"Housut puristavat, hiukset alkavat harmaantua" - Miten tottua muuttuvaan peilikuvaansa?
Ikä tuo kehoon pehmeyttä, juonteita ja uusia muotoja. Yksi suhtautuu muutoksiin uteliaasti, toinen käy läpi pienen kriisin. Sopeutumisessa auttaa se, että huomaa, mihin kaikkeen itselle tärkeään oma keho yhä pystyy.
Viisikymppisenä paino alkoi kertyä vatsaan, vaikka liikuin ja söin oikein. Se tuntuu vaikealta. Sisälläni asuu nuori hoikka tyttö, ja peilistä katsoo lölly, Outi, 57, toteaa.
Oman kehon muuttumista iän myötä ei ole aina helppo hyväksyä, kertoi moni muukin vastaaja Hyvän terveyden verkkokyselyssä. Kysyimme lukijoilta, millaisia muutoksia ikä on tuonut ja miten he niihin suhtautuvat.
Mieli ei meinaa pysyä muutoksissa mukana, moni kuvailee. Housut puristavat, hiukset alkavat harmaantua ja iho veltostuu, lukijat listaavat huomioitaan. Herää haikeus, kun nuoruuden vartalolle on jätettävä hyvästit.
Harmittaa, ärsyttää, surettaa... enemmistö verkkokyselyyn vastanneista toteaa.
On niitäkin, jotka alkuhämmennyksen jälkeen osaavat suhtautua ikääntymiseen uteliaasti.
Olen iloinen, että saan vanheta ja otan muutokset vastaan uteliaisuudella. Varsinkin harmaata tukkaa aivan odotan. Se on kaunis! Tuuli, 42, kertoo.
Jos oman kehon muuttuminen kuitenkin ottaa koville, saako muhkuroita ja kadonneita muotoja harmitella?
Minäkuvakin muuttuu
Ulkonäkö on osa minäkuvaamme eli käsitystä itsestämme, psykologi Anu Tevanlinna kertoo. Kun ulkonäkö sitten muuttuu, moni joutuu rakentamaan identiteettiään uusiksi.
Esimerkiksi hoikka ja vetreä ulkonäkö on voinut edustaa itselle pystyvyyttä ja pärjäämistä, ja muutos herättää pienen kriisin: Kuka tuo peilin tyyppi on? Mitä hän osaa ja kykenee tekemään?
Ulkonäkö voi liittyä myös siihen, miten itseään arvostaa. Kun kehoaan katselee alta kulmien eivätkä muutkaan ehkä enää kehu sitä, herää kysymys: missä minä enää olen hyvä tai arvostettu?
"On ihan ok, että pännii."
Usein juuri ulkoiset muutokset havahduttavat tosiasiaan, että tässä todella vanhetaan, Tevanlinna sanoo.
– Elämän rajallisuus saattaa konkretisoitua ensimmäistä kertaa. Elämäntilanteesta riippuen voi herätä isojakin huolia: löydänkö tässä iässä uutta parisuhdetta tai työtä?
Jos ulkonäön herättämiin alakuloisiin tunteisiin, kuten pettymykseen tai häpeään, jää jumiin, saattaa päätyä itsekriittisyyden noidankehään. Kyllä itselleen voi antaa luvan, että muutokset saavat tuntua kipeiltä, Tevanlinna sanoo.
– On ihan ok, että pännii. Jos hankalia tunteita ja ajatuksia ei pysty sallimaan itselleen, noidankehään jää kiinni.
Vertailun tilalle lempeyttä
Emme paini ainoastaan itsemme kanssa, vaan myös kohtaamiemme ulkonäköihanteiden. Kehopositiivisuus lisääntyy, mutta siitä huolimatta naisten ulkonäölle on edelleen kovia vaatimuksia.
– Kaunis, nuori, hoikka ja treenattu vartalo on edelleen arvostettu. Kyseisiä piirteitä esitetään harvemmin sellaisina, joista pitäisi päästä eroon, Tevanlinna toteaa.
