Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Ujoudestaan ei tarvitse luopua, mutta ihmisten kohtaamisesta voi tehdä mukavampaa. Helpompaa myös itselle.

Tapaaminen on vasta alussa, mutta äkkiä väsyttää kamalasti. Pitäisi sanoa jotakin, mutta kuinka, ettei kuulostaisi tyhmältä. Tai ehkä ei tarvitsekaan, tämähän on pian ohi!

Ujo kamppailee itsensä kanssa, kun muut tuulettavat ideoillaan. Hänen ajatuksensa ei ole vielä valmis. Antakaa aikaa!

Niin kuin päiväkodissa. Siellä hoitotädit tunnistivat ujon lapsen ja tiesivät, kuinka hänet saatellaan turvallisesti ryhmään. Lapsi haluaa kyllä mukaan leikkiin, mutta omassa tahdissaan.

Työpaikoilla kaiken pitäisi tapahtua nopeasti ja tehokkaasti. Varsinkin ujoille se tuottaa sosiaalista epämukavuutta.

Ujon urakirjan tehnyt tietokirjailija Kati Tiirikainen erottaa toisistaan ujouden ja sosiaalisen epämukavuuden. Ujo työntekijä saa hänen mielestään pysyä ujona, mutta sosiaalisen epämukavuuden tunnetta kannattaa opetella helpottamaan.

Jäikö osaaminen piiloon?

Sosiaalinen epämukavuus on haitallista, jos itsestä siltä tuntuu, määrittelee Tiirikainen. Silloin se voi viedä työstä tekemisen ilon ja vaikeuttaa muutenkin elämästä nauttimista.

Töissä on piinallista, jos huomaa jättävänsä asioita sanomatta ja tekemättä, koska muiden lähestyminen pelottaa tai jännittää. Aloite jää tekemättä, vaikka osaa asiansa ja hallitsee tehtävänsä. Oma osaaminen jää silloin piiloon, mikä on haitallista sekä työntekijälle että koko organisaatiolle. Kaikki häviävät.

Joissakin työkulttuureissa ujoutta pidetään sairauteen verrattava kauhistuksena, mutta Tiirikaisen mielestä siihen pitäisi suhtautua aiempaa hyväksyvämmin.

Jos ujolle huomautellaan hänen hiljaisuudestaan, ujon leima alkaa tehdä sosiaalisista tilanteista vaikeampia kuin ne itsessään olisivat.

– Ei ujous ole mitenkään automaattisesti haitallista. Ujo voi viihtyä työssään, jos hän kuitenkin rohkenee osallistua riittävästi, eikä arkuus estä tavoittelemasta omia toiveita.

Ujo mutta rohkea

Ujoutta käsittelevät tutkijat puhuvat arkuudesta, pelokkuudesta, jännittämisestä, introverteista ja ekstroverteista persoonallisuuksista, herkistä ja vielä erityisherkistäkin! Sosiaalinen epämukavuus on samaan tapaan hankalasti hahmotettava asia.

Ihminen voi olla introvertisti itsekseen viihtyvä, suorastaan vetäytyvä, mutta se ei tarkoita, että hän olisi pelokas tai ujo.

Voi myös olla arka ja jännittäjä mutta silti rohkea. Sellaisia ovat Tiirikaisen kirjassa ex-kansanedustaja Leena Harkimo ja näyttelijä Martti Suosalo. Harkimolle ratkaisevaa oli ensimmäisen puhujakeikan jälkeinen oivallus, että hänen on tunnustettava ujoutensa ja punastelunsa. Suosalo muistelee, kuinka oman epävarmuuden hyväksyminen aukaisi hänen suljetun suunsa. Molemmat ovat ansiokkaasti siedättäneet itseään vaativiin tilanteisiin.

– Moni ujo on pärjännyt työelämässä loistavasti. Ujo voi myös olla erinomainen johtaja. Ujous ei sulje pois sosiaalisia taitoja. Vaikkapa julkisesti puhumista kovasti jännittävä voi oppia hyväksi esiintyjäksi, vaikka harjoitteluvaihe olisikin epämukava.

Piilosta ei näy

Ujo ihminen on paljon muutakin kuin ujo. Kati Tiirikaisen tapaamista monet vaikuttivat tunnollisilta ja toisia ihmisiä kunnioittavilta. Hienoja ominaisuuksia työelämässä, kuten myös kyky kuunnella ja aistia herkästi muutokset työpaikan ilmapiirissä.

– Ujous ei näyttänyt vähentävän tehokkuutta, taitoja tai muitakaan työelämän vaatimia asioita. Ujoudesta ei kannata opetella eroon vaan koettaa löytää keinoja, joilla tulee toimeen sosiaalisen epämukavuuden kanssa. Itseään ei tarvitse yrittää runnoa uuteen muottiin.

Jos kuitenkin on halua edetä uralla, kannattaa opetella selviytymiskeinoja hankalia tilanteita varten.

– Ujon voi olla hankala markkinoida omaa osaamistaan ja ehkä siksi saada vaativampia työtehtäviä ja edetä uralla, Tiirikainen muistuttaa.

Itselleen rehellisesti

Entä voisiko ujoutensa kääntää voimavaraksi, tehdä siitä jopa osan henkilökohtaista brändiään? Brändäämistä kun arvostetaan verkostoituneilla työmarkkinoilla.

Tiirikainen toivoo, että jokainen löytäisi työelämässä paikkansa omanaitsenään. Persoonallisuuden stailaaminen voi olla yksi suojakeinoista, joita ujo etsii selviytyäkseen. Työmarkkinoilla kun on oltava pätevä ja särötön. Sosiaalisesti epämukavissa tilanteissa jännittäjä tarkkailee itseään jatkuvasti ja kriittisesti. Pitäisikö hänen tarkkailla vielä sitäkin, säilyykö aukoton vaikutelma taatusti kaikilla pelikentillä?

– Tauoton tarkkaileminen tekee ihmisten tapaamisesta uuvuttavaa. Suosittelenkin ujoille ja introverteille lataustaukoja. Päivän pienet suvantohetket auttavat pitämään työtehon.

On hyvä etsiä itselleen luontevia työtapoja, mutta varoa ajautumasta kaiken epämukavan välttelyyn. Mitä enemmän välttelee, sitä hankalammilta aiemmin helpotkin tilanteet voivat tuntua, ja oma työkenttä kapenee.

– Kun tunnistaa itselleen suurinta epämukavuutta aiheuttavat tilanteet, on helpompi alkaa lähestyä niitä uusin keinoin. ●

 

Ekstrovertin ja introvertin eroa

voi hahmottaa pohtimalla, viekö ihmisten seurassa oleminen energiaa vai tuoko se sitä. Kärjistetysti: energiaa saava on ulospäin suuntautunut, energiastaan luopuva sisäänpäin suuntautunut. Jos enemmistön työpaikalla kuvitellaan olevan ulospäin suuntautuneita, vähänkin sisäänpäin kääntyneempi käytös tulkitaan herkästi ujoudeksi.