
Viihtymättömyys, epämukava olo tai jopa uupumus parisuhteessa voi joskus seurata siitä, että on liiaksi sopeutunut toisen tahtoon.
Ilmaisetko riittävästi omia tarpeitasi kumppanillesi? Suostuitko taas sellaiseen, mitä et oikeasti halunnutkaan? Ajattelitko että olkoon, kumppanisi mieliksi. Seurauksena saattaa olla jatkuva epämukava olo parisuhteessa.
Oma minä tarpeineen on jäänyt taka-alalle ja tieto omista rajoista hämärtynyt. Niin voi käydä, koska toivomme kokevamme yhteyttä toisen kanssa.
Joskus läheisyyttä saatetaan hakea liiallisella mukautumisella. Se voi johtaa olettamukseen, että haluamme samoja asioita ja pidämme samoista ihmisistä, elokuvista, musiikista ja ylipäänsä kaikesta.
Mutta: ihmisinä meillä on oikeuksia, jotka pätevät myös parisuhteessa. Ne ovat oikeus omiin valintoihin, tulla kuulluksi sekä olla ja toimia. Rajojen vaalimisessa on kyse näistä olemisen oikeuksista.
Vaikuttaako se seksiin?
Ihminen, joka ei lainkaan tunnista rajojaan, on kuin lastu laineilla, kaikkien tuulten vietävissä.
Perustarpeemme on säilyttää yhteys itseemme. Oman minämme kanssa elämme kuitenkin aina. Jos sulautuu toiseen liiaksi, hylkää itsensä, minuus katoaa eikä kumppanissakaan ole uutta löydettävää.
Iloa, hehkua ja jännitettä parisuhteeseen tuo se, että kummallakin on yhteisten asioiden lisäksi omia kiinnostuksen kohteita elämässään. Jännite on hyväksi myös seksuaalisuudelle.
Mitä minä haluan?
Omien rajojen pitäminen on mahdollista vasta, kun tunnistaa, mitä itse haluaa. Jo pieni vauva osaa ilmaista rajojen tarvettaan. Jos aikuinen lähestyy vauvaa tungettelevasti, vauva kääntää päänsä pois.
Omat rajat voivat murentua tai muuttua epäselviksi mukautumaan opettavien roolimallien myötä. Ne ohjaavat suostumaan ulkoa tuleviin odotuksiin sen sijaan, että pitäisi kiinni omista toiveistaan ja puolustaisi rajojaan.
Oma itse on saattanut mukautumisen myötä jäädä vieraaksi; on vaikea edes tunnistaa toiveitaan ja tarpeitaan.
Tunnistatko, mikä tuntuu hyvältä?
Arjessa saatamme ohittaa kehosta ja mielestä nousevia viestejä. Emme ole huomaavinaan esimerkiksi omaa harmistumista, koska pyrimme välttämään epämukavia tunteita.
Emme myöskään aina osaa ilmaista, mikä toisen sanoissa, asenteissa, eleissä, ilmeissä tai käyttäytymisessä satuttaa. Kun ohitettuja tunteita kertyy riittävän paljon, ne alkavat kasvattaa kuilua puolisoiden välille. ”Yllätysero” kertoo siitä, että omista tunteista ja kokemuksista ei ole osattu viestiä riittävän selkeästi tai toinen ei ole kuunnellut niitä.
Tietoisuustaidot auttavat tunnistamaan omia tarpeita ja siten myös omia rajoja. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että havaitsemme tunteemme ja reaktiomme, emmekä ohita niitä vaan tutkimme uteliaan ystävällisesti itseämme.
Kun tunnistamme, mikä tuntuu hyvältä, mikä pahalta ja miksi harmittaa, voimme suunnistaa sen mukaan.
Mielensä saa muuttaa
Joskus huomaa vasta jälkikäteen, että tuli taas suostuttua, vaikka ei olisi halunnutkaan. Perääntyminen voi olla vaikeaa, kun kerran tuli luvattua.
