kateus, temperamentti, persoonallisuus, ihmissuhteet
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Miksi joskus reagoin niin kovin kiihkeästi johonkin pieneen eleeseen tai äänenpainoon. Tai miksi joku ihminen saa aina mieleni kuohuksiin? Syy löytyy syvältä minusta.

Kateuden musta voima hämää

”Hyvä tuttavani on menestynyt ja tehnyt upean kirjan. Miksi minulle tuottaa vaikeuksia ottaa asia hänen kanssaan edes puheeksi? Kun kirjasta järjestetään tiedotustilaisuus, menen mieluummin ostamaan itselleni uuden takin.” ANNA, 61

Ei ole parempaa tapaa vähätellä toista kuin vaieta! Vaikenijaa vastaan ei voi sanoa mitään, hänhän vain vaikenee. Pelkkä muihin asioihin siirtyminen riittää osoittamaan, miten merkityksetön toisen saavutus on.

Kateus on psykoterapeutti Tuula Kuittisen mielestä salaisena motiivina hyvin yleinen. Olemme kaikki kateellisia! Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Olennaisempaa on, miten tunnetta käsittelemme ja kuinka sitä puramme. Kuinka sen tunnistamme?

 Kysy itseltäsi, miksi tämä ihminen ärsyttää sinua, miksi et viihdy hänen seurassaan, et kai vain ole kateellinen.

Myös toisen elämäntarina ja persoona vaikuttaa.

– Voimme suoda hyvää sille, joka on kiva tai kokenut vastoinkäymisiä. Sen sijaan itsekeskeiselle Hannu Hanhelle saatamme toivoa jopa pahaa.

Kateudesta kärsivä on ehkä lapsuudessaan joutunut jatkuvasti todistamaan omaa arvoaan kilpailemalla. Siksi kateuden tunne on niin kivulias, että sitä ei voi tuntea vaan se pitää naamioida. Mieti suhdettasi omiin sisaruksiisi, kilpailitko, jouduitko vertailtavaksi.

– Kateuteen sisältyy kokemus omasta arvottomuudesta. Siksi kateuden haluaa muuntaa tiedostamattomasti vaikkapa väheksynnäksi, ylimielisyydeksi, ärtymykseksi tai pahansuopuudeksi, Kuittinen pohtii.

Kateus myrkyttää ilmapiirin ja kovasti kateellisen lähellä on vaikea hengittää. Siksikin siitä olisi hyvä päästä.

– Pahimmillaan tunnistamaton kateus kapeuttaa ihmisen elämää, kun mitään ei voi tehdä eikä minnekään mennä ilman että ajattelee, miksen minä!

Kun kateuden salaisena motiivina tunnistaa, se helpottaa jo oloa. Jos sen vielä uskaltaa tunnustaa kateuden kohteelle, tunne menettää mustan voimansa.

Eleet tuovat mieleen jotain

En pysty jäljittämään syytä siihen, miksi eräs työtoverini saa minut kihisemään raivosta. Hän suhtautuu minuun aivan kuin olisin lapsi, jota pitää jatkuvasti ohjata. Eihän minun tarvitsisi näin kovin raivostua. Myöhemmin tajusin, että lähelläni oli nuoruudessa eräs ihminen, jonka reaktioissa oli paljon samaa kuin tässä työtoverissa. Voisiko kyse olisi näin simppelistä asiasta? Tämä ihminen muistuttaa tätä toista ja vajoan takaisin lapsuuteni raivoon.” ERIKA, 42

–Joskus todella kysymys on siitä, että jonkun ihmisen olemus vain tuo mieleemme muistoja lapsuudesta. Emme ehkä ensin tunnista niitä, mutta huomaamme lataavamme toiselle kannettavaksi tunteita, jotka eivät ehkä ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Silloin tuon muiston jäljittäminen auttaa tyynemmille vesille, psykoterapeutti Tuula Kuittinen sanoo.

Tutunoloiset kasvot, elehdintä, jokin aksentti, tapa korostaa asioita voi nostaa mieleemme muiston jostakusta kokemastamme. Emme kykene jäljittämään sitä, mutta muiston painolasti tekee olon tukalaksi.

–Toisaalta kukaan ei halua tulla myöskään kohdelluksi ikuisesti lapsena. Jos aikuista ihmistä kohdellaan alentuvasti, se ärsyttää. Kuka haluaa, että toinen ylihuolehtimalla ja määräilemällä ilmoittaa olevansa parempi, fiksumpi ja pätevämpi.

