"Ihmiset pitävät Coto de Cazassa hyvää huolta itsestään. Se inspiroi omaakin elämää", Sirpa sanoo.
"Ihmiset pitävät Coto de Cazassa hyvää huolta itsestään. Se inspiroi omaakin elämää", Sirpa sanoo.

Sirpa Selänne on asunut 21 vuotta Kaliforniassa kotiäitinä ja kiekkoilijan puolisona. Aikaa on yhä enemmän itselle, mikä vaatii totutteluakin.

Liikunta ja lasten harrastukset ovat rytmittäneet Sirpa Selänteen arkea viimeiset parikymmentä vuotta. Nyt vanhimmat lapset ovat jo nuoria aikuisia, Eemil 21-, Eetu 19- ja Leevi 17-vuotias. Kuopus Veera on 9. Äiti ei tarvita ihan niin paljon enää.

– Vaatii totuttelua, että lapset kasvavat ja menevät omissa menoissaan. Minun ei tarvitse siivota muiden sotkuja ja järjestellä alinomaa kotona. Tunnen vähän luopumisen tuskaakin, ettei perhe ole niin paljon enää yhdessä.

Arkea muutti sekin, kun puoliso Teemu lopetti jääkiekkoilijan ammattilaisuransa vuonna 2014. Nyt Sirpa ja Teemu vievät joka aamu Veeran yhdessä kouluun ja jatkavat siitä omiin harrastuksiinsa. Teemu golfaa ja pelaa tennistä.

–  Onneksi on Veera. Olisin aika yksin, jos häntä ei olisi. Teemulla on paljon omia menojaan.

Pää lepää hotjoogassa

Selänteiden kotialueella Coto de Cazassa monet viettävät aktiivista ja liikunnallista elämää. Sirpa pelaa tennistä nelinpelijoukkueessa ja käy hotjoogassa kolme kertaa viikossa. Ne ovat tärkeää omaa aikaa, jolloin ei tarvitse huolehtia muiden asioista. Hotjoogaan hän on suorastaan hurahtanut.

–  Minä voin olla kerrankin kotona se, joka sanon, että sori, en ole tänään käytettävissä, koska minulla on tennismatsi. En voi joukkueesta olla poiskaan.

Elämä on Kaliforniassa ulkonäkökeskeistä ja on tärkeää näyttää hyvältä. Monet jäävät koukkuun ihonhoidossa täyteaineisiin ja botoxiin.

– Ystävien kesken keskustelu pyörii usein ruoan ja kaloreiden ympärillä. Se on joskus aika rasittavaakin, Sirpa puuskahtaa.

Sirpa täyttää pian 48 vuotta. Ikä on tuonut tervettä itsevarmuutta.

– En jaksa enää miettiä, mitä muut minusta ajattelevat.

Shhh, äiti lukee kirjaa

Suurta mielihyvää tuo uppoutuminen hyvään kirjaan. Yleensä kädessä on kotimainen dekkari. Nautinto on maksimoitu, jos samalla voi napsia paloja Fazerin Sinisestä.

Kun tarina vie mennessään, äitiin on vaikea saada kontaktia.

– Se haittaa jo perhe-elämääkin. Olen ihan muissa maailmoissa. Siksi pyrin säännöstelemään lukuhetkiä ja luen lähinnä lomilla.

Joskus Sirpa miettii, millaista perheen arki olisi Suomessa. Hän uskoisi sopeutuvansa hyvin.

– En tosin tajua, miten työssäkäyvät äidit ehtivät täällä harrastaa liikuntaa. Kun iltaisin on pimeää, kylmää ja sateista, pitäisi silti jaksaa lähteä urheilemaan. Se vaatii paljon itsekuria.

Katso Myös video: Sirpa Selänne, oletko supernainen?

