geenitesti
Kuva Shutterstock

Geenitesti kertoo sairastumisriskistä, mutta ei ennusta tulevaisuutta. Testiä harkitsevan on syytä pohtia tarkkaan, tuoko tieto huolta vai huojennusta.

Valitse testi, lähetä sylkinäyte laboratorioon, odottele tuloksia. Nettiin on viime vuosina putkahdellut useita sivustoja, jotka myyvät geenitestin kenelle vain. Parilla klikkauksella voi tilata testin niin silmänpohjan ikärappeumalle, Alzheimerin taudille kuin aikuistyypin diabeteksellekin.

Syöpätutkija Päivi Peltomäki kehottaa harkitsemaan tarkkaan, ennen kuin lähtee omin päin selvittämään alttiuttaan vakavaan sairauteen.

Pelkkä uteliaisuus on usein huono motiivi.

Peltomäen mukaan suurin ongelma kaupallisissa DNA-testeissä on se, että ne eivät kerro koko totuutta. Testi saattaa esimerkiksi mitata vain yksittäistä geenimuunnosta. Vahvakaan alttiusgeeni ei itsessään tarkoita, että välttämättä sairastuisi, ja toisaalta negatiivinen tulos ei nollaa riskiä.

– Esimerkiksi Alzheimer on monien geenien ja elintapojen summa. Yksi geenimuunnos saattaa nostaa riskiä, mutta hyvin vähän. Mieli kuitenkin tulkitsee positiivisen tuloksen helposti niin, että olisi suuressakin vaarassa sairastua.

Ihmisen perimästä ja geenien toiminnasta tunnetaan vasta pieni siivu. Jo nyt geenitestauksen avulla on löydetty esimerkiksi sukuja, jotka kantavat suolistosyövälle altistavaa geenimuunnosta. Tällaisissa tapauksissa testituloksilla voi olla suurikin merkitys.

– Jos ottaa geenitestin, tiedolla pitää olla käyttöä – eli kyseessä pitää olla sairaus, jota voi ehkäistä tai ainakin hoitaa. Esimerkiksi paksusuolisyövälle altistavaa geeniä kantavat voidaan ohjata säännöllisiin tähystyksiin ja suunnitella heidän kanssaan, miten sairautta ehkäistään. Toisaalta sekin tieto, että ei ole kantaja, voi helpottaa oloa.

Peltomäki ei usko, että geenitestaus korvaisi missään vaiheessa esimerkiksi syöpäseulontoja. Silloin pitäisi varmuudella tietää, että tietty geenimuunnos aiheuttaa yksinään syöpää – ja lisäksi saman mutaation pitäisi olla väestössä yleinen.

Perinnöllisyystutkimus siirtyy kaiken aikaa yksittäisten geenien tutkimisesta kohti koko perimäaineksen, genomin, kartoittamista. Geeni toimii harvoin eristyksissä omana yksikkönään. Koko perimää tutkimalla saadaan tietoa siitä, miten geenit toimivat yhdessä – ja mikä on ympäristön ja geenien toimintaa säätelevien epigeneettisten tekijöiden osuus sairastumisessa.

–Tulevaisuudessa etsitään tarkempaa vastausta siihen, miten sairastumisalttius muodostuu. Silloin tautien hoitoa ja ehkäisyä voidaan kohdentaa entistä tarkemmin.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Taas flunssassa! Milloin jatkuvasta sairastelusta pitäisi huolestua?

Vetämättömyys ja epämääräinen puolikuntoisuus ilman selkeitä sairaana olemisen oireita on ärsyttävää, kuluttavaa ja vähän epäilyttävääkin. Työteho laskee eikä vapaa-ajallakaan jaksa touhuta. Töistä kotiin jääminen pelkkien lievien flunssaoireiden takia on harvalle mahdollista, mutta muuta elämää on helpompi karsia. Iltaisin voi olla suurempi houkutus jäädä kotiin lepäämään kuin lähteä vähän huonovointisena kuntoileemmaan tai tapaamaan ystäviä.