Avuliaisuutta, syyllisyyttä vai vallankäyttöä

”Jostain syystä tunnen, että velvollisuuteni on olla avuksi aina ja kaikkialla. Olen luvannut liikaa ja loppupeleissä ollut aivan hyödytön, kun en ole ehtinyt sinne, missä minua olisi eniten tarvittu. Nyttemmin olen alkanut miettiä, mistä tällainen äärirajoille menevä auttamisenhalu kumpuaa.” HEINI, 59

– Avulias voi olla monesta eri syystä. Taustalla voi olla myös valtapyrkimys, pohtii Tuula Kuittinen.

Ihminen pyrkii tekemään autettavasta riippuvaisen ja siten saavuttamaan haluamaansa tunnevaltaa.

– Avulias voi olla myös syyllisyydentunteesta. Esimerkiksi lapsena kovasti syyllistetty saattaa olla altis syyllistymään myös aikuisena. Huono omatunto kalvaa jatkuvasti ja hoputtaa lepyttelemään kuvitteellista jumalaa siellä ja tuolla.

Yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen pelko voi myös motivoida auttajaa.

– Ihminen tuntee, että jos hän ei alituisesti juokse täyttämässä toisten toiveita, hänet hylätään. Tässäkin tapauksessa taustalta voi löytyä jokin hylkäämiskokemus.

Oman auttamismotiivin löytää käyttäytymällä joskus toisin:

– Testaa tunteitasi kieltäytymällä joskus. Miltä tuntuu ja mitä tapahtuu? Entä miten avunpyytäjä reagoi kieltäytymiseesi. Lopputulos voi yllättää.

Miksi minua aina huijataan

”Minulla on sellainen tunne, että minua käytetään hyväksi, minua riistetään. Monesti on käynyt niin, että olen joutunut katoin kohdelluksi. Minulta on viety rahat, minua on huijattu. Nykyään olen tosi tarkkana enkä siedä enää, että minulta viedään se mikä minulle oikeasti kuuluu.” SAKARI, 55

– On olemassa ihmisiä, jotka kokevat koko ajan, että heitä kohdellaan kaltoin ja he jäävät paitsi. He ovat niitä, jotka käyvät jatkuvaa oikeustaistelua jotain instanssia kohtaan, Tuula Kuittinen sanoo.

Tässäkin voi taustalla vaikuttaa kokemus vaille jäämisestä lapsuudessa, joka sekin voi olla totta tai ei.

– Oli niin tai näin, jatkuvan vihan katkeruuden vallassa on vaikea elää. Olisi hyvä, jos viha sulaisi jossain vaiheessa suruksi. Silloin pääsisi oikeasti käsittelemään menetystä ja vapautumaan uhrin osasta, sanoo Tuula Kuittinen.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Amerikkalaista tautiluokitusta käytetään Suomessa vain harvoin, mutta se kuvaa hyvin narsismiin kuuluvia piirteitä. Vähintään viisi näistä vaaditaan:

  • Suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu.
  • Keskittyminen mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
  • Usko omasta ainutlaatuisuudesta, jota vain muut huomattavat henkilöt tai tahot voivat ymmärtää.
  • Jatkuva ihailun vaatiminen.
  • Koettu oikeus erityiskohteluun.
  • Muiden hyväksikäyttö.
  • Empatian puute.
  • Kateus tai uskomus muiden kateellisuudesta.
  • Ylimielisyys ja röyhkeys.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Narsisti - suuri ja hauras
Mieli
Narsisti - suuri ja hauras

 

Varo näitä!

1. NARSISTITARKASTUS

Jos työyhteisössä on ilmapiiriongelmia, paikalle saatetaan kutsua ”ammattilainen” tunnistamaan sen myrkyttäjä, joka sitten irtisanotaan. Näillä tarkastuksilla ei näytä olevan mitään tieteellistä pohjaa, joten periaatteessa kuka tahansa on vaarassa joutua leimatuiksi ja jäädä ilman työtä.

2. NARSISTILEIMA

Joskus oikeusprosessissa luodaan illuusio toisen osapuolen narsistisuudesta. Se voi heikentää tämän uskottavuutta oikeuden edessä. Narsistin tai psykopaatin leima voi ohjata oikeuden päätöksiä ja johtaa leimatun kannalta epäsuotuisaan ratkaisuun.

Asiantuntija: Hannu Lauerma, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen vankisairaala.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tunteet äitiä kohtaan saattavat piinata tytärtä pitkälle aikuisuuteen. Miten vapautua vihasta, syyllisyydestä ja häpeästä?

