Kuvat
Shutterstock
Joskus testejä pitää tehdä monta, jotta raskauden varmasti uskoo todeksi.
Joskus testejä pitää tehdä monta, jotta raskauden varmasti uskoo todeksi.

Kaksi pientä viivaa voi saada aikaan isoja tunteita. 

”Tein raskaustestin Lapin vaelluksella autiotuvan ulkovessassa. Tulos jännitti todella paljon, sillä kyseessä oli pakastealkion siirto ja vauvayritystä takana kolme vuotta. Tulos oli hailakka positiivinen. Kun pääsimme taas ihmisten ilmoille, hain apteekista muutamia erimerkkisiä testejä, jotka varmistivat tuloksen.”

”Puoli vuotta tuloksettomina lopetettujen lapsettomuushoitojen jälkeen oksennustauti tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan. Sisareni heitti puoliksi vitsillä, että mitä jos oletkin raskaana. Tein testin reteänä ja varmana siitä, että tulos on negatiivinen niin kuin tuhat kertaa aikaisemminkin. Oli vielä perjantai 13. päivä. Tulos oli positiivinen, ja olin ikionnellinen ja kauhuissani samaan aikaan.”

”Heti testin jälkeen tuli pelko, olenko valmis äidiksi.”

”Jälkeenpäin mietittynä jokin osa minusta tiesi, että olen raskaana. Kai se oli jokin äidillinen vaisto. Olin huomaamattani sanonut ääneen asioita, kuten että "emme voi ostaa tuota autoa, sillä siihen eivät mahdu lastenvaunut". Järjen tasolla en voinut uneksiakaan olevani raskaana.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Itkin. Keitin kahvit. Kävin heittämässä tupakka-askin roskiin (enkä koskaan enää tupakoinut).”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Onni virtasi läpi kehoni, ja teki mieli huutaa.”

”Tein raskaustestin aluksi joka päivä (useilla erimerkkisillä testeillä), myöhemmin pari kertaa viikossa. Halusin varmistaa, että testiviiva tummenee ja pysyy tummana. Testejä kului lukuisia, enkä edes uskalla arvailla, paljonko niihin meni rahaa.”

”Suunnittelin, että teen testin, pesen hiukset ja luen sitten tuloksen. Testi kuitenkin näytti positiivista jo ennen kuin sain sen pois käsistäni. Menin suihkuun hetkeksi hengittelemään, mutta sampoot päässä huusin miehen kylpyhuoneeseen kuuntelemaan uutisia. Olimme tapailleet vasta kuukauden.

”Kolmen keskenmenon jälkeen tunsin pelkoa, miten tällä kertaa käy.”

Siinä sitten istuimme sylikkäin vessanpöntön päällä ja mietimme, että eihän tässä ole mitään ongelmaa, jos vain olemme tosissamme toistemme kanssa. Vaikka olin elänyt koko siihenastisen aikuisikäni olettamuksella, etten halua lapsia, kaksi viivaa toi välittömän onnentunteen.”

”Mielessä jyskytti, että en saa olla raskaana. Elämäntilanteemme oli huono, ja olimme sopineet, että meidän lapsemme on jo tehty. Testi oli positiivinen, ja ensireaktiona purskahdin järkytyksestä itkuun. Mieheni ei uskaltanut sanoa mitään. Tilanne yllätti, mutta saimme ihanan kuopuksemme, jonka oli varmasti tarkoitus syntyä.”

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla