”Vauvan mukana tuli piinaava pelko”
Rotta kiipeää vaunuihin nakertamaan lasta. Vauvan sormet jäätyvät pakkasessa kuolioon. Pakkoajatukset tekivät Irene Naakan vauva-ajasta huolen ja ahdistuksen täyttämän.
Seison makuuhuoneemme ovella ja katselen vastasyntynyttäni, joka nukkuu sikeästi isolla sängyllä. Koira torkkuu sängyn jalkopäässä. Pohdin, voinko käydä vessassa puolentoista metrin päässä.
Piiritän vauvan tyynyillä siltä varalta, että tapahtuu ihme ja vastasyntynyt pyörähtää 180-senttisen sängyn keskeltä lattialle. Ehdin luikahtaa vessaan, kun ajatus hyökyy päähäni: koira syöksyy hampaat irvessä vauvan kimppuun ja upottaa hampaansa pehmeisiin vauvankasvoihin. Olen tuskin ehtinyt istua pöntölle, kun jo loikkaan takaisin makuuhuoneeseen. Huidon koiran pois huoneesta ja vedän oven kiinni sen hölmistyneen naaman nenän edestä. Vasta sitten uskallan käydä vessassa.
Pieni, kiltti koiramme ei voisi käydä nukkuvan vauvan kimppuun, mutta koska ajatus käy mielessäni, en voi sivuuttaa sitä. Järki sanoo, että ylireagoin, mutta vaisto huutaa vaaraa. Miten voisin koskaan elää syyllisyyteni kanssa, jos jotakin tapahtuisi?
Vauvavuoden aikana käytän suunnattomasti energiaa suojellakseni lastani olemattomilta vaaroilta. Uuteen tehtävääni kuuluu paljon sellaista kontrollintarvetta, jollaista en kuvitellut minulla edes olevan.
Laadin tarkan päiväohjelman, josta ei sovi poiketa. Rutiinista kiinni pitäminen helpottaa hiukan vauvan tuoman elämänmuutoksen ja kaaoksen pelon tuomaa ahdistusta. Nukutan vauvan kellontarkasti päivä- ja yöunilleen. Pitkät päiväunet hän nukkuu aina ulkona vaunuissa.
Ensimmäinen talvi uhkaa kuitenkin rikkoa tarkat rutiinimme. Pelkään jo etukäteen, että pakkanen kiristyy niin, etten voi nukuttaa vauvaa ulkona. Aikataulumme sekoittuisi täysin, jos vauva ei enää nukkuisikaan päiväunia.
Nukutan vauvan kellontarkasti päivä- ja yöunilleen.
Yksi pitää ulkona nukuttamisen rajana viittä miinusastetta, toinen kymmentä ja kolmas viittätoista. Kun pakkanen kipuaa yli kymmenen asteen, en uskalla kärrätä vauvaa ulos. Vien vaunut vierashuoneeseen ja avaan hiukan ikkunaa. Sijoitan vaunut aivan ikkunan lähelle, jotta pihan äänet kantautuisivat vauvan korviin. Arvelen, että ilman tuttuja ääniä ja raikasta ilmaa vauva ei nukahtaisi.
