Asioiden peittely vie henkistä energiaa kun taas uskoutuminen huojentaa oloa. Näin otat salaisuuden puheeksi.
Nykyisin moni pyrkii antamaan sosiaalisessa mediassa ihanteellisen kuvan elämästään, mutta saattaa kipuilla salatun todellisuuden kanssa – asiat kotona ja töissä eivät ole lähimainkaan niin ruusuisesti kuin oma sometili antaa ymmärtää.
Näin ajautuu sisäiseen konfliktiin ja tarpeeseen uskoutua jollekin: tätä minulle oikeasti kuuluu.
Huojentavaa on, että ajan henki on huomattavasti mennyttä armollisempi. Esimerkiksi seksuaaliset mieltymykset eivät ole enää samanlaisia tabuja kuin takavuosina. Suomessa on nykyisin suuri yksilönvapaus ja virheiden tekemiseen suhtaudutaan varsin ymmärtäen.
Kunhan vain itse uskallamme tarttua mahdollisuuksiin.
Kun elämän rosoisuus saa näkyä, ihmisille jää vähemmän salailtavaa. Kulttuurimme on suhteellisen avoin vaikeiden tai hävettyjen kokemusten jakamiselle.
Paljastaminen puhdistaa
Kun salaisuuden saa irti rinnasta eli kun sen paljastaa, siitä seuraa usein poikkeuksellinen helpotuksen tunne, katarsis. Pelkkä katarsis ei kuitenkaan riitä, vaan erityinen hyöty tulee sitä seuraavasta keskustelusta.
Tutkimuksissa ihmiset ovat kertoneet saavansa silloin henkistä tukea ja hyödyllistä ohjausta. Se lisää itsevarmuutta ja kykyä selviytyä.
Salaisuuden jakaminen jollekulle ei vähennä salaamisen tarvetta sinänsä, mutta se vähentää sitä, kuinka usein mieli vaeltelee salaisuuteen. Kun sitä miettii vähemmän, henkistä energiaa vapautuu valtavasti, ja se myös tuntuu keveämpänä olona. Jo yksi keskustelu voi johtaa parempaan hyvinvointiin.
Mitä enemmän tarjoamme toisillemme mahdollisuutta hyväksyviin ja ymmärtäviin keskusteluihin, sitä helpompi on tuoda esille myös vaikeita ja häpeällisenä koettuja kokemuksia. Niitä meillä kaikilla kuitenkin on.
Miten ottaa salaisuus puheeksi?
Häpeälliseksi koetun salaisuuden taakka helpottaa, jos voi rauhassa tutkia sitä jonkun kanssa: Miksi koen tästä voimakasta häpeää? Miksi muut hylkäisivät minut tämän takia?
Oleellista on asian uudelleen määrittely, ei pelkästään asian ääneen sanominen. Voi aloittaa muotoilemalla uudelleen omaa uskomustaan. Sen sijaan, että sanoo: ”Tämä salaisuus on kauhea, häpeällinen ja voi johtaa...” sanookin: ”Minusta tuntuu, että tämä salaisuus on hyvin häpeällinen ja muut eivät ymmärtäisi sitä”. Tätä kautta hahmottaa itsekin helpommin, että kyse on nimenomaan uskomuksesta, ei automaatiosta. Kun pelkoihin liittyviä ajatuksia uudelleen muotoillaan, niiden pakottavuus voi vähetä.
Joskus salaisuuksiin liittyvää ahdistusta voi myös ajatella murehtimisena, jolloin joistain murehtimisen eli yleistyneen ahdistuneisuuden hoitoon liittyvistä harjoitteista voi olla apua. Jos on ahdistuvaa sorttia, on tärkeää huomioida elämäntavat laajemmin. Jos lepää, liikkuu ja syö terveellisemmin, mielenkin taakat voivat keventyä.
Asiantuntijat: psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg, HUS ja psykologi Markus Jokela, Helsingin yliopisto.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
