavaa läheisille.

Riidanhaluisella tyypillä on taipumus jatkuvasti kyseenalaistaa ja niin sanotusti nyppiä jo sovittujakin juttuja. Hän saattaa vaikkapa palata kertaalleen käsiteltyyn kiistaan ja kysyä uudelleen, mitä toinen tarkoitti loukkaavilla sanoillaan.

Kyseenalaistava ja rohkea tyyli nostaa asioita pöydälle voi kuitenkin auttaa huomaamaan erilaiset epäkohdat ajoissa niin työprojektissa kuin perheen kesälomamatkan aikatauluissa.

– Riidanhaluinen persoonallisuus ei ole joo joo -tyyppi vaan oikeasti miettii asioita eri näkökulmista, Turja sanoo.

Harjoittele hyväksyntää

Parasta olisi yrittää harjoitella hyväksymään erilaiset piirteet toisissa, Turja pohtii. Lisäksi on hyödyllistä opetella näkemään eri piirteiden hyvät puolet. Voi kokeilla pohtia, mitä hyvää toisen ärsyttävissäkin taipumuksissa voisi olla.

– Mikäli tilanne on se, ettei toisen toiminnassa näe yrityksestä huolimatta mitään hyvää, asia täytyy tietenkin myöntää itselleen. Tämä on tärkeä merkki siitä, ettei omaa aikaa ja energiaa ole syytä tuhlata kyseiseen tyyppiin yhtään enempää ainakaan juuri nyt.

Jos vuorovaikutus syystä tai toisesta ei luonnistu tai keskustelut johtavat aina tunteeseen alakynteen joutumisesta, oma hyvinvointi on nopeasti koetuksella. Hankalaksi kokemansa tyypin kanssa on tällöin parempi olla mahdollisimman vähän tekemisissä.

Tosin vaikkapa töykeään mökkinaapuriin on huomattavasti helpompi ottaa etäisyyttä kuin niskoittelevaan eksään, työkaveriin tai appiukkoon. Jos joka tapauksessa on oltava tekemisissä, Turja neuvoo asettamaan töykeälle käytökselle selkeät rajat.

– Se kannattaa tehdä mieluummin minäpuheen kuin toisen syyttämisen kautta. Toiselle on siis parempi sanoa esimerkiksi, että minulle ei saa puhua määräilevästi kuin että ’sinä olet aina niin toksinen, ettei kanssasi voi olla tekemisissä’.

Lisäksi on hyvä valmistautua viheltämään kehää kiertävät keskustelut poikki. Voi vaikkapa todeta, että asiamme ei taida nyt edetä, palataan siihen toisena päivänä.

Taito tarkastella omaa osuutta

Monelta myrkkyä ympärilleen kylvävältä puuttuu itsereflektion taito – mistä vuorovaikutuksen koko hankaluus saattaa pohjimmiltaan juontuakin.

Itsereflektion puute tarkoittaa, että ei kykene näkemään omaa osuuttaan ristiriitojen syntyyn. Itsereflektio joutuu kaikilla välillä koetukselle esimerkiksi riidoissa, mutta vähintään kiistojen jälkeen monen on mahdollista kokea syyllisyyttä ja pohtia, miten oma käytös vaikutti kahnauksen syntyyn.

Joillakuilla itsereflektion taito on pysyvästi heikompi. Läheinen suhde tällaisen ihmisen kanssa voi kuormittaa, sillä ristiriitoja ei koskaan pystytä käsittelemään tasapuolisesti, mikä voi ajaa toisen automaattiseksi syntipukiksi.

– Esimerkiksi persoonallisuushäiriöihin liittyy vaikeus tarkastella omaa osuutta ja pohtia, että vuorovaikutus sujui tällä kertaa huonosti minun itseni takia. Vanha viisaus kuuluu, että jos sinulle tulee mieleen, että olinkohan minä jossakin tietyssä tilanteessa toksinen, hyökkäävä tai epärakentava, se on merkki siitä, ettet luultavasti ollut.

Jos siis taitaa itsereflektion, ei kenties ole ongelmien ydin, Turja kokoaa.

– Toisen itsereflektion puute johtaa herkästi siihen, että on itse luovittava tilanteessa jämäkästi kertomalla suoraan, että minun on vaikea keskustella kanssasi, koska kävelet jatkuvasti ylitseni.

Aina ei vaan synkkaa

Ajatus siitä, että voisimme täysin vapaasti valikoida elämäämme vain miellyttävät ihmiset, on vallitsevan yksilöllisyyttä korostavan kulttuurin peruja. Nyky-yhteiskunnassa elää vahvana käsitys vapaaehtoisuudesta. Voimme valita aivan eri tavalla työmme, kumppanimme ja asuinpaikkamme kuin esimerkiksi sata vuotta sitten.

– Mutta jos liian tiukalla seulalla alkaa sulkea porukkaa pois omista sosiaalisista ympyröistään, voi ennen pitkää huomata olevansa yksinäinen. Ihminen on sosiaalinen eläin: tarvitsemme muita voidaksemme hyvin.

Turja suosittelee vahvistamaan psykologista joustavuutta eli hyväksymään erilaisuutta.

– On aina hyvä pyrkiä ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja huomioida myös ajatus, että jonkun toisen mielestä minä itse voin olla se hankala tyyppi.

Toisaalta kaikkien kanssa ei yksinkertaisesti taida olla mahdollista tulla toimeen. Ei siis ole olemassa ”hyviä” ja ”huonoja” piirteitä – mutta on varmasti niitä, joiden kanssa synkkaa, ja niitä, joiden kanssa ei.

– Kaikki eivät tule koskaan ystäviksi kaikkien kanssa. Hyvä-huono-jaottelun sijaan asiaa voi ajatella allergian kautta: niin sanotun myrkyllisyyden sijaan kyse voi olla siitä, että persoonallisuutenne eivät sovi yhteen vaan aiheuttavat toisessa tai molemmissa henkistä ihottumaa.

Silloin kohtaamiset voi jättää hyvillä mielin vähiin.

Juttu on osa artikkelia, joka on julkaistu Hyvä terveys -lehden numerossa 10/25. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.