”Olen kuusivuotias ja seison jakkaralla keittiön peilin edessä. Äiti on nyrhinyt otsatukkani niin että se jököttää piikkisuorana ja liian lyhyenä. Äiti sanoi, että tukka meni pilalle. Mutta ei se ole mikään pillittämisen aihe, iso tyttö. Kampaan hiuksiani kylppärin peilin ääressä, olen 48. En osaa päättää, laittaisinko ne kiinni vai jättäisinkö auki. Äiti sanoi, ettei vanhalle naiselle sovi pitkät hiukset ainakaan valtoimenaan auki. Hän taitaa olla oikeassa. Ei minusta saa nättiä, olivatpa hiukseni millä mallilla tahansa.” Nainen, 48

Miksi äiti herättää niin voimakkaita tunteita tyttäressä? Syyllisyyttä, ahdistusta, häpeää, voimattomuutta?

Sekä rakkautta että vihaa?

– Äiti on ainutlaatuisin ihminen jokaisen elämässä: ensimmäinen hoitaja, ensimmäinen rakkauden ja halun kohde. Jo se luo pohjaa voimakkaille tunteille, psykoanalyytikko Elina Reenkola sanoo.

Lapsi odottaa äidiltä enemmän kuin keneltäkään muulta. Äidin pitäisi olla kaikkivoipa, suojella kaikelta pahalta ja auttaa kaikessa.

Nautinto vai pettymys?

Jokainen lapsi joutuu väistämättä pettymään odotuksissaan. Rakkauden ja vihan ristiriitaiset tunteet heräävät, koska äiti, josta lapsi on riippuvainen, tuottaa hänelle pettymyksiä.

Lisäksi äidin ja tyttären suhde on erityislaatuinen. Tyttärelle äiti on sekä psyykkinen että fyysinen samastumisen kohde. Reenkolan mukaan samuuden ja läheisyyden kokemus äidin ja tyttären välillä on parhaimmillaan nautinnollinen. Aikuisena nainen haluaa kokea saman paratiisin oman vauvansa kanssa.

Huonoimmillaan suhde äitiin voi olla kylmä, etäinen ja pettymysten täyttämä.

– Lapsena koettu tunteiden ketju (pettymys-viha-syyllisyys-häpeä) äitiä kohtaan saattaa herätä aikuisessa tyttäressä: miten voin sanoa omalle äidille noin rumasti, miten äiti kestää, Elina Reenkola kuvailee.

Enkö kelpaa tällaisena?

Pieninä annoksina pettymykset auttavat irtaantumaan äidistä terveellä tavalla.

– Ennen kaikkea lapsen pitäisi saada kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen sellaisena kuin on. Kasvaakseen hän tarvitsee kannustusta ja ihailua.

Tyttären ruumiinkuvaa – käsitystä itsestä – muokkaa se, millä tavoin äiti suhtautuu tytön kehoon, sen hoitamiseen ja miten äiti opastaa tytärtään suojelemaan ruumistaan huonolta kohtelulta.

Äiti saattaa olla tyytymätön tyttärensä ulkonäköön – samoin kuin omaansa – jolloin tytär kokee, ettei hän kelpaa. Etenkin, jos äiti kohtelee tytärtään kylmästi ja pilkallisesti.

– Silloin lapsi häpeää itseään ja kokee syyllisyyttä tunteistaan. Hän syyttää mieluummin itseään ja on solidaarinen äidille, koska äiti on hänelle elintärkeä, Elina Reenkola sanoo.

– Ruoka, vaatteet, laukut, alkoholi, huumeet, shoppailu, vaihtuvat miessuhteet tai kauneusleikkaukset voivat olla aikuisen tyttären yrityksiä paikata tunnetta oman ruumiinsa kelpaamattomuudesta.

Elina Reenkolan mukaan motiivina silikonirintojen hankkimiselle on usein tarve saada täydellinen vartalo ja tukahduttaa sietämättömät epätäydellisyyden tunteet.

– Syvää psyykkistä huonommuuden tunnetta tällaiset ratkaisuyritykset eivät lievitä, vaan hauras ruumiinkuva palaa, Elina Reenkola sanoo.

Vihasta ja katkeruudesta eteenpäin?

– Ensin on saatava kosketus oman lapsuuden satuttaviin kokemuksiin ja omaan vihaan. Sen jälkeen helpottaa, jos voi itkeä ja surra. Omaa historiaa ei voi muuttaa, mutta sen voi suremalla jättää taakseen, Elina Reenkola sanoo.

Jos nainen onnistuu tässä, hän ei enää siirrä huomaamatta haavoittavia kokemuksia omille lapsilleen.

Korjaavia kokemuksia tarjoaa myös hyvä rakkaussuhde ja ystävyyssuhteet, joissa tulee kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään.