Aivojen TIA-kohtaus on vakava varoitus – oireet voivat kestää vain minuutteja

Aloitetaan tärkeimmistä: soita ambulanssi heti, jos suupieli alkaa roikkua, puhe puuroutuu, käsi tai jalka menee holtittomaksi tai heikoksi tai toisesta silmästä katoaa näkö. Ja soita se ambulanssi, vaikka oireet menisivät ohi yhtä nopeasti kuin tulivatkin.

Kyseessä voi olla ohimenevä aivo­verenkierron häiriö eli TIA-kohtaus (transient ischemic attack). Aivovaltimoon syntyy verisuonitukos, joka aiheuttaa aivoihin hetkellisen hapenpuutteen. TIA-kohtauksessa tukos liukenee itsestään eikä jätä aivoihin jälkiä.

– Oireet tulevat äkillisesti ja kestävät useimmiten minuutteja, joskus tunteja, harvoin sitä pidempään. Mutta vaikka oireet häviävät, vaara ei ole ohi, apulaisylilääkäri Pauli Ylikotila Tyks Neurokeskuksesta sanoo.

TIA on usein varoitus tulevasta aivoinfarktista. Siinä verisuonitukos kestää pidempään ja aiheuttaa aivoissa pysyviä vaurioita.

Ilman hoitoa jopa joka viides TIA-potilas saa aivoinfarktin seuraavien kolmen kuukauden kuluessa, ja puolet infarkteista tulee jo kahden vuorokauden sisällä.

TIA-kohtaus voi tulla missä tilanteessa ja milloin tahansa, myös nukkuessa, jolloin ihminen ei ole siitä tietoinen. Joskus oireet ovat niin lieviä, että kohtaus jää havaitsematta.

– Silloinkin, kun ihminen havahtuu oireisiin, hän ei välttämättä ymmärrä sairastuneensa vakavasti. Halvausoireet ja puhevaikeudet ovat usein pelottavia, ja niiden takia osataan paremmin hakeutua hoitoon. Näköhäiriöt taas yhdistetään helposti silmiin, ja apua saatetaan hakea silmälääkäriltä.

Koskee myös työikäisiä

Aivoverenkiertohäiriö on yhteisnimi aivoinfarkteille, aivoverenvuodoille ja TIA-kohtauksille. Aiemmin puhuttiin myös aivohalvauksesta, mutta sitä termiä ei enää juuri käytetä.

Aivoverenkiertohäiriö todetaan vuosittain noin 18 000 suomalaisella, ja niistä noin 7 000 on TIA-kohtauksia.

Kuka tahansa voi saada aivoverenkiertohäiriön. Keskimäärin potilaat ovat noin 75-vuotiaita, mutta neljännes sairastuneista on työikäisiä. Alle 18-vuotiaita sairastuu harvoin, tapaukset ovat yksittäisiä.

– Myös ikä ja sukupuoli vaikuttavat siihen, milloin ihminen todennäköisimmin sairastuu. Miehet sairastuvat usein jo 40–65-vuotiaana, pitkälti huonojen elintapojen vuoksi. Naisten osuus kasvaa yli 80-vuotiaissa, koska he elävät keskimäärin miehiä vanhemmiksi ja aivoverenkiertohäiriöiden riski kasvaa iän myötä.

Riskeihin voi vaikuttaa

Aivoverenkiertohäiriöiden kuten kaikkien sydän- ja verisuonisairauksien taustalla on pitkä lista vaikuttavia tekijöitä, joista yksikin voi olla TIA-kohtauksen syy.

Merkittävin riskeistä on ikä, jonka karttuessa aivoverenkiertohäiriöiden todennäköisyys kasvaa. Sairastumisalttiutta lisää myös esimerkiksi iän myötä yleistyvä sydämen eteisvärinä.

– Ikä ja geenit ovat ne yksittäiset riskitekijät, joihin emme itse voi vaikuttaa. Mutta suurimpaan osaan onneksi voimme, painottaa Ylikotila.

Yli puolella työikäisistä on liian korkea verenpaine, ja se onkin erittäin merkittävä tekijä aivoverenkiertohäiriöiden taustalla. Riskitekijöitä ovat myös diabetes ja kohonnut kolesteroli. Kaikkiin näihin voi vaikuttaa sekä arjen valinnoilla että tarvittaessa lääkityksellä.

