Munasolun luovutus on lahja lapsettomalle. Jos mahdollisuutensa haluaa käyttää, se pitää tehdä ennen 36. ikävuotta.

Kun elää kolmikymppisen ruuhkavuosia pienten lasten ja arjen paineiden keskellä, mieleen ei välttämättä tule, että omilla sukusoluilla voisi olla vielä käyttöä. Munasolujen luovuttamisen yläikäraja on 35 vuotta. Moni havahtuu vasta sen ohitettuaan ajatukseen, että olisi voinut auttaa lapsettomuudesta kärsiviä pareja.

Suomessa tehdään lahjoitettujen munasolujen avulla noin 560 hedelmöityshoitoa vuodessa. Luovuttajaksi pääsee, jos on alle 36-vuotias perusterve nainen.

– Munasolujen laatu laskee 35 ikävuoden jälkeen, ja raskauden onnistumisen todennäköisyys pienenee, selittää naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Liisa Häkkinen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hän työskentelee Felicitas Mehiläisessä ja hoitaa sekä munasolujen luovuttajia että hedelmällisyysongelmista kärsiviä naisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kolmen portaan tarkastus

Munasolujen luovutuksesta kiinnostunut puhuu ensimmäisenä sairaanhoitajan kanssa. Tämä selvittää muun muassa, millaisia sairauksia naisen suvussa on ja millainen on hänen yleinen terveydentilansa.

– Toisaalta selvitetään, etteivät hoidot ole vaaraksi luovuttajalle, ja toisaalta halutaan varmistaa, että riski jonkin perinnöllisen sairauden siirtymiseen lapselle olisi mahdollisimman pieni.

Esimerkiksi lievä allergia tai migreenitaipumus ei ole este luovutukselle, mutta esimerkiksi omien vanhempien tai sisarusten sairastama ykköstyypin diabetes on.

Sairaanhoitajan haastattelun jälkeen gynekologi tutkii naisen ja keskustelee hänen kanssaan luovutukseen liittyvistä riskeistä. Naiselle tehdään kromosomikartoitus, jotta saadaan suljettua pois piilevät kromosomihäiriöt.

Luovuttaja keskustelee myös psykologin kanssa.

– Psykologin tehtävä on varmistaa, että luovuttaja luopuu sukusoluistaan hyvillä mielin. Keskustelussa käydään läpi myös esimerkiksi sitä, miltä tuntuisi, jos luovuttaja haluaa vielä omia lapsia, eikä saisikaan niitä enää.

Hormonihoidon vuoro

Jos nainen on psykologin kanssa keskusteltuaan edelleen valmis luovuttamaan solujaan, aloitetaan hormonihoito. Hoito on samanlainen kuin koeputkihedelmöitykseen ryhtyvillä naisilla.

Hoito täsmätään luovuttajan kuukautiskiertoon. Toisena kiertopäivänä luovuttaja alkaa pistää vatsaansa hormonia, joka stimuloi munasolujen kypsymistä.

Luovuttajaa tarkkaillaan munarakkuloiden kypsymisen ajan säännöllisesti ultraäänitutkimuksilla. Puolitoista vuorokautta ennen suunniteltua punktiota eli munasolujen keräystä nainen pistää irrotuspiikin, joka irrottaa munasolut. Punktiossa munasarjoihin viedään emättimen kautta ohut neula, jolla munarakkulat imetään tyhjiksi.

– Punktioon luovuttaja saa hyvät kipulääkkeet, mutta toimenpiteen jälkeen vatsa voi olla kipeä päivästä viikkoon, Häkkinen kertoo.

Yhden promillen riski

Munasolujen keräys saattaa aiheuttaa tulehduksen tai verenvuotoa, joka vaatii sairaalaseurantaa. Riski on yksi tuhannesta. Myös munasarjojen hyperstimulaation riski on olemassa. Hyperstimulaatiossa munasarjat reagoivat hyvin voimakkaasti, mikä aiheuttaa voimakasta turvotusta, mahakipua ja nesteen kertymistä elimistöön.

– Neuvomme naisia ottamaan rauhallisesti viikko ennen ja jälkeen luovutuksen. Ei rajua liikuntaa, riittävästi nesteitä ja väljät vaatteet päälle.

Hormonihoitojen sivuoireina saattaa olla muun muassa turvotusta, tunteiden heilahtelua tai vatsakipuja.

Liisa Häkkinen kertoo, että luovuttavat naiset kestävät sivuoireet yleensä hyvin.

– Moni tulee luovuttamaan uudelleen.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Luovuttajan oikeudet

  • Hoidon voi keskeyttää. Munasolujen keräämisen jälkeen niiden käyttöä ei kuitenkaan voi enää kieltää.
  • Luovuttaja saa kysyä klinikalta, onko hänen soluistaan alkanut raskaus tai syntynyt lapsi tai lapsia.
  • Luovuttaja saa halutessaan rajata, kenelle hänen solujaan saa antaa. Hän voi esimerkiksi kieltää solujensa luovuttamisen ulkomaille.
  • Kaikki munasolujen luovuttajat rekisteröidään. Se tarkoittaa, että mahdollinen syntyvä lapsi saa aikuisena halutessaan selville luovuttajan henkilöllisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla