kateus, temperamentti, persoonallisuus, ihmissuhteet
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Miksi joskus reagoin niin kovin kiihkeästi johonkin pieneen eleeseen tai äänenpainoon. Tai miksi joku ihminen saa aina mieleni kuohuksiin? Syy löytyy syvältä minusta.

Kateuden musta voima hämää

”Hyvä tuttavani on menestynyt ja tehnyt upean kirjan. Miksi minulle tuottaa vaikeuksia ottaa asia hänen kanssaan edes puheeksi? Kun kirjasta järjestetään tiedotustilaisuus, menen mieluummin ostamaan itselleni uuden takin.” ANNA, 61

Ei ole parempaa tapaa vähätellä toista kuin vaieta! Vaikenijaa vastaan ei voi sanoa mitään, hänhän vain vaikenee. Pelkkä muihin asioihin siirtyminen riittää osoittamaan, miten merkityksetön toisen saavutus on.

Kateus on psykoterapeutti Tuula Kuittisen mielestä salaisena motiivina hyvin yleinen. Olemme kaikki kateellisia! Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Olennaisempaa on, miten tunnetta käsittelemme ja kuinka sitä puramme. Kuinka sen tunnistamme?

 Kysy itseltäsi, miksi tämä ihminen ärsyttää sinua, miksi et viihdy hänen seurassaan, et kai vain ole kateellinen.

Myös toisen elämäntarina ja persoona vaikuttaa.

– Voimme suoda hyvää sille, joka on kiva tai kokenut vastoinkäymisiä. Sen sijaan itsekeskeiselle Hannu Hanhelle saatamme toivoa jopa pahaa.

Kateudesta kärsivä on ehkä lapsuudessaan joutunut jatkuvasti todistamaan omaa arvoaan kilpailemalla. Siksi kateuden tunne on niin kivulias, että sitä ei voi tuntea vaan se pitää naamioida. Mieti suhdettasi omiin sisaruksiisi, kilpailitko, jouduitko vertailtavaksi.

– Kateuteen sisältyy kokemus omasta arvottomuudesta. Siksi kateuden haluaa muuntaa tiedostamattomasti vaikkapa väheksynnäksi, ylimielisyydeksi, ärtymykseksi tai pahansuopuudeksi, Kuittinen pohtii.

Kateus myrkyttää ilmapiirin ja kovasti kateellisen lähellä on vaikea hengittää. Siksikin siitä olisi hyvä päästä.

– Pahimmillaan tunnistamaton kateus kapeuttaa ihmisen elämää, kun mitään ei voi tehdä eikä minnekään mennä ilman että ajattelee, miksen minä!

Kun kateuden salaisena motiivina tunnistaa, se helpottaa jo oloa. Jos sen vielä uskaltaa tunnustaa kateuden kohteelle, tunne menettää mustan voimansa.

Eleet tuovat mieleen jotain

En pysty jäljittämään syytä siihen, miksi eräs työtoverini saa minut kihisemään raivosta. Hän suhtautuu minuun aivan kuin olisin lapsi, jota pitää jatkuvasti ohjata. Eihän minun tarvitsisi näin kovin raivostua. Myöhemmin tajusin, että lähelläni oli nuoruudessa eräs ihminen, jonka reaktioissa oli paljon samaa kuin tässä työtoverissa. Voisiko kyse olisi näin simppelistä asiasta? Tämä ihminen muistuttaa tätä toista ja vajoan takaisin lapsuuteni raivoon.” ERIKA, 42

–Joskus todella kysymys on siitä, että jonkun ihmisen olemus vain tuo mieleemme muistoja lapsuudesta. Emme ehkä ensin tunnista niitä, mutta huomaamme lataavamme toiselle kannettavaksi tunteita, jotka eivät ehkä ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Silloin tuon muiston jäljittäminen auttaa tyynemmille vesille, psykoterapeutti Tuula Kuittinen sanoo.

Tutunoloiset kasvot, elehdintä, jokin aksentti, tapa korostaa asioita voi nostaa mieleemme muiston jostakusta kokemastamme. Emme kykene jäljittämään sitä, mutta muiston painolasti tekee olon tukalaksi.