Verisuoniterveyttä heikentävät tietysti tutut paheet alkoholi ja nikotiini. Nikotiini on pahasta niin tupakassa, sähkötupakassa kuin nikotiinipusseissakin.

– Ja yhä edelleen saamme ruuasta liikaa suolaa ja kovaa rasvaa. Lisäksi liikumme liian vähän. Suuri osa suomalaisista on ylipainoisia tai lihavia, ja nämä kaikki tekijät altistavat aivoverenkiertohäiriöille, muistuttaa Ylikotila.

Vuorotyön tekijöille huono uutinen on se, että myös epäsäännöllisen unirytmin ja riittämättömän tai huonolaatuisen unen tiedetään heikentävän valtimoterveyttä.

Nuorten aivoinfarktin syitä selvittävässä tutkimuksessa saatiin myös viitteitä siitä, että itse koettu stressi lisää erityisesti nuorten naisten aivo­verenkiertohäiriöiden riskiä merkittävästi.

Päivystyksestä pian kotiin

Aivoverenkiertohäiriön kaltaisia oireita voi aiheuttaa myös esimerkiksi migreeni, epilepsiakohtaus tai humalatila. Vakavien oireiden takia on joka tapauksessa otettava yhteyttä hätäkeskukseen, joka arvioi tilanteen ja tarvittaessa järjestää potilaan kuljetuksen kiireellisesti päivystykseen tarkempaan arvioon.

Kun päivystyksessä epäillään aivoverenkiertohäiriötä, potilaalle tehdään yleensä tietokonekerroskuvaus.

– TIA-kohtausta ei pystytä kuvantamisella osoittamaan, mutta sillä suljetaan pois muut vakavat sairaudet, kuten aivoinfarkti, -verenvuoto tai -kasvain. Usein myös verisuonet kuvannetaan ahtaumien varalta.

Potilaalta tutkitaan oleelliset veriarvot, otetaan sydänfilmi ja sydämen rytmiä seurataan useiden tuntien ajan.

Jos tutkimuksissa ei todeta merkittävästi suurentunutta riskiä eikä uusia oireita enää tule, potilas saa lääkitykset ja pääsee päivystyksestä kotiin.

– Tutkimusten mukaan sairaalahoitoon jäämisestä ei yleensä ole hyötyä TIA-potilaalle, vaan tärkeintä on nopea riskiarvio, kuvantaminen ja hoidon aloitus. Kun potilaan tila on vakaa, hän voi turvallisin mielin jatkaa toipumista kotona.

Lääkitys jää pysyväksi

TIA-kohtaukseen sairastuneelle aloitetaan tyypillisesti verenkierto- tai niin sanottu verenohennuslääkitys, joka estää uusien hyytymien syntymistä.

– Tietyt potilaat hyötyvät ensiavussa annettavasta niin sanotusta lääkekyllästyksestä. Siinä potilaalle annetaan esimerkiksi kahta eri verenkiertolääkettä tavanomaista suurempina kyllästys­annoksina.

Monelle potilaalle paljastuvat vasta TIA-tutkimusten yhteydessä koholla olevat verenpaine- ja kolesteroliarvot, joskus jopa diabetes. Niihin kaikkiin aloitetaan saman tien usein pysyvä tai ainakin pitkäaikainen lääkitys.

– Ja kolesterolilääkityksen sijaan puhun itse mieluummin valtimotautilääkityksestä, sillä oleellista ei ole kolesteroliarvojen alentaminen itsessään, vaan sydän- ja aivoinfarktien ehkäisy.

Olennaista on myös elintapaohjaus. Jos potilas huolehtii lääkityksestään, noudattaa terveellisiä elintapoja ja saa pidettyä verenpaine- ja kolesteroliarvot tavoitelukemissa, sairastumisen uusimisriski seuraavan vuoden aikana on enää muutaman prosentin luokkaa.

– TIA-kohtauksen tai muiden aivoverenkiertohäiriöiden jälkeen lääkitystä ei pääsääntöisesti voi kokonaan lopettaa, mutta jos esimerkiksi verenpaine laskee elintapamuutoksilla, lääkitystä voidaan keventää.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä 13/25. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.