Kun työpäivät ovat yhtä selviämistä, on aika miettiä, mitä voisi tehdä toisin. Hyvän terveyden lukijat jakoivat vinkkinsä työstressin lievittämiseen. Mitä jos kokeilisit?

Jatkuvat muutokset työelämässä rassaavat. Olo on kuin hiljakseen keitetyllä sammakolla, joka ei osaa tai pysty hyppäämään pois kuumasta liemestä ajoissa.

Hyvän terveyden nettikyselyssä stressiä työssään oli kokenut usein tai jatkuvasti 66 vastanneista. Vain yksi prosentti ei tunnistanut lainkaan työstressiä.

Vastanneet jakoivat vinkkejään, kuinka jatkuviin muutospaineisiin voi yrittää sopeutua. Poimi näistä omasi!

Koti ja työ erillään

”Ei elämää voi rakentaa pelkästään yhden kivijalan varaan. Arkipäivissä pitää olla muutakin virikkeellistä kuin työ: perhettä, ystäviä ja harrastuksia. ”

”En anna asioiden kulkeutua kotiin. Jos muut elämänalueet ovat kunnossa, olen tasapainossa. Luen paljon itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja. Olisikohan siitä apua, mene ja tiedä.”

”Vuodet ovat opettaneet jättämään ihmisten asiat työpaikan seinien sisäpuolelle. Alussa kannoin näitä asioita mielessäni ja murehdin ja surin ihmisten tarinoita.”

”Uusien ovien avaaminen on ainakin minulle antanut paljon lisävirtaa. Aloin esimerkiksi opiskella kiinan kieltä ja kulttuuria. Säästän Kiinan matkaa varten. Säästäminen ei ole ollut kituuttamista vaan hieno projekti. Olen huomannut, mistä kaikesta voi luopua ja säästää.”

Ilo irti onnistumisista

”Keskityn työssä oman työsarkani suorittamiseen tekemällä parhaani. Myös sen hyväksyminen auttaa, että muutoksia tapahtuu aina eikä kaikkiin pysty itse vaikuttamaan. Myös työajoista kiinnipitäminen auttaa.”

”Yritän keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Käytän muistilistoja.”

”Otan rauhallisesti ja odotan, mitä tuleman pitää. Enää en jaksa stressata koko ajan.”

”Epävakaina aikoina iloitsen siitä, että saan tehdä mielekästä työtä. Sekin auttaa kestämään turhautumista.”

”Keskustelen työkavereiden kanssa asioista. Niin asiat saavat oikeat mittasuhteet.”

”Yritän ottaa ilon irti pienistä onnistumista.”

Vapaa-ajalla liikuntaa ja unta

”Harrastan paljon liikuntaa. Se rentouttaa ja vie ajatukset muualle.”

”Iltaisin pipo päähän ja lenkille.”

”Pidän huolta psyykkisestä ja fyysisestä kunnosta sekä yritän pysyä mukana alan kehityksessä.”

”Lorviminen vapaapäivinä. En tee silloin kotona muuta kuin pakolliset kuviot.”

”Pidän uni- ja ruokailurytmini säännöllisenä ja pyrin rentoutumaan. Sallin itselleni myös päiväunet, jos olen erittäin stressaantunut ja väsynyt.”

Lue lisää:

Tee se itse: Pura stressi ajoissa
Stressi kuriin: 12 askelta rennompaan elämään
Stressi kuriin lempeästi
Irtisanominen: katastrofi vai onnenpotku?
Potkut: kuinka selvitä?

Jos näköalattomuus tuntuu ongelmalta, oman työtarinan kirjoittaminen voi avata silmiä. Se voi olla yhdellä istumalla tehty kertomus tai lyhyt päiväkirjamainen vuodatus työpäivän herättämistä tunteista.

Rivien välistä saattaa löytyä se, mikä työssä mättää tai se, mitä oikeasti haluaisia tehdä.

Kaunokirjallisilla arvoilla ei ole merkitystä, tärkeintä on rehellisyys!

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.