 

Lue lisää Sirpan hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 8/2017. Tilaajana voit lukea lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi

jury

Sirpa Selänne: ”Tunnen haikeutta, kun lapset kasvavat”

Suomessa naiset kouluttautuvat pitkälle, käyvät töissä, hoitavat kodin ja lapset ja vielä harrastavat ja tapaavat ystäviään. Ihan tavallista. Kodin- ja lastenhoitoon osallistuu myös mies, jos ei osallistu, hänet laitetaan ulkoruokintaan. Ylimääräistä lasta perheeseen ei kaivata. Täyttä elämää. On surullista, jos naisen elämä Amerikassa on pelkästään omaan ulkonäköön keskittymistä ja perheen piikana olemista. Sirpa voisi tehdä sielunsa hyvinvoinniksi työtä muiden auttamiseksi, saisi tylsään...
Lue kommentti
Kirtsu

Sirpa Selänne: ”Tunnen haikeutta, kun lapset kasvavat”

Sanoiko Sirpa että hän miettii omaa kuontaloaan? Ei. Sanoi, että ystävät laskevat kaloreitaan. Mitä pahaa siinä on, että hänellä on aikaa tehdä omiaan ja kuitenkin hoitaa kotinsa? Mielestäni, on aivan typerää juosta joka hemmetin harrastuksissa ja lukea useita tutkintoja sekä samalla leikkiä niin kotiäitiä niin kotiäitiä. Siinä on kotiäitiys kaukana kun pitää juosta vanhempana joka paikassa. Kun teette lapsia niin olkaa niiden kanssa. Jos ette osaa olla taikka voi olla niiden kanssa, niin...
Lue kommentti
Jos parisuhdeneuvoja saisi päättää, hän istuttaisi kaikki eronneet surutyöhön.
Jos parisuhdeneuvoja saisi päättää, hän istuttaisi kaikki eronneet surutyöhön.

Jos eroryhmiä vetävä Marianna Stolbow eroaisi nyt, hän ei vaatisi itseltään mitään vuoteen. Eikä hän olisi reipas.

Kun avioero on saatu päätökseen, omaisuus jaettu ja uusi kotikin hohtaa lupaavissa väreissä, alkaa uusi elämä. Helpottaisi. Niinhän sitä ajatteli. Uusi elämänvaihe alkoikin, kunnes alkoi tuntua, että vanha seuraa tiiviisti mukana. Se tunkee esiin lipsahduksina lauseissa, kohtaamisina unissa ja alakulona mielessä.

Kuinka ihmeessä ihminen voi kuvitella, että kymmenien vuosien yhteiselämä eksän kanssa voisi haihtua unohduksiin? Silloinhan pitäisi syntyä uudelleen!

Eroryhmiä vetävä Marianna Stolbow nyökkää ymmärtäväisesti tarinalle ja hahmottelee yhden yleisistä eronneen mielenmaisemista.

– Ajattelitko ulkoisia puitteita muuttamalla päästä kriisistä? Kun järjestäisit itse elämäsi, kaikki ratkeaisi, eikä tarvitsisi enää miettiä menneitä, Stolbow sanoo.

– En ole vielä kuullut niin huonosta liitosta, etteikö sen päättyminen toisi isoa pettymystä ja surua. Jossain vaiheessa ne on vain elettävä läpi.

Jos parisuhdeneuvoja saisi päättää, hän istuttaisi kaikki eronneet surutyöhön. Tietysti voi mennä deittipalstoillekin, mutta ei kannata yllättyä, jos pettymyksiä tulee lisää. Vain vähän kärjistäen: mitä pidempi liitto takana, sitä pidempään vie erosta toipuminen.

Mutta erosta sentään toipuu, niinkö? Stolbow on kirjoittanut kaksi kirjaa helpottamaan parisuhteen kriisitilanteita ja kehittänyt Suomalainen eroseminaari -auttamismallin. Se tukee sekä eronneita että eroa pohtivia. Hänen pitäisi tietää.

Eroryhmissä ei kuule yhtään tyypillistä tarinaa, korostaa Stolbow. Kolmekymppinen pienten lasten isä saattaa löytää kohtalotoverin kuusikymppisestä, koska molemmat tuntevat tulleensa jätetyiksi samasta syystä.

Tosin ryhmässä ei puhuta jätetyistä ja jättäjistä. Sellainen rajoittaa liikaa ajattelua. Jättäjäähän pidetään helposti pahiksena ja jätettyä säälitellään, vaikka eroon olisi johtanut juonirakenne, jossa tekijän ja uhrin roolit ovat vaihtuneet monta kertaa.