Pian voi tuntua jo siltä, että mikään ei oikein jaksa kiinnostaa. Ehkä mieleen hiipii pelko: mitä jos tämä onkin jotain muuta kuin vain pitkittynyttä flunssaa!
Jos ainoat oireet ovat väsymys ja flunssaisuus, ei kuitenkaan kannata vaipua synkkyyteen. Yleensä jatkuva puolikuntoisuus ja alttius saada pitkiä flunssaputkia ovat merkkejä vastustuskyvyn heikentymisestä.

Siksi flunssatartuntoja on helppo saada yksi toisensa jälkeen. Oireet voivat pysyä suunnilleen samoina, vaikka yksi virus oikeasti paranisi ja toinen tarttuisi.

Flunssaviruksille ei synny kestävää immuniteettia sairastamisen jälkeen. Vaikka joku virus ei enää samana talvena uudelleen tarttuisikaan, muita tarjokkaita on liikenteessä melkein 200. Uusi tartunta voi olla edeltäjäänsä ärhäkämpi, heikentää limakalvojen kuntoa entisestään ja altistaa taas uusille viruksille.

Voiko taustalla olla jokin vakavampi syy?

Todennäköisin syy pitkään puolikuntoisuuteen on se, että on vain joutunut sairastamaan useampia virustulehduksia eli tavallisia flunssia. Jos tartuntojen välillä ei ehdi kunnolla tervehtyä, niin että pääsisi normaalisti kuntoilemaan tai ulkoilemaan reippaasti, olosta voi tulla jo senkin takia vetämätön. Pitkä sairastelu voi myös alkaa masentaa, etenkin jos ulkona on märkää, kylmää ja pimeää.

Jotkut virukset voivat aiheuttaa tulehduksen sydämeen tai keuhkoihin. Silloin palautuminen vie enemmän aikaa, vaikka olisi jo käytännössä terve.
Hälytysmerkki on aina se, että tauti muuttuu erilaiseksi ja oireet rajummiksi. Esimerkiksi korkea kuume, kovat kivut, yleiskunnon nopea heikkeneminen ja painon äkillinen laskeminen viittaavat johonkin muuhun kuin pelkkään flunssakierteeseen.

Milloin pitää mennä lääkäriin?

Flunssaan ei oikein auta muu kuin lepo ja aika. Lääkäriin kannattaa kuitenkin mennä aina, jos vointi alkaa heiketä tai tauti muuttaa muotoaan, vaikka sen piti olla jo menossa ohi.

Hengitystieinfektioiden sairastaminen etenee monesti kahdessa vaiheessa: virusperäistä flunssatartuntaa voi seurata jälkitautina bakteerin aiheuttama tulehdus, jota voitaisiin hoitaa antibiooteilla.

Yskösten tai rään muuttuminen kirkkaasta vihertäväksi, päänsärky, kuumeen nouseminen ja poskien tai korvien kipeytyminen ovat tavallisia tuntomerkkejä sille, että lääkärissä käyminen kannattaisi. Bakteerin aiheuttamia flunssan jälkitauteja ovat esimerkiksi keuhkoputken- tai poskiontelontulehdus ja välikorvantulehdus.

Vaarallinen jälkitauti

Osaan flunssaviruksista liittyy riski saada sydämen tai sydänkalvon tulehdus. Se ei aina näy päälle päin, joten flunssaisena ei kannata rehkiä. Flunssan järkevä sairastaminen ei kuitenkaan tarkoita vuoteessa makaamista, vaan tärkeintä on välttää kovaa fyysistä rasitusta. Lisäksi pitäisi muistaa juoda nesteitä. Kylmä vesi ajaa periaatteessa asian, mutta monista tuntuu mukavammalta juoda jotakin kuumaa.

Lue lisää sydänlihastulehduksesta.

