Lasko, epävirallisesti senkka, on tunnetuin laboratoriotutkimus. Yksinkertaisella kyynärtaipeesta otetulla verikokeella on edelleen paljon käyttöä. Parhaimmillaan se on kroonisen tulehduksen aktiivisuutta selvitettäessä.

Veri koostuu suolaisesta valkuaisaineliuoksesta eli plasmasta ja soluista, joista valtaenemmistö on punasoluja. Lasko mitataan sekoittamalla neljä osaa verta yhteen osaan hyytymistä estävää liuosta. Näin saatu laimennettu veri imetään lasiputkeen, johon on merkitty millimetriasteikko. Putken annetaan seistä pystyasennossa tunnin ajan, sitten katsotaan, kuinka monta millimetriä punasolupatsaan yläpinta on maan vetovoiman vaikutuksesta laskenut. Tämä lukema on lasko.

Laskon yksikkö on laskeutumisvauhdin yksikkö eli millimetriä tunnissa (mm/h). Kokeen epävirallinen mutta ehkä tunnetumpi nimitys senkka tulee ruotsinkielisestä termistä sänkningsreaktion.

Tulehdus muuttaa valkuaisia

Laskoon vaikuttaa punasolujen ja plasman tiheyksien välinen ero, plasman sisäinen kitkaisuus eli viskositeetti ja punasolujen muoto.

Lasko suurenee, kun punasolut tarttuvat toisiinsa ja muodostavat suurempia kappaleita, jotka vajoavat nopeammin.

Merkittävimmin laskossa näkyvät veren valkuaisainepitoisuuden muutokset. Varsinkin tulehdusvastetta säätelevien immunoglobuliinien ja veren hyytymiseen osallistuvan fibrinogeenin lisääntyminen suurentavat laskoa herkästi. Näitä valkuaisaineita tulee vereen paljon tulehduksen yhteydessä.
Hormonitkin heiluttavat

Terveillä alle 50-vuotiailla naisilla lasko on tavallisesti alle 20 mm/h ja yli 50-vuotiailla alle 30 mm/h. Miehillä vastaavat luvut ovat alle 15 mm/h ja alle 20 mm/h. Vanhoilla ihmisillä lasko voi kuitenkin olla useita kymmeniäkin, vaikka kyseessä ei ole mikään sairaus.

Ehkäisypillerien käyttö voi myös nostaa laskoarvoa, koska hormonit muuttavat veren valkuaisten pitoisuuksia. Samasta syystä lasko suurenee raskauden aikana. Silloin jotkut pitävät vielä lukemaa 70 mm/h normaalina.

Suurpiirteinen tulkinta

Lasko suurenee sekä äkillisissä että kroonisissa tulehdustaudeissa, mutta muuttuu hitaasti ja on käytännössä arvokkaampi pitkäaikaisia tautitiloja, kuten reumaa, seurattaessa. Myös monet pahanlaatuiset kasvaimet suurentavat laskoa.

Anemiapotilaan lasko voi olla koholla siitä syystä, että punasolujen määrä veressä vähenee. Hyvin pienten, 0–1 mm/h, laskolukemien syynä saattaa taas olla punasolujen sairaalloinen lisääntyminen eli polysytemia.

Niin käyttökelpoinen laboratoriokoe kuin lasko onkin, sen tulkinta ei ole yksiselitteinen. Useimmat lääkärit arvioivat sen tulosta seuraavalla tavalla:

  • Alle 30 mm/h on todennäköisesti normaali tulos. Se ei kuitenkaan sulje pois vakavankaan taudin mahdollisuutta, koska kaikki sairaudet eivät muuta laskoa.
  • 30–70 mm/h on poikkeava tulos, joka ei kovin vahvasti viittaa vakavaan sairauteen. Jos syytä suurentuneelle laskolle ei ole tiedossa, voidaan jatkossa mitata esimerkiksi plasman valkuaisaineita.
  • Yli 70 mm/h on selvästi poikkeva tulos. Mikäli syy ei ole tiedossa, on tarpeen tehdä lisätutkimuksia ja varmistaa, ettei potilaalla ole esimerkiksi pahanlaatuista kasvainta tai sidekudostautia.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.