Kun flunssa iskee tai saat haavan, kehosi ei kuhnaile. Se polkaisee käyntiin sarjan hoitotoimenpiteitä ja pieniä ihmeitä, joihin pätevinkään lääkäri ei pysty. Mitä kehon toipuessa oikeasti tapahtuu?

Niistäminen kielletty. Jätä ottamatta se yskänlääke. Ryystä räkä reippaasti sisään ja anna minun hoitaa loput. Noin kuuluisivat flunssan hoito-ohjeet, jos neuvoa kysyttäisiin ihmisen elimistöltä. Ja kannattaisi kysyä, sillä fiksuin flunssalääkärimme on oma kehomme. Vain se tietää kikat, joilla ihmiskunnan yleisin sairaus nitistetään.

Flunssa eli nuhakuume on viruksen aiheuttama hengitystien tulehdus, jonka hoitamiseen ei ole olemassa tehokasta lääkettä. Oireita voi lievittää särkylääkkeillä, mutta varsinaista paranemista ei voi nopeuttaa. On vain podettava kiltisti. Lopulta flunssa kuitenkin häipyy. Miksi ihmeessä? Millä tempulla elimistö ajaa sen pois?

Vaikka flunssa on epämääräisen vitsauksen maineessa, sen jokainen vaihe on tarpeellinen ja tarkkaan laskelmoitu. Aloitetaan alusta.

Lima kuljettaa pöpöjä

Flunssa on viruksen vetämä kolminäytöksinen show. Näyttämönä toimivat limakalvot, sillä niiden kimpussa flunssavirukset hääräävät. Ensimmäinen näytös on ärsytys. Virus aiheuttaa hengitysteiden limakalvoilla tulehduksen, jota seuraa kuiva, ärsyttävä yskä. Jos virus majailee kurkunpäässä, ääni käheytyy. Jos se on nenänielussa, sattuu kurkkuun. Jos se tunkeutuu henkitorveen tai keuhkoputkiin, yskittää vain hirveästi.

Pahimmillaan virus ei vain vaivaa limakalvoja vaan jopa rikkoo ne. Sen vuoksi on yleistä ja normaalia, että yskösten mukana tihkuu hieman verta.
Toista näytöstä hallitsee lima. Flunssan runtelemat limakalvot erittävät limaa moninkertaisesti enemmän kuin terveet, ja käheä köhä muuttuu limaiseksi yskäksi.

Räkäkierteeseen kätkeytyy myös ilouutinen. Lima on nimittäin ensimmäinen todiste siitä, että elimistö taistelee tosissaan selättääkseen pöpöt.

– Elimistön kannalta on vain hyödyllistä, että limaa tulee. Se putsaa ja huuhtelee tulehtuneita limakalvoja ja kuljettaa viruksia pois, yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma sanoo.

Limavaiheessa tuntuu usein siltä, kuin yskä ”lohkeaisi”.
– Se ei kuitenkaan tarkoita, että lima olisi piileksinyt jossain ja yhtäkkiä ”irtoaisi”. Limaa vain erittyy enemmän.

Ryystä, älä niistä

Niistämisessä sen sijaan ei ole paranemisen kannalta mitään järkeä – päinvastoin. Tutkimusten mukaan yksi niistämisturaus työntää poskionteloihin noin 0,1 millilitraa limaa. Kun korvat menevät niistäessä lukkoon, se on merkki siitä, että limaa työntyy myös välikorvaan. Normaalisti sekä poskiontelot että välikorva ovat täynnä ilmaa.

– Fysiologisesti ajateltuna niistäminen ei ole ollenkaan viisasta. Se aiheuttaa painetta, työntää liman sinne minne se ei kuulu ja aiheuttaa lisää tulehduksia. Fiksumpaa olisi ryystää kovaäänisesti sisäänpäin, sillä silloin lima kulkisi oikeaan suuntaan. Tapa ei vain ole meidän kulttuurissamme sovelias, Saarelma sanoo.

Myös höyryhengitys auttaa limaa valumaan ulos. Yskänlääkkeistä sen sijaan voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

– Useimmiten yskänlääke ei tehoa mitenkään. Jos se tehoaa, se lisää liman vesipitoisuutta eli oikeastaan vain kasvattaa limamassan määrää. Yskästä ei kannata pyrkiä eroon, koska lima nimenomaan pitää yskiä pois. Luonto hoitaa homman lääkkeitä paremmin.

Osmo Saarelman mukaan lääkärien yleisimmin kuulema kommentti on tämä: ”Mulla oli flunssa ja nyt pelkään, että se on mennyt keuhkoputkentulehdukseksi.”

– Kommentti perustuu väärinkäsitykseen. Nimittäin aina kun on flunssa, on myös keuhkoputkentulehdus. Kyse ei ole vakavasta tilasta vaan siitä, että sama virus, joka on nenässä, hyörii myös keuhkoputken limakalvoilla. Bakteerin aiheuttama keuhkoputkentulehdus sen sijaan on hyvin harvinainen.