–Toisaalta kukaan ei halua tulla myöskään kohdelluksi ikuisesti lapsena. Jos aikuista ihmistä kohdellaan alentuvasti, se ärsyttää. Kuka haluaa, että toinen ylihuolehtimalla ja määräilemällä ilmoittaa olevansa parempi, fiksumpi ja pätevämpi.

Avuliaisuutta, syyllisyyttä vai vallankäyttöä

”Jostain syystä tunnen, että velvollisuuteni on olla avuksi aina ja kaikkialla. Olen luvannut liikaa ja loppupeleissä ollut aivan hyödytön, kun en ole ehtinyt sinne, missä minua olisi eniten tarvittu. Nyttemmin olen alkanut miettiä, mistä tällainen äärirajoille menevä auttamisenhalu kumpuaa.” HEINI, 59

– Avulias voi olla monesta eri syystä. Taustalla voi olla myös valtapyrkimys, pohtii Tuula Kuittinen.

Ihminen pyrkii tekemään autettavasta riippuvaisen ja siten saavuttamaan haluamaansa tunnevaltaa.

– Avulias voi olla myös syyllisyydentunteesta. Esimerkiksi lapsena kovasti syyllistetty saattaa olla altis syyllistymään myös aikuisena. Huono omatunto kalvaa jatkuvasti ja hoputtaa lepyttelemään kuvitteellista jumalaa siellä ja tuolla.

Yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen pelko voi myös motivoida auttajaa.

– Ihminen tuntee, että jos hän ei alituisesti juokse täyttämässä toisten toiveita, hänet hylätään. Tässäkin tapauksessa taustalta voi löytyä jokin hylkäämiskokemus.

Oman auttamismotiivin löytää käyttäytymällä joskus toisin:

– Testaa tunteitasi kieltäytymällä joskus. Miltä tuntuu ja mitä tapahtuu? Entä miten avunpyytäjä reagoi kieltäytymiseesi. Lopputulos voi yllättää.

Miksi minua aina huijataan

”Minulla on sellainen tunne, että minua käytetään hyväksi, minua riistetään. Monesti on käynyt niin, että olen joutunut katoin kohdelluksi. Minulta on viety rahat, minua on huijattu. Nykyään olen tosi tarkkana enkä siedä enää, että minulta viedään se mikä minulle oikeasti kuuluu.” SAKARI, 55

– On olemassa ihmisiä, jotka kokevat koko ajan, että heitä kohdellaan kaltoin ja he jäävät paitsi. He ovat niitä, jotka käyvät jatkuvaa oikeustaistelua jotain instanssia kohtaan, Tuula Kuittinen sanoo.

Tässäkin voi taustalla vaikuttaa kokemus vaille jäämisestä lapsuudessa, joka sekin voi olla totta tai ei.

– Oli niin tai näin, jatkuvan vihan katkeruuden vallassa on vaikea elää. Olisi hyvä, jos viha sulaisi jossain vaiheessa suruksi. Silloin pääsisi oikeasti käsittelemään menetystä ja vapautumaan uhrin osasta, sanoo Tuula Kuittinen.

Alkoholi, tupakka, pelaaminen, porno, shoppailu, maratonit, some...
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

On vakavia riippuvuuksia ja vaarattomampia addiktioita. Niiden hoito on erilaista, mutta molempiin vie sama polku.

Pasianssi on hauskaa. Kortit solahtavat näytöllä kauniisiin riveihin ja onnistunut läpimeno innostaa jatkamaan. Vielä yksi, sitten toinen. Ilta venähtää, mutta ehkä vielä yksi ja vähän kovemmin panoksin.

Koska tulee himo.

Joillakin se on alkoholi, tupakka, porno, shoppailu, maratonit, sosiaalisessa mediassa roikkuminen tai jotain muuta melko arkiselta kuulostavaa. Siitä puhutaan leikkisästi intohimona tai dramatisoiden pakkomielteenä niin kauan kuin homma ei horjuta arkea. Parisuhde ei ole katkolla eikä työpaikka menossa, ja terveyskin kestää.

