Lasko, epävirallisesti senkka, on tunnetuin laboratoriotutkimus. Yksinkertaisella kyynärtaipeesta otetulla verikokeella on edelleen paljon käyttöä. Parhaimmillaan se on kroonisen tulehduksen aktiivisuutta selvitettäessä.

Veri koostuu suolaisesta valkuaisaineliuoksesta eli plasmasta ja soluista, joista valtaenemmistö on punasoluja. Lasko mitataan sekoittamalla neljä osaa verta yhteen osaan hyytymistä estävää liuosta. Näin saatu laimennettu veri imetään lasiputkeen, johon on merkitty millimetriasteikko. Putken annetaan seistä pystyasennossa tunnin ajan, sitten katsotaan, kuinka monta millimetriä punasolupatsaan yläpinta on maan vetovoiman vaikutuksesta laskenut. Tämä lukema on lasko.

Laskon yksikkö on laskeutumisvauhdin yksikkö eli millimetriä tunnissa (mm/h). Kokeen epävirallinen mutta ehkä tunnetumpi nimitys senkka tulee ruotsinkielisestä termistä sänkningsreaktion.

Tulehdus muuttaa valkuaisia

Laskoon vaikuttaa punasolujen ja plasman tiheyksien välinen ero, plasman sisäinen kitkaisuus eli viskositeetti ja punasolujen muoto.

Lasko suurenee, kun punasolut tarttuvat toisiinsa ja muodostavat suurempia kappaleita, jotka vajoavat nopeammin.

Merkittävimmin laskossa näkyvät veren valkuaisainepitoisuuden muutokset. Varsinkin tulehdusvastetta säätelevien immunoglobuliinien ja veren hyytymiseen osallistuvan fibrinogeenin lisääntyminen suurentavat laskoa herkästi. Näitä valkuaisaineita tulee vereen paljon tulehduksen yhteydessä.
Hormonitkin heiluttavat

Terveillä alle 50-vuotiailla naisilla lasko on tavallisesti alle 20 mm/h ja yli 50-vuotiailla alle 30 mm/h. Miehillä vastaavat luvut ovat alle 15 mm/h ja alle 20 mm/h. Vanhoilla ihmisillä lasko voi kuitenkin olla useita kymmeniäkin, vaikka kyseessä ei ole mikään sairaus.

Ehkäisypillerien käyttö voi myös nostaa laskoarvoa, koska hormonit muuttavat veren valkuaisten pitoisuuksia. Samasta syystä lasko suurenee raskauden aikana. Silloin jotkut pitävät vielä lukemaa 70 mm/h normaalina.

Suurpiirteinen tulkinta

Lasko suurenee sekä äkillisissä että kroonisissa tulehdustaudeissa, mutta muuttuu hitaasti ja on käytännössä arvokkaampi pitkäaikaisia tautitiloja, kuten reumaa, seurattaessa. Myös monet pahanlaatuiset kasvaimet suurentavat laskoa.

Anemiapotilaan lasko voi olla koholla siitä syystä, että punasolujen määrä veressä vähenee. Hyvin pienten, 0–1 mm/h, laskolukemien syynä saattaa taas olla punasolujen sairaalloinen lisääntyminen eli polysytemia.

Niin käyttökelpoinen laboratoriokoe kuin lasko onkin, sen tulkinta ei ole yksiselitteinen. Useimmat lääkärit arvioivat sen tulosta seuraavalla tavalla:

  • Alle 30 mm/h on todennäköisesti normaali tulos. Se ei kuitenkaan sulje pois vakavankaan taudin mahdollisuutta, koska kaikki sairaudet eivät muuta laskoa.
  • 30–70 mm/h on poikkeava tulos, joka ei kovin vahvasti viittaa vakavaan sairauteen. Jos syytä suurentuneelle laskolle ei ole tiedossa, voidaan jatkossa mitata esimerkiksi plasman valkuaisaineita.
  • Yli 70 mm/h on selvästi poikkeva tulos. Mikäli syy ei ole tiedossa, on tarpeen tehdä lisätutkimuksia ja varmistaa, ettei potilaalla ole esimerkiksi pahanlaatuista kasvainta tai sidekudostautia.