Helpota oloa

Käytä tukkoisena aikana limakalvoja hoitavaa ja kosteuttavaa suolaliuosta tai suolaliuos-dekspantenolisuihketta. Näin nenän limakalvot pysyvät paremmassa kunnossa.

Asiantuntijat: immunologian professori Seppo Meri, Helsingin yliopisto. Virusopin professori Ilkka Julkunen, Turun yliopisto.

Flunssa on yleinen ja tavallinen tauti

  • Keskivertosuomalainen sairastaa 2–4 flunssaa vuodessa.
  • Flunssa kestää keskimäärin 3–4 päivää, influenssa 6–7 päivää.
  •  Flunssaviruksia on liikkeellä eniten kylmään ja kosteaan vuodenaikaan.
  • Flunssatartunnat leviävät parhaiten syksyn ja kevään välillä, kun ihmisiä pakkautuu samoihin tiloihin: liikennevälineisiin, päiväkoteihin ja kouluihin.
  • Flunssaviruksia on yhteensä noin 200. Niistä 160 on rinoviruksia, jotka ovat tavallisimpia nuhakuumeen aiheuttajia.
  • Yhden flunssaviruksen sairastamisen jälkeen voi olla alttiimpi saamaan toisen flunssavirustartunnan.
  • Flunssa on monesti kaksivaiheinen: ensin tulee tavallinen flunssa ja sen jälkeen bakteerin aiheuttama jälkitauti, kuten keuhkoputkentulehdus.
Vierailija

Flunssassa vain jälkitauti on vaaraksi

Altistumme viruksille ja bakteereille jatkuvasti, eikä se läheskään aina johda sairastumiseen. Miksi kukaan ei kerro syksyllä, miten sitä vastustuskykyä vahvistetaan? Ai niin, siitä ei saa rahaa eikä vetäviä klikkiotsikoita. Moni suomalainen (vauvasta senioriin ja ruokavaliosta riippumatta) kärsii tietämättään erilaisista ravinnepuutoksista. Yleisimmät ravinnepuutokset ovat kalan Omega-3 rasvahapot (EPA ja DHA), rauta, folaatti, B12-vitamiini, D-vitamiini (ruuasta on mahdotonta saada...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Lihavuusleikkaus on vaativa operaatio, joka ei sovi kaikille eikä tee hoikaksi ketään. Terveys paranee mutta ei ilman elintapojen pysyvää muutosta.

Yksikään vaikeasti ylipainoinen ei ole lihonut yhdessä yössä. Takana on tavallisesti vuosikausien taistelu painon kanssa: kymmeniä kokeiltuja laihdutuskuureja, kesken lopahtaneita urheiluharrastuksia, lukemattomia lupauksia syömistapojen parantamisesta. Joskus joku dieetti on onnistunutkin ja olo on ollut hetken kevyempi, kunnes karistetut kilot ovat taas tulleet takaisin. Kilojen kylkiäisenä monelle lihavalle on kertynyt myös liitännäissairauksia, kuten kakkostyypin diabetes, verenpainetauti tai uniapnea.

Kun kaikki konstit hoikistumiseen on jo kokeiltu, moni tulee miettineeksi lihavuusleikkausta. Voisiko se olla keino, jolla pääsisi eroon läskeistä ja laihdutuskierteestä lopullisesti?

– Voi, nyökkää gastrokirurgi Pipsa Peromaa-Haavisto.

– Laihtumisen tulokset ovat hyvät niillä, joille leikkaus sopii.

Mahalaukun ohi

Pipsa Peromaa-Haavisto tekee lihavuusleikkauksia Tampereella Hatanpään sairaalassa. Nykyään Suomessa käytettävistä leikkausmenetelmistä yleisin on mahalaukun ohitusleikkaus, joka tehdään tähystämällä.

