Kun flunssa iskee tai saat haavan, kehosi ei kuhnaile. Se polkaisee käyntiin sarjan hoitotoimenpiteitä ja pieniä ihmeitä, joihin pätevinkään lääkäri ei pysty. Mitä kehon toipuessa oikeasti tapahtuu?

Niistäminen kielletty. Jätä ottamatta se yskänlääke. Ryystä räkä reippaasti sisään ja anna minun hoitaa loput. Noin kuuluisivat flunssan hoito-ohjeet, jos neuvoa kysyttäisiin ihmisen elimistöltä. Ja kannattaisi kysyä, sillä fiksuin flunssalääkärimme on oma kehomme. Vain se tietää kikat, joilla ihmiskunnan yleisin sairaus nitistetään.

Flunssa eli nuhakuume on viruksen aiheuttama hengitystien tulehdus, jonka hoitamiseen ei ole olemassa tehokasta lääkettä. Oireita voi lievittää särkylääkkeillä, mutta varsinaista paranemista ei voi nopeuttaa. On vain podettava kiltisti. Lopulta flunssa kuitenkin häipyy. Miksi ihmeessä? Millä tempulla elimistö ajaa sen pois?

Vaikka flunssa on epämääräisen vitsauksen maineessa, sen jokainen vaihe on tarpeellinen ja tarkkaan laskelmoitu. Aloitetaan alusta.

Lima kuljettaa pöpöjä

Flunssa on viruksen vetämä kolminäytöksinen show. Näyttämönä toimivat limakalvot, sillä niiden kimpussa flunssavirukset hääräävät. Ensimmäinen näytös on ärsytys. Virus aiheuttaa hengitysteiden limakalvoilla tulehduksen, jota seuraa kuiva, ärsyttävä yskä. Jos virus majailee kurkunpäässä, ääni käheytyy. Jos se on nenänielussa, sattuu kurkkuun. Jos se tunkeutuu henkitorveen tai keuhkoputkiin, yskittää vain hirveästi.

Pahimmillaan virus ei vain vaivaa limakalvoja vaan jopa rikkoo ne. Sen vuoksi on yleistä ja normaalia, että yskösten mukana tihkuu hieman verta.
Toista näytöstä hallitsee lima. Flunssan runtelemat limakalvot erittävät limaa moninkertaisesti enemmän kuin terveet, ja käheä köhä muuttuu limaiseksi yskäksi.

Räkäkierteeseen kätkeytyy myös ilouutinen. Lima on nimittäin ensimmäinen todiste siitä, että elimistö taistelee tosissaan selättääkseen pöpöt.

– Elimistön kannalta on vain hyödyllistä, että limaa tulee. Se putsaa ja huuhtelee tulehtuneita limakalvoja ja kuljettaa viruksia pois, yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma sanoo.

Limavaiheessa tuntuu usein siltä, kuin yskä ”lohkeaisi”.
– Se ei kuitenkaan tarkoita, että lima olisi piileksinyt jossain ja yhtäkkiä ”irtoaisi”. Limaa vain erittyy enemmän.

Ryystä, älä niistä

Niistämisessä sen sijaan ei ole paranemisen kannalta mitään järkeä – päinvastoin. Tutkimusten mukaan yksi niistämisturaus työntää poskionteloihin noin 0,1 millilitraa limaa. Kun korvat menevät niistäessä lukkoon, se on merkki siitä, että limaa työntyy myös välikorvaan. Normaalisti sekä poskiontelot että välikorva ovat täynnä ilmaa.

– Fysiologisesti ajateltuna niistäminen ei ole ollenkaan viisasta. Se aiheuttaa painetta, työntää liman sinne minne se ei kuulu ja aiheuttaa lisää tulehduksia. Fiksumpaa olisi ryystää kovaäänisesti sisäänpäin, sillä silloin lima kulkisi oikeaan suuntaan. Tapa ei vain ole meidän kulttuurissamme sovelias, Saarelma sanoo.

Myös höyryhengitys auttaa limaa valumaan ulos. Yskänlääkkeistä sen sijaan voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

– Useimmiten yskänlääke ei tehoa mitenkään. Jos se tehoaa, se lisää liman vesipitoisuutta eli oikeastaan vain kasvattaa limamassan määrää. Yskästä ei kannata pyrkiä eroon, koska lima nimenomaan pitää yskiä pois. Luonto hoitaa homman lääkkeitä paremmin.

Osmo Saarelman mukaan lääkärien yleisimmin kuulema kommentti on tämä: ”Mulla oli flunssa ja nyt pelkään, että se on mennyt keuhkoputkentulehdukseksi.”

– Kommentti perustuu väärinkäsitykseen. Nimittäin aina kun on flunssa, on myös keuhkoputkentulehdus. Kyse ei ole vakavasta tilasta vaan siitä, että sama virus, joka on nenässä, hyörii myös keuhkoputken limakalvoilla. Bakteerin aiheuttama keuhkoputkentulehdus sen sijaan on hyvin harvinainen.