Sen sijaan ryppyihin kaupitellaan anti-age-voiteita ja harmaisiin hiuksiin värikäsittelyitä.
Tevanlinna muistuttaa, etteivät esimerkiksi sosiaalisen median kuvat kerro, mikä on ollut ”ihannevartalon” hinta. Joskus hoikkuus voi tulla sairauden vanavedessä tai on voinut olla työn ja tuskan takana.
– Voi olla paikallaan miettiä, olisiko itse valmis samaan. Jos haluaa tietynlaisen vartalon ja kovaa suorituskykyä, keski-iässä se vaatii enemmän aikaa ja vaivaa kuin nuorempana.
"Somessa kannattaa kurkata oman ikäisten arkeen."
Vertailu aiheuttaa helposti ahdistusta ja huonommuutta, ja mieltä kannattaakin opettaa toimimaan toisin. Itseltään on hyvä kysyä: onko vertailusta minulle hyötyä ja tuottaako se iloa? Jos ei, voi todeta lempeästi, että eipäs lähdetä tähän hommaan.
– Ylipäätään somessa kannattaa kurkata mieluummin oman ikäisten arkeen. Parikymppisellä sinkkunaisella on aivan eri tavalla aikaa huolehtia itsestään kuin viisikymppisellä perheenäidillä.
Huomio onnen aiheisiin
Jos minulla olisi kolme muhkuraa vähemmän, olisin onnellisempi. Tämä on yleinen harha-ajatus, Tevanlinna sanoo. Tietynlainen ulkonäkö ei ole menolippu hyvään elämään. Onnellisuutta tuo se, että elämässä on merkityksellistä sisältöä, kuten työtä, harrastuksia ja hyviä ihmissuhteita ja elämä on omien arvojen mukaista.
– Silloin on yleensä myös enemmän vastavoimaa kipuiluille. Harmin aiheet huomaa ja huomioi, mutta ne eivät saa liikaa tilaa.
Ulkonäkö on vain yksi asia itsessä, Tevanlinna muistuttaa. Sen sijaan että tekee kehostaan moitelistaa, kehoaan voisi myös juhlistaa. Mitä kaikkea se on sinulle tähän asti mahdollistanut ja mihin se on pystynyt?
"Taas mennään ja shoppaillaan sopivan kokoisia vaatteita."
Kaunis kehopuhe kannattaa
Tevanlinna ajattelee mielellään, että naururypyt ja surun uurteet ovat eletyn elämän karttoja.
– Ne kertovat elämäntarinaa, jota oman kehon kanssa on kuljettu. Vaikka tällainen pohdinta voi olla hieman surumielistä, se voisi myös herättää muistoja siitä, että vau, mitä kaikkea olenkaan päässyt kokemaan.
Voisiko ajatella, että rypyt ovat etuoikeus, hän pohtii. Ei ole itsestään selvää, että saa vanheta.
Kun naisten saunaillassa pääsee jakamaan ajatuksensa ja kuulee, että muutkin kipuilevat samojen muhkuroiden ja pahkuroiden kanssa, helpottaa. En ole yksin. Kaikki vanhenevat.
– Pidäthän kuitenkin yllä arvostavaa ja kaunista kehopuhetta. Jos voivottelet rupsahtaneita rintoja, muut lauteilla miettivät, mitä kommenttisi kertoo heidän rinnoistaan.
Lopulta paljon on kiinni omasta asenteesta ja siitä, mihin huomionsa suuntaa.
Helena, 66, on valintansa tehnyt:
Peiliin katsoessa pitää vain tuumata, että jossain tuolla ryppyjen ja läskin takana on helvetin upea nainen. Ja taas mennään ja shoppaillaan sopivan kokoisia vaatteita.
Kursivoidut sitaatit ovat otteita Hyvän terveyden verkkokyselystä. Vastaajat esiintyvät nimimerkillä. Tämä juttu on ilmestynyt Hyvän terveyden numerossa 9/25.