Omien rajojen kunnioittamista on kuitenkin juuri se, että sanoo ääneen, ettei sittenkään halua sitä, mihin jo suostui. Rajat merkitsevät vastuunottoa omista tunteista ja elämästä.
Parisuhteessa hallitsevammalle osapuolelle on voinut vuosien saatossa syntyä käsitys, että kaikki on hyvin ja että aina halutaan samoja asioita. Vahvempi ei ole ehkä huomannut, että toinen on kokenut tilanteen ahdistavana – varsinkaan, jos sitä ei ole sanottu ääneen.
Olemme erilaisia rajojemme suhteen. Toinen ei tarvitse omaa aikaa eikä omaa fyysistä ja psyykkistä tilaa yhtä paljon kuin toinen. Se, jolle ne ovat tärkeitä, alkaa voida paremmin, kun hän itsensä syrjäyttämisen sijaan ottaa vastuun tarpeistaan.
Entä jos toinen pettyy?
Naisiin liitetyt ihanteet ja hyveet, jotka siirtyvät sukupolvilta toiselle, ovat edellyttäneet uhrautumista lasten ja miehen hyväksi. Vaikka näkisi nuo arvot tukahduttavina, niistä voi olla vaikea irtautua.
Rajojen hakeminen aiheuttaa myös sisäisiä ristiriitoja – kuten kaiken uuden etsiminen ja löytäminen. Jos on koko parisuhteen ajan mukautunut toisen tarpeisiin ja toiveisiin, voi uudenlainen tietoisuus hämmentää. Samalla joutuu sietämään syyllisyyttä siitä, että toinen pettyy.
Siksi on hyvä vahvistaa omaa luottamusta siihen, että se, mitä tekee, on oikein: Minulla on oikeus kertoa, mikä ei tunnu hyvältä ja mikä tuntuu hyvältä. Minulla on oikeus omiin mielenkiinnon kohteisiin, ystäviin ja intohimoihin.
Kerro, älä syyllistä
Tärkeää on se, miten tarpeistaan kertoo loukkaamatta tai syyllistämättä. Nyrkkiä ei tarvitse lyödä pöytään. Rajojaan voi puolustaa napakan ystävällisesti silloin, kun asiat ovat omassa mielessä riittävän selkeinä.
Et tee mitään väärin, jos ystävällisesti kerrot, mitä tarvitset, vaikka se onkin eri asia kuin mitä toinen tarvitsee.
Rajojen asettaminen aiheuttaa myös surua, koska silloin luopuu tutusta roolista. Tämä koskee etenkin perheenäitiä, kun lapset lentävät pesästä. Vastausta vailla ovat kysymykset: kuka minä olen, mitä minä tarvitsen ja haluan.
Erillisinä yhdessä
Parisuhteessa joudutaan hakemaan uudenlaista tapaa olla yhdessä, kun toisen tai molempien tietoisuus omista tarpeista kasvaa ja itsensä toteuttamiselle on aikaa entistä enemmän.
On helpompi hyväksyä erilaisia tarpeita, kun tietää varmasti, että toinen välittää ja osoittaa sen. Kaikki parit etsivät sellaista tapaa olla yhdessä, jossa on riittävästi läheisyyttä ja etäisyyttä. Aina tulee myös vaiheita, jolloin erillisyyttä tarvitaan enemmän.
Tunneyhteys kaikkein tärkein
On helpompaa elää erillisinä yhdessä, kun tunneyhteys kumppaniin toimii. Silloin tuntee tulevansa hyväksytyksi omine tarpeineen, mutta voi luottaa kumppanin kiintymykseen.
Kun tietää olevansa toiselle tärkeä, toisen omat asiat eivät tunnu niin uhkaavilta. Hyvä tunneyhteys kumppaniin on sidos, joka liittää pariskunnan yhteen. Parisuhde lakkaa olemasta, jos molemmat pitävät kiinni vain omista menoistaan.
Omia rajojaan on tärkeä vaalia. Mutta on myös välttämätöntä kokea, että toiseen saa yhteyden silloin, kun häntä tarvitsee.
Asiantuntijana psykologi Anna Salmi
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.