itsetunto, psykoterapia, työelämä
Kuva Shutterstock

Miten pääsisi eroon toisinaan - ja aika useinkin – tulevista huonommuuden tunteistani? Ne iskevät päälle erityisesti, kun kohtaan ns. pätevämpiä ihmisiä. Olen aivan uupunut sellaisen tapaamisen jälkeen.

En viihdy työssäni, jossa näitä pätijöitä on paljon. En kuitenkaan uskalla hakeutua parempiinkaan töihin, kun tiedän, että toiset ovat kuin ovatkin paremmin koulutettuja varsinkin tällä hoitoalalla.

Syön masennuslääkettä (10 mg Cipralex), mutta en osaa sanoa, auttaako se vain väsyttääkö vain. Sain lääkkeen, kun masennuin kunnolla ollessani työtön, enkä ole uskaltanut lopettaa. Mistä saisin sellaista tukea, että se oikeasti helpottaisi oloani?

NAINEN KOHTA 50 v

Riittämättömyys on tunne, jonka kanssa kamppailemme koko elämämme. Ihmislapsi syntyy täysin avuttomana ja sataprosenttisesti muista ihmisistä riippuvaisena eikä tästä perusasetelmasta pääse koskaan täysin eroon. Kukaan meistä ei selviä ilman toisten läsnäoloa ja tukea, mutta sitä on usein vaikea myöntää.

Vertailu toisiin alkaa jo neuvolakorteista. Ne vilisevät sanoja reipas, taitava ja innokas. Sama jatkuu päiväkodeissa ja kouluissa, joissa palautteiden ja numeroiden taustalla on aina jokin arviointiasteikko: olet joko hyvä, keskinkertainen tai huonompi kuin toiset. Hassuinta tässä on se, että hyvä?huono-akseli on kokonaan meidän keksintömme. Luonnossa se on tarpeeton. Kivet ovat kiviä, ja ruoho ruohoa. Olisi hassua sanoa, että toinen kivi olisi toista huonompi tai parempi. Ihmiset sen sijaan osaamme nopeasti laittaa arvojärjestykseen oli sitten kyse tv:n talent-kisoista tai työpaikan tuloksentekijöistä.

Olet sisäistänyt tämän arvoasteikon turhankin hyvin. Olet kertomasi mukaan valinnut jopa huonomman työpaikan kuin mihin pystyisit välttääksesi pätijöitä. Silti heitä riittää työyhteisössäsi liiaksi. Olet kokenut myös työttömyysjakson, jonka aikana masennuit. Yksi tekijä siinäkin lienee ollut tuo kokemus arvottomuudesta. Huonommuudesta kärsivällä on useimmiten sisällään vaativa puoli, jolle mikään ei riitä. Juuri se puoli arvioi jatkuvasti markkina-arvoasi.

Psykoterapiassa puhutaan usein esille tuomastasi arvottomuudesta. Käyn asiakkaideni kanssa keskustelun, jossa pyydän heitä ajattelemaan pientä vauvaa ja kysyn, onko vastasyntynyt arvottomampi kuin me muut. Kukaan ei ole vielä vastannut että on. Jokainen on arvokas jo syntyessään, eikä arvo laske aikuisuudessakaan. Sinussakin on edelleen tuo sama ydinminuus, joka ei ole muuttunut miksikään. Tähän peruskokemukseen arvokkaasta ihmisestä ja elämästä on hyvä palata aina, kun kohtaamme riittämättömyyden tunteita.

Kysyt, mistä saisit tukea ongelmiisi. Uskon, että hyötyisit psykoterapiasta, jossa voisit uudelleen rakentaa tätä kokemusta arvokkaasta minästä ja opetella taitoja tulla paremmin toimeen masennukseen liittyvien tunteittesi kanssa. Myös lääkitystäsi on mahdollista lähteä purkamaan, kun voimavarasi ja taitosi kasvavat.

Teemaan liittyvä lempikirjani on Iloisen luuserin käsikirja (A. Jemand). Myös Tenavien päähenkilö Jaska Jokunen pohtii aihetta säännöllisesti. Elokuvaklassikko aiheesta on tietenkin Disneyn Dumbo (1941), ja Woody Allenin lähes koko tuotanto käsittelee samaa teemaa. Riittävän hyvää joulua.

Näin eteenpäin

  • Ole yhteydessä sinua hoitavaan lääkäriin, jotta voit alkaa etsiä sinulle sopivaa psykoterapeuttia Kelan tuella.
  • Tutustu eri psykoterapiasuuntauksiin ja pohdi, mikä voisi olla sopiva. Tietoa löytyy esimerkiksi Suomen mielenterveysseuran sivuilta.
  • Ensiapuna voit myös kokeilla jotakin masennuksen nettihoito-ohjelmaa (esim. Mielenterveystalo).

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys