Nykyisin robottikin voi avustaa operaatiossa.
Kysyimme asiantuntijalta kolme kysymystä lonkan tekonivelleikkauksista.
Miten leikkaus tehdään?
Lonkan tekonivelleikkauksia tehdään nykyään myös robotin avustamana. Uuden teknologian ansiosta tekonivel saadaan luotettavammin oikeaan asentoon. Menetelmä säästää myös potilaan kudoksia. Tekonivelen implantit ovat pysyneet samanlaisina pitkään, materiaalit ovat kehittyneet merkittävästi. Leikkauksessa reisiluun pään nuppiosa sahataan pois, nivelpinta nivelkuopista työstetään ja rusto poistetaan, minkä jälkeen asennetaan kuppiosa, joka on tyypillisesti titaaninen. Kuppiosa kasvaa luuhun kiinni, mutta se voidaan kiinnittää myös luusementillä. Kupin sisäosa on yleensä polyeteenimuovia, joskus keraaminen. Tekonivelen varsiosa voi olla titaaninen, jolloin luu kasvaa siihen kiinni. Vaihtoehtoisesti varsinkin iäkkäillä potilailla varsiosa voidaan kiinnittää luuhun luusementillä.
Millaisia ovat potilaat?
Tekonivelleikkauksiin tulevien keski-ikä on 60–75 vuotta, mutta sekä tätä nuorempia että vanhempia leikataan säännöllisesti. Artroosi eli nivelrikko etenee hitaasti, mutta nuorella iällä alkanut nivelrikko voi kertoa rakenteellisesta poikkeavuudesta luussa ja nivelissä. Niin ikään perintötekijöillä on vaikutusta. Myös lapsuuden sairaudet, kuten lonkan epifyseolyysi, Perthesin tauti tai synnynnäinen lonkkaluksaatio voivat aiheuttaa muutoksia lonkkaniveleen ja altistaa kulumavioille. Urheilijoista muun muassa jääkiekkomaalivahdit joutuvat työskentelemään lonkat toistuvasti ääriasennossa, mikä niin ikään altistaa kulumille.
Mitä haittoja voi tulla?
Hankalasti hoidettava tekonivelinfektio on leikkauksen jälkeen suurin riski. Sen saa noin prosentti potilaista. Laskimotukosten ehkäisemiseksi potilas saa verenohennuslääkettä. Jos tekonivelleikkaus tehdään potilaan ollessa noin 50-vuotias, valtaosalla uusintaleikkausta ei tarvita koskaan, vaikka ihmiset elävät nykyään pitkään.
Asiantuntija: Ari-Pekka Puhto, ortopedian- ja traumatologian erikoislääkäri, tekonivelkirurgian vastuulääkäri, OYS.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