Myös sukupuoli kannattaa erokriiseistä puhuttaessa unohtaa. Naisilla ja miehillä on samanlaisia menetyksen tunteita ja kokemuksia huonosta kohtelusta. Vaikka naiset tutkimusten mukaan tekevät miehiä useammin lopullisen päätöksen lähteä liitosta, myös mies voi haluta eroa ilman että uutta, nuorempaa puolisoa olisi katsottuna – mikä klisee sekin!

Kun takana on kaksi-kolmekymmentä yhteistä vuotta, ilmassa on usein nyt tai ei koskaan -tempauksen tunnelmaa. Lähtijä on saattanut miettiä eroa pitkään, ehkä jo silloin, kun lapset olivat pieniä. Päätöstä on ollut vaikea tehdä ja lähtemisestä on seurannut syyllisyys, joka ei tunnu helpottavan. Eronneen elämä alkaa junnata menneen ympärillä ja tuntuu kuin ei pääsisi eteenpäin.

– Tyypillistä on vain se, että ne, jotka eivät olisi halunneet erota, hakevat apua nopeasti. Ne, jotka ovat itse aktiivisesti ajaneet eroa, tarvitsevat sitä myöhemmin. He ovat ehkä käyneet jo läpi uuden suhteen tai liiton, joka on ohi tai vaikeuksissa, Stolbow kertoo.

Ehkä eroa tehdessä jäi jotakin tajuamatta, miettii moni.

Niin kävi Stolbowillekin, kun hän erosi 29-vuotiaana.

Kello on viisi ja vasta eronnut Marianna harppoo päiväkodin pihan poikki hakemaan kolmevuotiasta tytärtään Barbaraa. He vetävät haalaria päälle eteisessä viimeisinä, taas kerran. Kotona Marianna nostaa ruokaa pöytään ja ruokailun jälkeen hän pitää tyttöä sylissään pitkään. Lapsi saa tankata äitiään.

Isä asuu muualla, nyt jo ulkomailla, eikä isän syliin pääsisi. Äiti on kuitenkin asettanut isän valokuvan Barbaran sängyn viereen.

Kun lapsi nukahtaa yöunille, Marianna antaa itselleen luvan itkeä. Vuoden ajan. Hän asuu lapsen kanssa Tukholmassa, jossa on myös työpaikka. Lähellä ei ole ystäviä eikä sukulaisia, eikä hän oikeastaan kaipaakaan ketään, jonka kanssa puida eron syitä ja seurauksia. Tämä kaikki oli odotettavissa.

– Olin lähtenyt nuorena seurustelusuhteista aika nopeasti, koska suhteethan päättyvät ennemmin tai myöhemmin huonosti. Kun lähtee etukäteen, ei satu niin paljon, Stolbow kertoo.

Hänen vanhempansa erosivat, kun Marianna oli 13-vuotias. Kaikki kolme lasta olivat ainoastaan helpottuneita. Vanhempien kovaääninen riitely loppui ja perheenjäsenten tapa kommunikoida toisilleen huutamalla alkoi normalisoitua.

Marianna kiirehtii kuitenkin uudelleen naimisiin jo kahden vuoden kuluttua erostaan. Tyttökaverit vitsailevat, että aiotko tehdä elisabethtaylorit!

Morsiamesta tuntuu, ettei Barbara saisi kelvollista elämää, jos ei lapsella olisi sisaruksia. Mies on löytynyt työpaikalta. Hän on Mariannan esimies, ja molemmat tuntevat toistensa tavat.

Sulhanen on sitä mieltä, että he voisivat Mariannan kanssa yrittää avioliittoa, jos hän kelpaisi sellaisena kuin on. Jos on yksikin asia, jonka Marianna haluaa miehessä muuttaa, ei kannata edes yrittää. Tämä mielessä Stolbow lähtee uuteen yritykseen.

Syntyy tytär, ja pian perään poika. Molemmista tuntuu hyvältä tehdä lapsia rauhalliseen ja turvalliseen liittoon. Perhe muuttaa miehen työn vuoksi maasta toiseen, ja kotiäitinä viihtyvä Marianna alkaa edustaa miehensä rinnalla. Keskenjääneet historian opinnotkin tulee suoritettua.

