Puuttuvaa hammasta ei ole aina pakko korvata terveyden takia. Ulkonäön vuoksi se voi olla välttämätöntä.

Etuhampaitta virnistelevä kuusivuotias on vinkeä näky, mutta neliviitosen hampaiden puuttuminen ei hymyilytä. Hammaskaarissa yhden tai kahden hampaan puutoksia on noin miljoonalla suomalaisella. Heistä puolet tyytyy tilanteeseen.

− Koska kolon täyttäminen hammasrivissä maksaa. Osa ei ehkä arvostakaan hampaitaan tarpeeksi, mutta tosiasia on, että hammasimplantin asentaminen on kallista, jos se pitää hoitaa pienestä palkasta tai eläkkeestä, toteaa professori Pekka Vallittu Turun yliopiston hammaslääketieteen laitokselta.

Onneksi tähänkin ongelmaan on jo löydetty kukkarolle ystävällisempi ratkaisu.
Vallittu johtaa Turun kliinistä biomateriaalikeskusta, jossa on kehitetty kahdenkymmenen vuoden ajan kuitusiltaa vaihtoehdoksi perinteiselle kulta-keraamiselle. Kuitusilta maksaa noin neljänneksen siitä mitä perinteinen silta.

Uusi silta säästää hampaita

Kuitusillan etuja on, ettei sitä varten tarvitse hioa muita hampaita. Perinteinen hammasilta kun tarvitsee kiinnitykseensä vähintään kaksi tappimaista tukipilaria, jotka muotoillaan muista, jäljellejääneistä hampaista. Kun hammasaukon vierushampaat on hiottu tapeiksi, niihin liimataan hammasteknikon kullasta valmistama runko, joka on päällystetty posliinilla.

Siltoja valmistetaan nykyisin myös kokonaan keraamisesta materiaalista, jolloin se on hyvin luonnollisen näköinen. Kulta-keraamisen sillan saattaa paljastaa hampaan yläreunassa pilkottava tumma runko, joka tulee näkyviin ikenen vetäytyessä. Perinteisen sillan asennus vaatii 2–5 hoitokäyntiä hammaslääkärissä.

Jos puuttuvan hampaan molemmin puolin on vain terveitä hampaita, hammaslääkäri ei mielellään uhraa niitä perinteiselle hammassillalle. Paras vaihtoehto olisi tällöin kuitusilta tai hammasimplantti. Jälkimmäinen tehdään ikeneen ruuvattavasta keinojuuresta ja siihen kiinnitettävästä hammaskruunusta.

Implantti on kuin oma hammas, ja jos luu pysyy terveenä eikä teknisiä vaurioita tule, se pysyy suussa hyvin pitkään. Keinojuuren asennus on kirurginen toimenpide ja käyntejä hammaslääkärillä tai kirurgilla tulee yhteensä 5–8. Implantti on kestävä ja luonnollinen hampaan korvaaja, mutta potilaan kallis.

Kuitusilloista on kokemusta 13 vuoden ajalta ja niitä on tarvittaessa helppo korjata. Kuitusilta ei ole peruuttamaton hoito, vaan se voidaan myöhemmin korvata implantilla tai tavallisella sillalla. Korvattu hammas tuntuu ja näyttää luonnolliselta.

Epämukava osaproteesi

Tavallisin puuttuvan hampaan korjausmenetelmä on irrotettava osaproteesi, joka on rakennettu muovista, metallista ja muovihampaista. Se kiinnitetään niin sanotuilla pinnekoukuilla muihin hampaisiin. Koukkujen lisäksi osaproteesi tukeutuu suulakeen.

Osaproteesissa on tekohammas puuttuva hampaan kohdalla. Se on helppo puhdistaa, koska sen voi kokoproteesin tapaan ottaa suusta pois. Osaproteesin syntyy noin 4–5 käyntikerralla. Muovisia osaproteeseja voidaan nykyään vahvistaa lasikuidulla.

Osaproteesi on kulta-keraamista siltaa halvempi, erityisesti jos se tehdään kokonaan muovista. Pekka Vallittu kuitenkin veikkaa, että osaproteesin löytää useammin potilaan piironginlaatikosta kuin suusta.

– Monet kokevat osaproteesin epämukavaksi, siksi noin puolet niistä jää käyttämättä.

Vähälläkin pärjää

Aiemmin hammaslääketieteessä opetettiin, että hammaspuutos pitää korjata ilman muuta. Ajateltiin, että vastapurijaa vaille jäävä hammas alkaa kallistella ja sekoittaa purentaa. Näin ei kuitenkaan aina käy.

Nykyisin ajatellaan, että mikäli ihmiseltä puuttuu takimmaisia hampaita, niitä ei ole pakko korvata. Minimivaatimus purukalustolle on, että sillä pystyy hienontamaan ruokansa. Hampaita pitää myös olla tasaisesti sekä ylä- että alaleuassa siten, että ihmisen purenta on tasainen ja vakaa.  

Pekka Vallittu toteaa, että parasta olisi, jos hammas-puutokset voitaisiin estää hyvällä hoidolla kokonaan. Jos korvaavia rakenteita kuitenkin tehdään, ratkaisee suun tulevaisuuden se, miten potilas hoitaa suuhygieniansa.

− Jos suu on niin sottainen, että tulehdukset ja karies pääsevät jylläämään, mikään rakennelma ei siinä suussa menesty.

Asiantuntija professori Pekka Vallittu, Turun yliopiston hammas­lääketieteen laitos

Lue lisää Testaa narskutteletko?

  1. Reikiintyminen eli karies. Paikattu hammas on koskematonta hammasta alttiimpi reikiintymiselle, juuritulehduksille ja halkeamisille.
    Pelastus Hyvä hammashygienia (harjaaminen, tikut, hammaslanka), napostelun välttäminen ja fluoraaminen.
  2. Kiinnityskudossairaus eli parodontiitti. Piilossa hampaan ja ikenen välissä etenevä sairaus tuhoaa hitaasti hammasta ikeneen kiinnittävät kudokset ja hammas irtoaa.
    Pelastus Säännöllinen hammaskiven poisto, hampaiden huolellinen kotihoito ja tarkka hammaslääkäri ja suuhygienisti, jotka hoitavat taudin. 
  3. Tapaturmat. Kasvoihin kohdistunut kova isku irrottaa hampaita. Se voi tapahtua niin urheillessa kuin nakkikioskilla.
    Pelastus Hammassuojat, suojakypärät, liukumattomat kengät, turvavyö autossa, pakoon juoksu väkivallan uhatessa. 
  4. Lohkeaminen ja halkeaminen. Ihmisen leukojen purentavoima riittää hajottamaan hampaan, joka pistää rivistöstä hiukankin muita korkeammalle eli korottaa.
    Pelastus Purentaan sovitetut paikat ja kruunut sekä yleensä tasapainoinen purenta. Purentakisko antaa lisäsuojaa. 
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.