Mikäs tässä, kivaa ja rentouttavaa! Kunnes hallinnan tunne katoaa ja tulee hätä. Koska oli pakko.

Riippuvuus vai addiktio?

– Voimakas mieliteko, jota on vaikea ellei mahdoton kontrolloida. Näin tiivistää riippuvuuden psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä Oulun yliopistosta.

Hänelle riippuvuudet ovat sairauksia, joiden merkit näkyvät myös aivojen kemiassa. Riippuvuussairauksiksi luokitellaan alkoholi-, tupakka-, huume- lääke- ja rahapeliriippuvuus. Niiden hoitoon löytyy apua Käypä hoidon suosituksista.

Mutta on muunkinlaisia riippuvuuksia, addiktioita. Ne voivat olla vakavia tai lieviä aivan kuten varsinaiset diagnosoitavat riippuvuudet. Niemelä puhuu ”riippuvuuden kaltaisista käyttäytymismalleista” ja mainitsee esimerkkeinä pakonomaisen shoppailun, viihdepelaamisen ja ilmiön, josta puhutaan seksiriippuvuutena.

– Puuhasta on silloin tullut pakonomaista ja se aiheuttaa ihmiselle haittaa, Niemelä sanoo.

On kuitenkin ihan eri asia olla kossu- kuin kenkäkoukussa.

Olisikin erotettava toisistaan riippuvuussairaudet ja addiktiot. Addiktioista puhumista voi pitää jopa trendikkäänä. Kun joku toteaa olevansa sokeri- tai kenkäaddikti, häntä pidetään lähinnä asian intohimoisena harrastajana.

Kemiallista vai toiminnallista?

Kovan luokan riippuvuus on yleensä kemiallista. Alkoholi ja muut päihteet vaikuttavat keskushermostoon ja aivojen kemiaan. Päihderiippuvuuden hoidossa tarvitaan usein lääkehoitoa.

Lääkkeiden tehtävä on helpottaa vieroitusoireita, jotka voivat olla monenlaisia rauhattomuudesta tai unettomuudesta lähtien. Vieroitushoidossa käytettävät lääkkeet eivät kuitenkaan poista mielitekoa päihteeseen, ja siksi moni jatkaa päihteen käyttöä katkaisun jälkeen.

Riippuvuussairauksiin on myös lääkehoitoja, jotka auttavat vähentämään tai lopettamaan päihteiden käyttöä. Ensisijainen hoito on kuitenkin keskusteluterapia.

Kemiallisten riippuvuuksien rinnalla puhutaan toiminnallisista riippuvuuksista, ja sellaisia ovat varsinkin uudemmat addiktiot. Nekin voivat viedä elämänhallinnan. Pelatessa ajantaju katoaa, ehkä myös rahat. Porno liimaa netin ääreen, ja suhde puolisoon joutuu koetukselle. Tai aika kuluu sosiaalisessa mediassa. Muu elämä kärsii.

– Sekä riippuvuudet että addiktiot kehittyvät samaan tapaan, yleensä vaihe vaiheelta ja salakavalasti. Silti jokainen tarina riippuvuuden takana on erilainen, sanoo Niemelä.

Häiriöitä kontrollissa

Peruskaava on tämä. Puuha, joka tuntuu aluksi rentouttavalta, alkaa vaatia aina vain enemmän aikaa. Voisi sanoa, että annoskoko kasvaa. Ennen riitti, että osti piristävän puseron juhliin, nyt on päästävä shoppailemaan kun on vähänkin aikaa.

– On syytä pysähtyä pohtimaan toimintaansa, jos se alkaa ohjata muuta ajankäyttöä ja siihen alkaa kulua yllättävän suuria summia rahaa.

Kontrollin pettämisen huomaavat usein kaverit. Jokainen tuntee tyypin, joka päättää etukäteen, ettei ota enempää kuin yhden, mutta kuinkas kävi.

Oman heikkoutensa tunnistava osaa yleensä selitellä puuhiaan myös itselleen. Seuraavaksi hän todennäköisesti jää kiinni valehtelusta. Kolme drinkkiä olikin kolmetoista.