Ex-miehensä kanssa Marianna joutuu kuitenkin napit vastakkain vielä viisi vuotta liiton päättymisen jälkeen. Sota leimahtaa lapsen tapaamisiin liittyvistä asioista, ja Marianna havahtuu. Repisikö hän eksänsä takia hiuksia päästään lopun elämää?

– En halunnut kompastella uudessa liitossa niin kuin olin tehnyt edellisessä. Ainahan pariskunnille kärhämää tulee, mutta varmasti löytyisi muitakin keinoja ratkaista ongelmia kuin ero. Miten muuten jotkut liitot pysyivät kasassa?

Oli parasta alkaa kerätä määrätietoisesti tietotaitoa kärhämätilanteita varten, lukea alan kirjallisuutta.

Vuonna 2005 perhe muuttaa Suomeen. Mariannaa alkaa kotimaahan palattua mietityttää, miksi omassa suvussa on niin paljon eronneita. Molemmat sisaruksetkin ovat eronneet – onko se periytyvää? Hän aloittaa vertaistukihenkilönä Lastensuojelun keskusliiton Neuvoprojektissa, koska tuntee voivansa olla avuksi eroperheille.

– Halusin ottaa selvää mekanismista, joka voi pitää parisuhteen koossa, vaikka siinä on kaksi jatkuvasti muuttuvaa ihmistä. Kasvoimme erilleen, siis sitähän kuulee, mutta mitä kliseen takana on?

Erokriisin käsittelyyn saatiin Suomessa 1990-luvulla uusi työkalu, kun psykologi Kari Kiianmaa toi Yhdysvalloista Bruce Fisherin kehittämän apumenetelmän. Stolbow kiinnostui menetelmästä, jossa erokriisin väistämättömät tunteet käydään vaiheittain läpi ryhmässä. Oleellista on oivaltaa päättyneen parisuhteen luonne tutkimalla sitä, miksi pari alunperin päätyi yhteen. Se, mihin toisissanne rakastuitte ja mitä toisiltanne odotitte, kääntyykin ajan myötä suhteen haasteeksi ja voi hajottaa sen.

Stolbow kouluttautui Kiianmaan opissa, mutta on sittemmin kehittänyt oman mallinsa eroseminaarille. Viime aikoina häntä on kiinnostanut erityisesti lapsuudenkodista opittu parisuhteen prototyyppi. Hän kannustaa puolisoita miettimään, kuinka omat vanhemmat osoittivat rakkautta toisilleen, kuinka he ratkaisivat kiistansa?

– Kun molemmat tuovat liittoon omat paineensa, voi jossakin vaiheessa räjähtää, ellei paineiden vaikutuksia mietitä, Stolbow sanoo.

Jokaisen eronneen elämää helpottaa, kun oman parisuhteen käsikirjoitus puretaan osiin.

– Eronneilla on kova tarve käsittää, miksi heidän liittonsa päättyi. He miettivät, mitä oikeastaan tapahtui ja miksi nyt tuntuu niin pahalta.

– Kaikkien pitää tarkistaa oma roolinsa parisuhteessa, katsella sitä etäämmältä. Ehkä odotit liitolta epärealistisia asioita. Ennen kaikkea vaikutit itsekin vahvasti siihen, millainen ilmapiiri kotona oli.

Kun Marianna Stolbow näkee kaksi vanhaa yhdessä kävelyllä käsi kädessä, hänessä herää kunnioitus. Hän ei ajattele, että onpa noilla käynyt tuuri. Hän ajattelee, että ovatpa nuo selvittäneet tiensä monista mutkista. Vanhempieni kaltainen -kirjaa (WSOY) varten Stolbow haastatteli viittäkymmentä aikuista, joista viisi kertoi, että omilla vanhemmilla oli ollut hyvä ja onnellinen liitto. Noin puolella vanhemmat olivat eronneet. Vain pienellä vähemmistöllä on kotoa saatu toimiva malli parisuhteen ylläpitoon.

