Hiukset lähtevät, ihon voi huonosti, paino nousee, palelee, maha vaivaa ja aina väsyttää. Tällaisia ovat kilpirauhasen vajaatoiminnan yleisimmät oireet. Niistä kärsii jopa puoli miljoonaa suomalaista.

Kun vajaatoiminta on verikokeella tunnistettu, alkaa lääkehoito tyroksiiniilla. Pika-apua ei kuitenkaan kannata odottaa. Tyroksiinihoidon teho alkaa näkyä vähitellen parissa kuukaudessa. Joskus menee vuosikin ennen kuin elimistö palautuu lamasta.

Kun annos on saatu sopivaksi, sitä tarvitsee muuttaa harvoin, yleensä vain raskauden ajaksi ja vanhuuden tullen.

Vajauksen allergiayllätys

Kilpirauhaskokeissa tärkeämpää kuin viitearvoissa pysyminen on potilaan voinnin seuraaminen. Vointi on yleensä paras, kun TSH on 1–2.

– Jos potilas voi hyvin, vaikka TSH-arvot hiukan poikkeavat, lääkitys kannattaa pitää ennallaan, kilpirauhassairauksiin perehtynyt lääkäri Ulla Slama sanoo.

Joskus TSH voi olla vaikka 400, mutta kilpirauhanen on kunnossa. Silloin potilaalla on yleensä heterofiilisiä vasta-aineita. Hän voi tietämättään olla allerginen hiirille. Jos allergista hoidetaan kilpirauhaspotilaana, on vaara, että hän saa liikaa tyroksiinia. Turha tyroksiini on vielä vaarallisempaa kuin sen vajaus.

T3 possulääke askarruttaa

T4-kilpirauhashormonin määrä näkyy suoraan veriarvona. Tyroksiini-lääkkeessä on neljä jodiatomia, mutta se muuttuu elimistössä T3 eli trijodityroniiniksi, joka on toinen kilpirauhashormoni. Sitä muodostuu kilpirauhasessa vain viidennes ja loput pernassa, munuaisissa, maksassa ja imukudoksessa.

Joka kymmenes vajaatoimintapotilas voi huonosti, vaikka tyroksiinihoito olisi kohdallaan. Silloin T3:sta ei muodostu riittävästi.

– Euroopan kilpirauhaslääkärit julkaisivat laajan tutkimuksen, jossa selvisi, että pelkällä tyroksiinilla huonosti voivat ihmiset saattavat hyötyä pienestä, synteettisestä T3-annoksesta, Ulla Slama sanoo.

Markkinoilla on myös eläinperäinen T3-valmiste, jota käytettiin Suomessa viimeksi 70-luvulla. Tämä sian kilpirauhasesta valmistettu lääke sisältää 12 kertaa enemmän trijodityroniinia kuin ihmisen kilpirauhanen. Joillakin valmiste voi helpottaa väsymystä. Virallinen suositus on hyväksynyt toistaiseksi vain synteettisen valmisteen, mutta lääkäri voi hankkia luvan eläinperäisen valmisteen käyttöön.

– Itse ei saa silläkään lääkitystään säätää, Slama muistuttaa.

Allergian oireita ilman allergiaa

Kilpirauhanen voi toimia myös liikaa, jolloin puhutaan Basedowin taudista, autoimmuunisesta liikatoiminnasta. Se kehittää vasta-aineita, jotka kiinnittyvät kilpirauhaseen ja joskus silmänpohjiin.

Toisinaan samoja silmäoireita ilmenee myös vajaatoiminnassa. Pahimmassa tapauksessa vasta-aineet voivat vaurioittaa näkökykyä.

– Oireet ovat aivan samat kuin tavallisessa allergiassa: luomet turpoavat, silmät vetistävät, sidekalvot ovat punaiset ja silmissä tuntuu olevan hiekkaa, Ulla Slama sanoo.

Syöpä vaatii tujun annoksen

Kilpirauhassyövässä kilpirauhanen poistetaan osittain tai kokonaan ja hormoni korvataan tyroksiinilla. Hoito on kuitenkin syövänmukainen hoito, jolloin tyroksiiniannokset ovat isommat. Syöpähoitona käytetty tyroksiiniannos painaa aivolisäkkeen lepoon, eikä tuota TSH:a.

Jos TSH-arvo nousee, se voi piiskata kilpirauhassoluja ilmestymään, vaikka kilpirauhasta ei olekaan. Näin syntynyt solukko voi olla syöpäsolukkoa, jonka TSH villitsee jakautumaan ja syöpä puhkeaa uudelleen.

Joskus tieto syövästä ei kulje keskussairaalasta terveyskeskukseen, jolloin syöpäpotilasta voidaan hoitaa tavallisena vajaatoimintapotilaana. TSH:a ei kannata kilpirauhassyöpää läpikäyneellä potilaalla päästää koskaan yli 2,0 mikäli sydäntilanne sallii isohkon tyroksiiniannoksen.

Ulla Slama muistuttaa myös, että rintasyöpä on hiukan yleisempi vajaatoimintaa sairastavilla kuin muilla.

– Siksi rinnat pitää tutkia itse joka kuukausi.

Lue lisää kilpirauhasen ongelmista.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.