Ohitusleikkauksessa mahalaukun yläosasta erotetaan pieni, noin puolen desilitran vetoinen pussi, joka toimii uutena mahalaukkuna. Tähän pikkumahaan yhdistetään ohutsuoli. Seurauksena on, että syöty ruoka ohittaa suurimman osan mahalaukusta ja 1,5 metrin verran ohutsuolta, jolloin vain pieni osa ruoasta pääsee imeytymään.

Kylläisyyden tunne tulee nopeasti, sillä leikkaus muuttaa muun muassa ruoansulatukseen vaikuttavien hormonien pitoisuuksia.

– Moni sanoo, ettei enää tunne nälkää kuten ennen. Eräskin potilas kysyi, olemmeko leikanneet hänen aivojaan, kun ei enää tee mieli mässäillä, Peromaa-Haavisto sanoo.

Lihomisen tiedetään muuttavan aivojen rakennetta ja aineenvaihduntaa niin, että syöjän on yhä vaikeampi hillitä herkutteluhaluaan. Uudet aivotutkimukset vahvistavat, että lihavuusleikkaus tervehdyttää myös näitä ruokahalun säätelyyn osallistuvia hermoverkkoja ja kylläisyyden tunne saavutetaan aiemmin.

Yksi peruna ja lihapulla

Herkuttelulle saakin jättää hyvästit, sillä leikkauksen jäljiltä mahaan mahtuu kerralla vain minimimäärä ruokaa: esimerkiksi pari desiä keittoa ja pala leipää tai yksi peruna, lihapulla ja pari ruusukaalia. Koska ruoka ei enää takaa kaikkia elimistön tarvitsemia rakennusaineita, loppuelämä on käytettävä monivitamiin-, D-vitamiini-, B12-vitamiini- ja kalsiumvalmisteita.

Elintavat ja ruokarytmi muuttuvat pysyvästi. Arki pitää rakentaa uusiksi, sillä ravintoa on saatava neljän tunnin välein mutta pikkuruisina annoksina. Töihin pitää ottaa eväät. Alkoholin käyttöä ei suositella lainkaan. Leikkauksen jäljiltä alkoholi imeytyy herkemmin, jolloin vaikutus voi olla arvaamaton. Tyhjät kalorit myös täyttävät pikkuvatsan hetkessä.

Uudet, kurinalaiset vaatimukset voivat olla henkisesti iso muutos.

– Jos on ennen leikkausta tottunut napostelemaan joka ilta jotain, pitää keksiä muita nautintoja. Myös minäkuva pitää rakentaa uudestaan, Pipsa Peromaa-Haavisto sanoo.

Lohtusyöjää ei leikata

Kriteerit leikkaukseen pääsemiselle ovat tiukat. Painoindeksin tulee olla terveellä yli 40 ja liitännäissairauksia omaavalla yli 35, mikä vastaa vaikeaa tai sairaalloista lihavuutta, 170-senttisellä yli sataa kiloa.

Syömishäiriö on leikkaukselle este eikä leikkausta suositella myöskään lohtusyöjille. Sillä jos syömisen motiivi on esimerkiksi ahdistuksen tai surun hoitaminen, ei leikkaus ole oikea hoitomuoto.

Vaikka kriteerit täyttäisikin, pitää käydä läpi pitkä hoitopolku. Ensin on tavattava terveyskeskus- tai työterveyslääkäri, jonka kanssa aloitetaan suunnitelmallinen laihdutus. Se tarkoittaa esimerkiksi laihdutusryhmiin osallistumista tai laihdutuslääkkeiden käyttöä. Jos kilojen karistaminen ei näillä keinoilla onnistu, lihavuusleikkaukseen haluava ohjataan edelleen sisätautilääkärille. Tämä varmistaa, että potilas on sopiva leikkaukseen ja tekee lähetteen ravitsemusterapeutille.

Laihdutus ennen leikkausta

Ravitsemusterapeutti kertoo tulevista ruokailutavoista ja valmentaa potilaan leikkausta edeltävälle tiukalle dieetille. Tarkoituksena on tiputtaa painoa nopeasti lyhyessä ajassa.