Vaali vastustuskykyä

Flunssa huipentuu paranemiseen. Limakalvot pohjustavat kehon toipumista erittämällä riehakkaasti limaa. Pikkuhiljaa limakalvojen rikkoutuneet solut alkavat uusiutua. Terveistä soluista muodostuu uusi pintakerros, ja limasolujen yli-innokas eritys vaimenee.

Limakalvot ovat poikkeuksellisen vikkelästi uusiutuvaa solukkoa. Pintakerroksen uusiutumiseen kuluu vain muutama päivä. Myös värekarvat tokenevat ja alkavat jälleen toimia. Kun liiallinen limaneritys loppuu, loppuu myös nenän tukkoisuus. Myös kurkkukipu ja yskä katoavat, koska terveet limasolut eivät enää ärsytä hermopäätteitä.

Flunssan kiertokulku kestää virustyypistä riippuen kolmesta vuorokaudesta kahteen viikkoon. Sitkeimmin tauti jyllää tupakoitsijan elimistössä. Tupakointi hidastaa limakalvojen uusiutumista, joten flunssaviruksestakin pääsee hitaammin eroon.

Allergisten ja astmaatikkojen flunssa pitkittyy helposti, koska heidän limakalvonsa ovat tavanomaista herkemmät. Myös vauvoja ja taaperoita flunssa kiusaa erityisen mielellään. Lasten vastustuskyky on aikuista heikompi, ja kehon puolustusjärjestelmä on vasta kehittymässä.

– Jotta flunssasta päästään oikeasti niskan päälle, pelkkä limakalvojen uusiutuminen ei riitä. Myös vastustuskyvyn on oltava kunnossa. Elimistön on pystyttävä muodostamaan vasta-aineita, jotka siivoavat virukset pois. Sen jälkeen limakalvo voi uusiutua rauhassa.

Asiantuntijat
liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katriina Kukkonen-Harjula, UKK-instituutti
yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma, Terveystalo

Simsalabim, haava parani

Kun viillät sormeesi haavan, elimistösi hyökkää heti puolustamaan sinua. Se paikkailee vauriota jo ensimmäisten 15 sekunnin aikana.

Kun haava syntyy, keho panee töpinäksi. Veren hyytyminen alkaa jo 15 sekunnissa.
Hapen kosketus verihiutaleisiin saa hyytymisjärjestelmän aktivoitumaan. Verihiutaleet tarttuvat toisiinsa ja alkavat muodostaa suojaavaa kalvoa yhdessä fibriini-valkuaisaineen kanssa. Kalvo vahvistuu ja muuttuu kiiltäväksi, silminnähtäväksi pintakerrokseksi, joka toimii bakteeriesteenä.

Normaalisti suurin osa aikuisen soluista on lepotilassa eli ne eivät enää jakaudu. Tilanne mullistuu, kun ihoon tulee haava. Yhtäkkiä verihiutaleet alkavat erittää kasvutekijöitä, jotka saavat ympäröivät solut jakautumaan.

–  Elimistöllä on oma signaalisysteeminsä, jonka avulla kasvutekijät ja korjaavat solut polkaistaan paikalle. Jos haavaa uhkaavat roskat tai bakteerit, korjaavat solut ryhtyvät viskaamaan niitä pois. Hämmästyttävä evoluution tulos! yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma sanoo.

Kun haava on umpeutunut, solujen jakautumista ruokkivat kasvutekijät häipyvät. Verihyytymä muodostaa haavaan suojaavan ruven, jonka alle muodostuu uutta pintaihokudosta. Kun uusi kudos kehittyy, iho kutisee ja rupi irtoaa.

Jos haavan reunat koskettavat toisiaan, niiden väliin alkaa välittömästi syntyä uusia kudossiltoja. Haava paranee siististi, ja pienehkö viiltohaava on kiinni jo 1–2 viikon päästä.
Jos reunat eivät kosketa toisiaan, haava paranee eri tyyliin: hitaasti pohjan kautta.

Haavan pohjalle alkaa muodostua uutta sidekudosta eli granulaatiokudosta, joka lopulta täyttää haavaontelon. Pohjan kautta paranevat tyypillisesti tulehtuneet haavat ja puremahaavat, joiden tulehdusriski on suuri. Vaikka haava olisi parinkin sentin syvyinen, se ei välttämättä kaipaa tikkejä.

– Jos haava ei ole pahassa paikassa, se paranee yhtä nopeasti, ommeltiinpa se tai ei. Teipillä sekin kannattaa silti vetää kiinni. Sen jälkeen luonto hoitaa homman nopeasti, Osmo Saarelma sanoo.

Miksi mustelman väri vaihtuu?

Mustelma syntyy, kun isku tai paine saa pienet ihonalaiset verisuonet katkeamaan. Kun mustelma paranee, sen sinipunerva väri muuttuu ensin vihreäksi ja lopulta keltaiseksi.
Värivaihtelu johtuu siitä, että kudoksiin valuneen veren punasolut hajoavat ja niistä vapautuva rauta värjää kudoksen. Kun rauta hiljalleen poistuu, väri muuttuu ja lopulta häviää.
 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.