Takaisin elämään
Jenni ja Tomi menettivät Olivia-tyttärensä vain kymmenen päivän ikäisenä. Syvimmän surun läpi auttoi puhuminen sekä luottamus siihen, että vielä tapahtuu hyvääkin.
Kevään vihreys näkyi ikkunasta Turun yliopistollisen keskussairaalan synnytysvuodeosastolle, jossa Jenni, 29, odotti synnytyksen käynnistämistä. Ajatukset olivat tiiviisti vauvassa, jonka Jenni pian saisi syliinsä. Raskaus oli ollut vaikea, ja Jennillä oli ollut pahoinvointia ja verenvuotoa, mutta vauvalla oli ollut kaikki hyvin jokaisessa tutkimuksessa. Nyt oltiin onneksi jo aivan loppusuoralla.
Synnytys käynnistyi lopulta itsestään toukokuisena lauantaina. Neljä tuntia lapsiveden menosta syntyi Olivia. Jenni sai hänet syliinsä, ja tyttö alkoi heti imeä rintaa. Jennin puoliso Tomi, 31, seurasi tapahtumia tunnekuohun vallassa. Hänestä oli tullut ensimmäistä kertaa isä.
Pari tuntia myöhemmin Jenniä alkoi heikottaa. Hän oli menettänyt synnytyksessä runsaasti verta, ja nyt hän menetti tajuntansa. Samaan aikaan kätilö huomasi, että vauvan happisaturaatioarvot olivat aivan liian alhaiset. Oliviaa lähdettiin viemään keskolaan.
– Kun tulin tajuihini, minulle sanottiin, että mitään suurempaa murhetta ei ollut. Vauva vain saisi vähän lisähappea, Jenni muistelee.