– Laihtuminen ennen leikkausta lisää turvallisuutta, sillä rasva vähenee maksasta ja vatsaontelosta. Tämä parantaa näkyvyyttä leikkausalueella, sillä maksa sijaitsee osittain mahalaukun päällä, Peromaa-Haavisto sanoo.

Vasta tämän jälkeen on edessä kirurgin tapaaminen. Hän käy läpi leikkauksen kulun ja kertoo mahdollisista komplikaatioista ja toipumisesta. Vielä tässäkin vaiheessa leikkaus saatetaan perua, jos potilas ei ole laihtunut riittävästi.

– Tällöin otetaan aikalisä. Ellei pysty pudottamaan painoa ennen leikkausta, se on usein merkki siitä, etteivät terveelliset elintavat onnistu leikkauksen jälkeenkään.

Parantaa sairauksia

Vuosittain noin tuhat ylipainoista käy lihavuusleikkauksessa, joka kustannetaan julkisin varoin. Leikkauksia tehdään myös yksityisesti. Potilaista vain harva on perusterve: jopa 90 prosentilla on jokin lihavuuden liitännäissairaus, kuten aikuisiän diabetes, verenpainetauti, uniapnea tai nivelrikko.

Sairauksien suurta määrää selittää potilaiden keski-ikä: se on 48 vuotta, Pipsa Peromaa-Haaviston mielestä aivan liian korkea.

– Mitä pidempään ylipainon kanssa elää, sitä todennäköisemmin tulee liitännäissairauksia. Jos vaikeasti lihava leikattaisiin ennen kuin sokeriarvot alkavat nousta, diabeteksen puhkeaminen voitaisiin usein estää. Ihminen pysyisi työkykyisenä ja terveempänä pidempään.

Jos sairaus on jo ehtinyt puhjeta, se joko paranee laihtumisen myötä tai ainakin oireet helpottavat, jolloin lääkkeitä tarvitaan vähemmän ja harvemmin.

– Lihavuusleikatuista jopa 70 prosentilla on uniapnea. Leikkauksen myötä se paranee 92—100 prosentilla.

Lisää terveitä vuosia

Miksi yhteiskunnan tulisi kustantaa se, jos ihminen on syönyt itsensä ylipainoiseksi ja sairaaksi?

Lihavuusleikkauksia on helppo kritisoida, mutta lääkärin mukaan asia ei ole näin yksinkertainen.

– Totta kyllä, lihavuus on usein itse aiheutettua. Mutta toisille painonhallinta on vaikeampaa. Sitä paitsi hoidamme julkisella puolella myös tupakoitsijoiden keuhkosyövät ja alkoholistien haimatulehdukset.

On tutkittu, että lihavuusleikkaus maksaa itsensä takaisin noin kuudessa vuodessa, kun potilaiden terveet vuodet lisääntyvät, eläkkeelle jäädään myöhemmin eikä liitännäissairauksien hoitoon mene niin paljon rahaa.

Hyvästit herkuttelulle

Kaikissa leikkauksissa, myös lihavuusleikkauksissa on riskinsä. Leikkausalueelle voi tulla verenvuotoa tai tulehdus, mikä saattaa johtaa uusintaleikkaukseen. Sadasta leikatusta keskimäärin kaksi joutuu uusintaleikkaukseen.

Leikkauksen jälkeen voi olla pahoinvointia, ruoansulatusongelmia tai oksentelua. Tilaa kutsutaan dumpingoireyhtymäksi, joka johtuu usein liiasta tai liian nopeasta syömisestä. Oireilua pahentaa rasvainen ja sokeripitoinen ruoka.

– Syöminen leikkauksen jälkeen pitää aloittaa varovasti liemiruoalla. Syödessä ei saisi juoda, sillä neste voi täyttää mahalaukkua liikaa. Huono olo ohjaa ruokailutottumuksia parempaan suuntaan, Peromaa-Haavisto sanoo.