Harmittomalta tuntuva intohimo on kääntymässä vakavammaksi addiktioksi, kun puuhastelu alkaa hävettää. Ennen pari kierrosta nettipokeria toi elämään iloa, nyt on päästävä pelaamaan, että huonot fiilikset unohtuisivat.

Viimeistään silloin on aika pysähtyä, kun intohimo alkaa haitata arkista selviytymistä. Ei jaksakaan enää välittää hygieniastaan ja terveydestään, koska puuhastelu vie niin paljon voimat. Samasta syystä ihmissuhteet kärsivät tai työt jäävät huonolle hoidolle. ●

 

UUDET IHMEELLISET ADDIKTIOT

Sanat riippuvuus ja addiktio eivät ole aina viitanneet pelottaviin elämänhallinnan menetyksiin. 1900-luvun vaihteessa riippuvuudella tarkoitettiin omistautumista ja antautumista, kokonaisvaltaista paneutumista ja tarmon keskittämistä johonkin tiettyyn asiaan tai toimintaan. Positiivisia asioita!

Sitten sana medikalisoitu. Raittiusliike, väittely kieltolaista ja taistelu huumeita vastaan tekivät riippuvuudesta kuin tarttuvan taudin.

Nykyisin molempia käsitteitä käytetään kielteisinä tai myönteisinä aina tilanteen mukaan.

Addiktoitua voi ruokaan, harrastuksiin, työhön, mediaan, läheisiin, kenkiin, jalkapalloon...

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Minulla on kova piikkikammo, enkä suostu menemään verikokeisiin vaikka maksettaisiin. Miten näissä tapauksissa yleensä menetellään? Puuduttava voide ei auta ollenkaan eli se ei ole vaihtoehto. Onko minut mahdollista nukuttaa vai mitä ihmettä teen? Olen 18-vuotias ja epätoivoinen.

Arviolta joka kymmenes suomalainen kärsii piikkikammosta. Voimakas kammo voi aiheuttaa merkittäviä käytännön ongelmia ja suurta ahdistusta siitä kärsivälle. Lääketieteessä voimakas piikkikammo luokitellaan määräkohteiseksi peloksi, joka tarkoittaa tilanteeseen tai kohteeseen nähden suhteettoman voimakasta pelkoa. Tilanteelle altistuminen aiheuttaa tästä kärsiville voimakkaan ahdistuksen tai jopa paniikkikohtauksen.

Piikkikammon taustalla voi olla kivulias kokemus lapsuudesta tai ahdistus siitä, että omaan kehoon kajotaan. Aina kammolle ei löydy selvää altistavaa tekijää tai varsinaista syytä.

Hoidossa keskeistä ovat harjoitukset, joissa totutellaan asteittain kohtaamaan pelottava tilanne. Piikkikammoon on paljon omahoito-ohjeita, esimerkiksi Duodecimin Terveyskirjastosta hakusanalla "määräkohteinen pelko" löytyy kymmenportainen omahoito-ohje pelon lievittämiseen. Sairaanhoitopiirien ylläpitämästä Mielenterveystalosta saa myös ohjeita oireiden omahoitoon.

Verinäytteen ottoa varten ei yleensä nukuteta, koska nukutukseen liittyy aina riskejä. Periaatteessa rauhoittavan lääkkeen käyttöä yhdistettynä kipua poistavan puudutusvoiteeseen voidaan harkinta, mutta nämä keinot eivät poista pelon syytä eivätkä siten vaikuta varsinaiseen ongelmaan.

Suosittelen, että kysyjä hakeutuisi yleislääkärin, psykiatrin tai psykologin vastaanotolle, jossa tilanne voidaan kartoittaa ja yhdessä miettiä sopivin tapa edetä.

Kun sitten verikokeen ottoon edetään, on laboratoriohoitajan kanssa hyvä keskustella asiasta, varata näytteenottoon riittävän pitkä aika ja rauhallinen ympäristö. Turvallisuuden tunteen ja kontrollin säilyttämiseen kannattaa panostaa. Näytteenotossa edetään askel kerrallaan, joten joskus tarvitaan useita käyntejä laboratoriossa ennen kuin verinäyte saadaan otettua.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.