– Turha ruoskia itseään, jos epäonnistui. Mutta eronneet ruoskivat. Pettymys ja suru nostattavat vihaa samaan tapaan kuin jos puoliso kuolee yllättäen tai sairastuu niin, että elämä pitää järjestää uudelleen. Vereslihalla olevan itsesyytöksille ei tunnu tulevan loppua. Joku kyselee, miksi ihmeessä en pääse syyttelystä, toinen uskoo solahtavansa pian alakulosta masennukseen.

– Menetyksen tunteita ei pidä haudata eikä vihaansa silotella. Parasta on löytää purkautumisväyliä tunteille ja surra niin kauan kuin tuntuu tarpeelliselta.

”Vihatynnyriään” voi tyhjentää monella tavalla. Erään eronneen keski-ikäisen ystävät alkoivat ihmetellä, kuinka nainen jaksaa aina vaan puurtaa pihalla multasäkkien kanssa. Puutarhassa ei ensimmäisenä erokesänä ollut yhtään rikkaruohoa! Joku aloittaa säännöllisen kuntoilun, jossa saa hakata säkkiä. Voi myös kirjoittaa kirjeitä, joita ei lähetä kenellekään, ja niissä kuuluu vuodattaa.

Mitä pitäisi kirjoittaa itsestään netin deittipalstalle, miettii erotoipilas? Stolbowin vakioneuvo on, että jos tuntee itsensä toipilaaksi, niin siitä pitää kertoa uudelle nettikontaktille. Kumppaninhakupalstoilla on myös ihmisiä, jotka eivät usko koskaan paria löytävänsäkään. He lähinnä käsittelevät erojaan, mikä voi yllättää uuden kasvon.

– Tietysti voi myös kirjoittaa kaverille, että ”olethan käsitellyt jo oman erosi?”

Jos Stolbow eroaisi nyt, missä kohdissa hän toimisi toisin kuin erotessaan 29-vuotiaana?

– Avaisin itseni täydellisesti kumppanille. Ei olisi asiaa, jota häpeäisin hänen edessään. Kertoisin miksi haluan erota, mitä minulta liitossa puuttuu ja mihin olen ollut tyytyväinen. Pyytäisin puolisoani kertomaan samoista asioista.

Jos puoliso olisi yhtä avoin, voisi esiin joku uusi puoli tai paljastus, joka vielä kääntäisi suhteen suunnan.

Jos ero tulisi, Stolbow ei vaatisi itseltään mitään vuoteen. Hän ei olisi reipas eikä kiirehtisi elämässä eteenpäin. Olisi hyvä hetki hemmotella itseään ja etsiä keinoja purkaa pettymyksen tuomaa vihaa. Itsensä soimaamiseen hän panisi stopin. ●

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Vatsa on yhteydessä tunteisiin. Kun rauhoitat vatsahermon, olokin helpottaa. Tässä neljä nopeaa keinoa pudottaa kierroksia.

  1. KASTA KASVOT VETEEN Jos upottaa kasvonsa viileään veteen, voi nopeasti stimuloida kiertäjähermoa, aktivoida ruoansulatusta ja immuunijärjestelmää. Silmämunan takana on alue, joka on erityisen herkkä vyöhyke hermoärsytykselle.
  2. OPETTELE SYVÄHENGITYS Hengitä sisään nenän kautta ja ulos suun kautta. Kokeile tehdä noin 5–7 hengitystä minuutissa. Syvä palleahengitys, jossa korostuu pitkä uloshengitys, vaikuttaa kiertäjähermoon ja laskee tätä kautta sykettä ja verenpainetta.
  3. JOOGAA JA HARJOITA VOIMAA Voit tukea optimaalista virettä myös voimaharjoittelulla ja joogalla, sillä ne harmonisoivat hormoneiden ja välittäjäaineiden toimintaa. Jooga-asennot vapauttavat hermosäikeitä puristustiloilta.
  4. VÄLTÄ VATSAN YLITYÖTÄ Verensokerin laskua on hyvä välttää, joten syö pienehköjä aterioita 3–4 tunnin välein. Etenkin aamupala on tärkeä. Suuret annokset vaativat paljon verta mahalaukkuun, jolloin kiertäjähermo alkaa toimia ylivilkkaasti ruoan sulattamiseksi.

Asiantuntija: Pippa Laukka, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, Mehiläinen.