Vakavat haitat ovat harvinaisia. Leikkauskuolleisuus on 0,16 prosenttia, mikä on alhaisempi kuin sappileikkauksissa. Lihavilla potilailla, joita ei leikata, kuolleisuus on pitkäaikaisseurannassa selvästi korkeampi.

Tulos voi olla pettymys

Aina paino ei tipu toivotulla tavalla, mistä seuraa pettymys. Tai vaikka tippuisikin, hoikentuminen ei tuokaan onnea, kuten ehkä kuvitteli.

– Osalle tulee psyykkisiä ongelmia, kun seuraamukset eivät olekaan sitä, mitä on toivonut. Vaikka keskimääräinen laihtuminen on 40 kiloa, lihavuusleikkaus ei ole sama kuin rasvaimu. Se ei tarkoita, että potilas tulee laihana takaisin. Sanonkin aina, että lihavuusleikkaus ei ole kauneus- vaan terveyskirurgiaa.

Ulkonäkö voi muuttua myös epämiellyttävällä tavalla. Jos kehosta poistetaan 40 kiloa läskiä, jäljelle jää roikkuva nahka. Kroppa roikkuu, hölskyy ja heiluu. Iho menee poimuille, hautuu rikki ja voi tulehtua pahasti.

Tällöin edessä on uusi leikkaus. Jos roikkuvasta vatsan alueen ihosta on selkeää haittaa, korjausleikkaus tehdään julkisella puolella.

Käsivarsien, reisien ja rintojen ihon roikkuminen taas katsotaan kosmeettiseksi haitaksi, joka on yleensä kustannettava itse.

Voiko lihoa uudestaan?

Vaikka lihavuusleikkaus olisi mennyt nappiin, hoikempi tulevaisuus ei tule annettuna.

Terveitä elämäntapoja pitää jatkaa koko loppuikä. Jos näin ei tee vaan syö jatkuvasti vähän enemmän kuin pitäisi, pienikin mahalaukku venyy. Sinne mahtuu enemmän ruokaa, jolloin tulee taas syötyä vähän liikaa. Seurauksena on kierre.

– Kaksi vuotta on kriittinen aika, jonka kuluessa uudet elämäntavat pitää omaksua. Esimerkiksi napostelu pitää jättää, koska silloin päivittäinen kalorintarve ylittyy helposti, Pipsa Peromaa-Haavisto sanoo. ■

-

Asiantuntija: gastrokirurgi Pipsa Peromaa-Haavisto Tays Hatanpään sairaala, Tampere.

LEIKATUN RUOKAPÄIVÄ

aamiainen 1 dl puuroa + 1 dl rasvatonta maitoa

välipala Välipalarahka + kahvi tai tee.

lounas 2 dl keittoa ja leivänviipale

välipalat 1 pieni voileipä tai 1—2korppua tai smoothietai 1 hedelmä + kahvi tai tee.

päivällinen 1/2 porsaankyljystä, 1 pieni peruna+kastiketta, 2—3 ruusukaalia

iltapala 1 viipale leipää + ohuelti margariinia + vähärasvainen leikkele

Päivittäin otettava monivitamiini-, D-vitamiini-, B12-vitamiini- ja kalsiumvalmiste.

Juomat on parempi nauttia aterioiden välillä, sillä neste täyttää pienen mahalaukun.

Vierailija

Lihavuusleikkaus mullistaa elämän

"Kun kaikki konstit hoikistumiseen on jo kokeiltu..." Mutta kun kaikea ei ole kokeiltu! Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei ole kokeiltu, vaikka se on tutkitusti tehokkain tapa laihduttaa ja pysyä normipainossa koska sitä on helppo noudattaa elämätapana (ei tarvitse laskea kaloreita). On epäeettistä leikellä tervettä elintä, jos ko keinoa ei ole kokeiltu. Tuore tutkimus kertoo vähähiilihydraattisen dieetin tehosta: https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs13300-018-0373-9 Hoitotyhmässä...
Lue kommentti