Vaali vastustuskykyä

Flunssa huipentuu paranemiseen. Limakalvot pohjustavat kehon toipumista erittämällä riehakkaasti limaa. Pikkuhiljaa limakalvojen rikkoutuneet solut alkavat uusiutua. Terveistä soluista muodostuu uusi pintakerros, ja limasolujen yli-innokas eritys vaimenee.

Limakalvot ovat poikkeuksellisen vikkelästi uusiutuvaa solukkoa. Pintakerroksen uusiutumiseen kuluu vain muutama päivä. Myös värekarvat tokenevat ja alkavat jälleen toimia. Kun liiallinen limaneritys loppuu, loppuu myös nenän tukkoisuus. Myös kurkkukipu ja yskä katoavat, koska terveet limasolut eivät enää ärsytä hermopäätteitä.

Flunssan kiertokulku kestää virustyypistä riippuen kolmesta vuorokaudesta kahteen viikkoon. Sitkeimmin tauti jyllää tupakoitsijan elimistössä. Tupakointi hidastaa limakalvojen uusiutumista, joten flunssaviruksestakin pääsee hitaammin eroon.

Allergisten ja astmaatikkojen flunssa pitkittyy helposti, koska heidän limakalvonsa ovat tavanomaista herkemmät. Myös vauvoja ja taaperoita flunssa kiusaa erityisen mielellään. Lasten vastustuskyky on aikuista heikompi, ja kehon puolustusjärjestelmä on vasta kehittymässä.

– Jotta flunssasta päästään oikeasti niskan päälle, pelkkä limakalvojen uusiutuminen ei riitä. Myös vastustuskyvyn on oltava kunnossa. Elimistön on pystyttävä muodostamaan vasta-aineita, jotka siivoavat virukset pois. Sen jälkeen limakalvo voi uusiutua rauhassa.

Asiantuntijat
liikuntalääketieteen erikoislääkäri Katriina Kukkonen-Harjula, UKK-instituutti
yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma, Terveystalo

Simsalabim, haava parani

Kun viillät sormeesi haavan, elimistösi hyökkää heti puolustamaan sinua. Se paikkailee vauriota jo ensimmäisten 15 sekunnin aikana.

Kun haava syntyy, keho panee töpinäksi. Veren hyytyminen alkaa jo 15 sekunnissa.
Hapen kosketus verihiutaleisiin saa hyytymisjärjestelmän aktivoitumaan. Verihiutaleet tarttuvat toisiinsa ja alkavat muodostaa suojaavaa kalvoa yhdessä fibriini-valkuaisaineen kanssa. Kalvo vahvistuu ja muuttuu kiiltäväksi, silminnähtäväksi pintakerrokseksi, joka toimii bakteeriesteenä.

Normaalisti suurin osa aikuisen soluista on lepotilassa eli ne eivät enää jakaudu. Tilanne mullistuu, kun ihoon tulee haava. Yhtäkkiä verihiutaleet alkavat erittää kasvutekijöitä, jotka saavat ympäröivät solut jakautumaan.

–  Elimistöllä on oma signaalisysteeminsä, jonka avulla kasvutekijät ja korjaavat solut polkaistaan paikalle. Jos haavaa uhkaavat roskat tai bakteerit, korjaavat solut ryhtyvät viskaamaan niitä pois. Hämmästyttävä evoluution tulos! yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma sanoo.

Kun haava on umpeutunut, solujen jakautumista ruokkivat kasvutekijät häipyvät. Verihyytymä muodostaa haavaan suojaavan ruven, jonka alle muodostuu uutta pintaihokudosta. Kun uusi kudos kehittyy, iho kutisee ja rupi irtoaa.

Jos haavan reunat koskettavat toisiaan, niiden väliin alkaa välittömästi syntyä uusia kudossiltoja. Haava paranee siististi, ja pienehkö viiltohaava on kiinni jo 1–2 viikon päästä.
Jos reunat eivät kosketa toisiaan, haava paranee eri tyyliin: hitaasti pohjan kautta.

Haavan pohjalle alkaa muodostua uutta sidekudosta eli granulaatiokudosta, joka lopulta täyttää haavaontelon. Pohjan kautta paranevat tyypillisesti tulehtuneet haavat ja puremahaavat, joiden tulehdusriski on suuri. Vaikka haava olisi parinkin sentin syvyinen, se ei välttämättä kaipaa tikkejä.

– Jos haava ei ole pahassa paikassa, se paranee yhtä nopeasti, ommeltiinpa se tai ei. Teipillä sekin kannattaa silti vetää kiinni. Sen jälkeen luonto hoitaa homman nopeasti, Osmo Saarelma sanoo.

Miksi mustelman väri vaihtuu?

Mustelma syntyy, kun isku tai paine saa pienet ihonalaiset verisuonet katkeamaan. Kun mustelma paranee, sen sinipunerva väri muuttuu ensin vihreäksi ja lopulta keltaiseksi.
Värivaihtelu johtuu siitä, että kudoksiin valuneen veren punasolut hajoavat ja niistä vapautuva rauta värjää kudoksen. Kun rauta hiljalleen poistuu, väri muuttuu ja lopulta häviää.
 

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.