Housut kastuvat aina vain helpommin – mistä apua virtsankarkailuun?

Olen 56-vuotias ja kohtuni poistettiin vuonna 2014. Pidätyskyky on huonontunut: jos tulee kiire vessaan, niin usein tulee housuun. Mistä olisi apua?

Asiantuntija vastaa:

VIRTSAN karkaaminen eli inkontinenssi on yleinen vaiva.

• Ponnistusinkontinenssissa virtsaa karkaa fyysisessä rasituksessa tai ponnistuksissa (esim. yskäisy tai aivastus).
• Pakkoinkontinenssissa (urge) virtsaa karkaa äkillisen virtsaamispakon aikana tai heti pakontunteen jälkeen.

Monesti kyseessä on näiden yhdistelmä. Virtsan karkailu lisääntyy iän myötä: 25–60-vuotiaista suomalaisnaisista siitä kärsii 20 %, ja yli 75-vuotiaista joka toinen.

Ponnistusinkontinenssin taustalla on virtsaputkea ympäröivien tukirakenteiden tai virtsaputken sulkijamekanismin heikkous. Sen riskitekijöitä ovat mm. ylipaino, raskaus ja synnytykset sekä runsas tupakointi.

Pakkoinkontinenssin taustalla on tahaton rakkolihaksen supistelu. Riskiä lisäävät toistuvat virtsatietulehdukset, paikallisen estrogeenin puute vaihdevuosissa, rakon nopea täyttyminen runsaan nesteen juonnin jälkeen ja esimerkiksi nesteenpoistolääkkeet.

Tutkimusten mukaan myös kohdunpoistoleikkaus voi jonkin verran lisätä virtsankarkailua.

Jos virtsan karkailu vaivaa, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Selvittelyssä käytetään hyödyksi standardoituja lomakkeita, joissa selvitetään oireiden laatu, määritellään karkailun haitta-aste ja tyyppi.

Perusselvittelyyn kuuluu myös virtsaamispäiväkirjan pito.

Hoito suunnitellaan löydösten mukaan:

• Lantionpohjan lihasten toimintaa parannetaan lihasharjoitteilla sekä rakon tahdonalaista kontrollia rakkoharjoituksilla.
• Jos emättimen limakalvot ovat estrogeenin puutteesta johtuen ohuet ja kuivat, kannattaa käyttää emättimen paikallishoitoa. Apteekista on saatavissa useita valmisteita ilman reseptiä.
• Ponnistusinkontinenssia voidaan hoitaa ns. nauhaleikkauksella (paikallispuudutuksessa tehtävä toimenpide); siinä eivät lääkehoidot auta.
• Sen sijaan pakkoinkontinenssissa lääkehoitoja voi kokeilla.

Kannattaa siis hakeutua terveyskeskuslääkärin tai gynekologin vastaanotolle!