Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Kylmä suhde särkee sydämen. Kannattaako sitä jatkaa, psykologi ja psykoterapeutti Sanna Aulankoski?

Olen kuusikymppinen nainen ja seurustellut kolmisen vuotta naimisissa olevan miehen kanssa. Hän on asunut vaimonsa kanssa 12 vuotta ja hänen sanojensa mukaan suhde on kylmä. Mies on sanonut minulle suoraan, ettei tunne rakkautta vaimoaan kohtaan mutta ei myöskään minua kohtaan. Nykyisin hän käyttäytyy kylmästi ja itsekkäästi eikä osoita tunteitaan oikeastaan millään tavalla. Mietin usein, ketä hän rakastaa? Vai olenko itse epänormaali, kun roikun tällaisessa kylmässä suhteessa?
Hänen käytöksensä loukkaa minua usein. Hän saattaa jättää tulematta, vaikka olemme sopineet tapaamisen eikä näe mitään syytä anteeksipyyntöön. Aiemmin välitin hänestä, koska luulin ymmärtäväni hänen pahaa oloaan ja yritin tarjota sitä, mitä häneltä tuntui puuttuvan. Nykyisin olen vain onneton enkä osaa enää auttaa itseänikään. Sieluni on rikki. Miten jaksan jatkaa elämääni? RIKOTTU

Olet elänyt kolme vuotta voimia vievässä tilanteessa. On hyvä, jos mietit nyt vakavasti, kannattaako siinä enää jatkaa.

Kuvaamasi vuorovaikutuskuvio on valitettavan tavallinen. Sen keskiössä on henkilö, joka ei kykene kantamaan vastuuta läheistensä hyvinvoinnista. Suhteen alkuvaiheen huuma ei ole kehittynyt rakastavaksi yhteydeksi, eikä epätyydyttävää tilannetta ole ratkaistu korjaamalla suhdetta tai eroamalla, vaan hankkimalla yksi tai useampi sivusuhde.

Pettäjän toiminta on itsekeskeistä. Hän täyttää elämänsä suhteilla ja kokemuksilla, joista saa itselleen iloa ja hyötyä. Sillä, miten hänen elämäntapansa vaikuttaa muihin ihmisiin, ei ole hänelle merkitystä. Toisaalta kyse on vuorovaikutuksesta. Muut tekevät egoistisen elämäntyylin mahdolliseksi sallivalla asenteellaan. Sekä hänen vaimonsa että sinun haasteenasi olisi nyt laittaa rajat miehen käytökselle.

Olet kenties elätellyt toiveita siitä, että mies eroaisi ja ryhtyisi onnelliseen suhteeseen kanssasi. Se, mitä kerrot kirjeessäsi ei puhu sen puolesta, että niin kävisi. On mahdollista, ettei mies kykene rakastamaan aidosti ketään. Vaihtoehtoinasi lienee joko jatkaa kuluttavassa toisen naisen roolissa tai erota hänestä.

Kolmessa vuodessa on mahdollista kiintyä ihmiseen syvästikin, minkä vuoksi eroaminen voi tuntua vaikealta. Jos päädyt eroon, sinun täytyy hyväksyä se, että joudut elämään läpi irrottautumiseen kuuluvat kielteiset tunteet. Viha, suru, häpeä, pettymys ja muut kipeät tunteet kuuluvat eroon, eikä niitä voi ohittaa. Usein eroa viivytelläänkin juuri siksi, ettei ikäviä tunteita haluta kohdata. Voit kuitenkin uskoa siihen, että ne läpikäymällä elämääsi tulee tilaa myös ilolle ja onnelle.

Tunteiden kohtaamisessa kirjoittaminen ja puhuminen auttavat. Erositpa miehestä nyt tai et, voisit kokeilla kirjoituskuuria jaksamisesi tueksi. Varaa joka päivä 15—30 minuuttia kirjoittamiselle. Kirjoita mahdollisimman aidosti ja seikkaperäisesti suhteeseenne liittyvistä syvimmistä tunnoistasi — etenkin niistä, jotka ovat sinulle kipeitä ja ahdistavia. Jos kirjoittaminen nostaa esiin muita ikäviä kokemuksia, kirjoita myös niistä. Jatka kirjoittamista niin kauan kuin koet sen tarpeelliseksi.

Ystävien tuki, harrastukset ja mielekäs toiminta ovat myös tärkeitä erossa. Jos sinulla ei ole läheistä, jolle voit puhua, olisi hyvä hakeutua ammattiauttajan puheille. Hän voisi auttaa sinua löytämään itsellesi sopivan tukiryhmän. Muista, että moni muukin on kyennyt jättämään onnettoman suhteen. Vaikka se nyt saattaa tuntua kaukaiselta, saatat vielä tavata miehen, joka kykenee rakastamaan sinua pyyteettömästi. Ja jos et, voit elää onnellista elämää ilman miestäkin.

Lue lisää
Pettäjä rikkoo rakkauden

Lisää psykologin vastauksia löydät täältä.

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.