Jos työpaikalla vellovat tunteet imaisevat liiaksi mukaansa, kannattaa ottaa hieman etäisyyttä ja muistuttaa itseään siitä, mitä töissä oikeastaan ollaan tekemässä.

Miten ikimaailmassa joku selviää hengissä korkeassa virassa, jossa tarvitsee puhua viisaita maailman mahtavimmille johtajille, matkustaa jatkuvasti maasta toiseen ja samalla katsella itseään lööpeistä?

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on sanonut pyrkivänsä muistuttamaan, että presidentti Tarja Halonen on eri kuin ihminen Tarja Halonen. Työ on määritelty tehtävä ja rooli, joka jatkuu jonkun toisen hoteissa sitten, kun hän astuu siitä sivuun. Persoonana hän elää tässä roolissa mukana sen verran kuin voi, mutta sovittamista riittää.

Samaa viisautta voi työssään soveltaa kuka tahansa. Organisaatiopsykologi Pekka Järvinen kehotta sekä työntekijöitä että esimiehiä pitämään mielessä, että työpaikalla ollaan toteuttamassa jotakin tiettyä tehtävää, ei pitämässä hauskaa.

– Virkistystilaisuudet ovat tärkeitä, mutta se työnilo, jolla arjen jaksaa, syntyy onnistumisen tunteista omassa tehtävässä.

Saattaa aluksi kuulostaa tylyltä, mutta oikeastaan ajatus on helpottava. Ihmisiä ohjataan etsimään ihannetyötä, jossa olisi aina kivaa ja työkaverit mahtavia tyyppejä. Mutta onko sellaista edes olemassa?

Järvinen muistuttaa, että jo suomalaisessa kansanviisaudessa sanotaan, että jos työ herkkua olisi, niin herrathan sitä tekisi. Vaikka työ on siirtynyt pelloilta toimistoihin, siihen kuuluu edelleen myös ikäviä rutiineja.

Työstä siis saa ja pitääkin väsyä. Itsensä uuvuttaminen ei kuitenkaan ole työn tarkoitus. Jokainen ansaitsee myös onnistumisen kokemuksia. Jos tuntuu, että et enää tiedä, mistä työntekijä alkaa ja ihminen loppuu, voit selvitellä suhdettasi työhön seuraavalla yhdeksällä ajatuksella.

9 TAPAA EROTTAA JÄRKI JA TUNTEET

1. Selvitä itsellesi, mitä olet töissä tekemässä

Jokaisella työpaikalla on perustehtävä, vaikka se saattaisi joskus hämärtyä. Selvitä siis itsellesi, mitä varten kyseinen työpaikka on olemassa. Mitä siellä pitäisi saada aikaan: tyytyväinen asiakas, valtameriristeilijä vai tutkimustulos. Myös työpaikan jokaisella ryhmällä ja projektilla on oma tehtävänsä. Minkä kokonaisuuden osa olet? Mikä on sinun merkityksesi sen onnistumisessa? Työntekijällä on oikeus ymmärtää, mihin työllä pyritään ja mikä on hänen panoksensa siinä. Jos et tiedä tehtäviäsi ja niiden merkitystä, esimiehesi pitäisi osata kertoa ne sinulle.

2. Keskity olennaiseen

Kun tiedät tehtäväsi, voi keskittyä hyvällä omallatunnolla sen toteuttamiseen. Sinun ei tarvitse tehdä muiden ihmisten töitä ja halutessasi voit jättää ihmissuhdesotkut vähemmälle huomiolle. Usein saattaa riittää, että muistutat itseäsi perustehtävästäsi, kun pikkuasiat alkavat viedä aikaasi.

3. Pysähdy huomaamaan onnistumiset

Kun tiedät tehtäväsi, voit myös helpommin arvioida onnistumistasi siinä. Kun olet saanut tehtäväsi suoritetuksi tai eteenpäin, onnittele itseäsi ja levähdä. Pyydä itsellesi palautetta tehtävässä onnistumisen perusteella ja anna sitä samoin perustein muille.

4. Perustele ajatuksesi

Omissa tehtävistä selvillä oleminen auttaa myös silloin, kun joutuu pyytämään pomolta tai työkaverilta jotakin. Kun perustelet esimerkiksi uuden työtuolin tarvetta työn sujumisen kannalta etkä omista mieltymyksistäsi käsin, pyyntösi menee helpommin läpi. Myös omat näkemykset työn kehittämisestä tulevat helpommin kuulluksi, kun niistä kertoo siten, että kaikki ymmärtävät, mikä merkitys niillä on kokonaisuuden onnistumisessa.

5. Anna itsesi olla pitämättä kaikista

Työpaikalla joutuu tekemisiin monenlaisten ihmisten kanssa. Erilaiset persoonallisuudet, tavoitteet ja työtavat aiheuttavat sen, että toisten kanssa työ sujuu helposti ja toisten kanssa kaikki tuntuu vaikealta. Voit kuitenkin armahtaa itsesi, vaikka joskus toivottaisit jonkun ajatuksissasi hiiteen – kunhan et sano sitä ääneen. Pääasia on, että tulette sen verran toimeen, että työt hoituvat eteenpäin.

6. Luovu turhasta miellyttämisestä

Jos joudut työssäsi tekemään paljon päätöksiä, sinun kannattaa muistaa, että suuressa joukossa on aina niitä, jotka eivät ole päätökseen tyytyväisiä. Taivuit siis miten päin tahansa, et voi miellyttää kaikkia. Kun olet tehnyt parhaasi tehtäväsi kannalta ja perustellut mielipiteesi, et voi tehdä enempää.

7. Pura paineita, mutta älä jämähdä niihin

Monella työpaikalla työnteko unohtuu ihmissuhdesotkujen jalkoihin. Pienistä erimielisyyksistä alkaneet ongelmat ovat kärjistyneet ja ne on henkilöity työyhteisön syntipukkeihin. Parhaiten porukan henki toimii, kun päivän mittaan voidaan muutamaan kertaan rentoutua, unohtaa työ hetkeksi ja purkaa turhautumistakin – ja keskittyä sitten taas työntekoon. Jos päivän sisältö muodostuu juoruilusta ja suhteiden vatvomisesta, yhteisö on yleensä kriisissä ja voi huonosti. Ahdistusta lisää se, että kun työt jäävät tekemättä, aitoa tunnetta onnistumisesta ei synny.

8. Luo itsellesi työrooli

Työpaikalla ollaan hoitamassa työtehtäviä, ei ilmaisemassa itseä. Pidemmän päälle sinua auttaa, jos löydät sopuratkaisun siihen, milloin katsot asioita viileämmin työtehtäviesi kannalta ja milloin on tilaa ja aikaa oman persoonan ja tunteiden esiintuomiselle. Huutaminen ja toisten syyttely ei ole perusteltavissa sillä, että ”mä nyt vain olen niin impulsiivinen”. Työroolista saa myös suojaa minuudelle kiperissä tilanteissa.

9. Huolehdi levosta

Kun ajattelee työtä tehtävien kokonaisuutena, on helpompi antaa itsensä myös levätä. Järkevästi ajatellen oivallat, että jos et nuku tarpeeksi ja suo itsellesi mukavia harrastuksia tai muuta lepoa, saatat vähitellen uupua niin, että palautuminen ei enää onnistu. Silloin myös työtehtävät kärsivät. Väsymisen merkit omassa kehossa kannattaa ottaa heti tosissaan.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokaisesta kerran tupakkaa maistaneesta ei tule nikotiiniriippuvaista eikä yksi rulettikierros tee peliriippuvaiseksi. Miksi sama puuha kuitenkin kehittyy jollakin sairaudeksi, toisella ei?

– Masennus ja ahdistuneisuus saattavat lisätä riskiä riippuvuuksiin. Ihminen helpottaa syystä tai toisesta hankalaa oloaan keskittymällä intohimoonsa, ja ajan myötä tekeminen muuttuu pakkomielteeksi, sanoo psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä.

– Se, mikä aiemmin toi mielihyvää, muuttuukin keinoksi poistaa ahdistuneisuutta.

RIIPPUVUUSSAIRAUKSIEN, kuten alkoholismin, tiedetään olevan 50–70-prosenttisesti periytyviä. Alttius on geeneissä. On pitkälti perinnöllistä, millä tavoin kukin kokee päihteiden vaikutuksen.

Kenestäkään ei kuitenkaan tule automaattisesti alkoholistia, vaan sairaus puhkeaa altistavassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa ympäristöä, missä juomista saa jatkaa ilman vakavampia seurauksia.

– Lähipiirin arvot ja asenteet vaikuttavat valintoihin. Jos kaverit ja vanhemmat ovat tissutellet, juomista voi pitää myös opittuna.

Sekin tiedetään, että mitä miellyttävämmältä ensimmäinen kokeilu on tuntunut, sitä todennäköisemmin aineeseen syntyy riippuvuus. Näin ainakin kannabiksen polttajien keskuudessa.

TEMPERAMENTILLAKIN on vaikutuksensa. Kokeilunhaluisten riskinottajien uskotaan olevan alttiimpia addiktoitumaan, koska he hakevat vahvempia elämyksiä. Teorian mukaan varovaisemmat, turvallisuushakuiset eivät samaan tapaan innostu kiksien etsinnästä.

– Riippuvuudet ovat yleisimpiä niillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Säännöistä piittaamaton, väkivaltainen käyttäytyminen on alkanut jo nuorena. Se altistaa muillekin vakaville ongelmien elämän aikana, Solja Niemelä kertoo.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikään ei riitä narsistille
Mieli
Mikään ei riitä narsistille

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●