Miksi meillä on kainalokarvat?
Kainaloiden karvaisuus ja etenkin tuoksu viestittävät lajitovereille, että hormonaalista potkua suvun jatkamiseen riittää, sanoo kehitysbiologi.
Useimmat naiset ja monet miehetkin ajelevat kainalokarvojaan, ainakin joskus. Jos ne säästäisi, olisiko siitä mitään hyötyä?
– Kainalokarvoilla ei ole merkitystä hengissä pysymisen kannalta, mutta ne kytkeytyvät monella tapaa sukukypsyyteen sekä seksi- tai elämänkumppanin valintaan, Helsingin yliopiston kehitysbiologian dosentti Kirsi Sainio kertoo.
– Miehillä ne kertovat mieshormonin määrästä. Mitä enemmän mieshormoneja, sitä enemmän kainalokarvoja ja muuta karvoitusta ja myös voimakkaampi siittiöntuotanto. Jos miettii lapsilleen isää, karvainen mies voi olla hyvä arpa.
Naisilla ei kuitenkaan ole voitu osoittaa kainalokarvojen runsaudella tai puutteella yhteyttä hedelmällisyyteen.
Miehilläkin mieshormoneista kertovia karvoja on näkyvämmillä paikoilla, kuten rinnassa tai kasvoissa partakarvoina.
Kainalohiki on erityistä
Voimakkaampi suvunjatkamiseen liittyvä mekanismi liittyy hikeen. Kainaloiden ja häpykarvojen alueella hiki on paksua ja tahmeaa, kun taas muualla kehossa hiki on nestemäistä ja ohutta.
Sama lisämunuaisen kuorikerroksen erittämä mieshormoni, joka tuottaa sukupuolikarvoitusta, synnyttää kainaloiden ja hävyn alueelle tahmeaa hikeä tuottavia hikirauhasia. Tavallinen, nestemäinen hiki haihtuu helposti pois ja viilentää tehokkaasti.
Tahmea hiki viilentää huonosti. Bakteerit tarttuvat sen tahmeuteen, ja tästä syntyy meidän tuntemamme hien haju.
Nuorena karvaisimmillaan
Kehon kaikki karvat ovat karvoiksi erilaistuneita orvaskeden soluja, jotka kuoltuaan keratinisoituvat, litistyvät ja tiivistyvät. Karvan juurituppi työntää tätä kovaa, kuollutta solukkoa karvana ulos.
Rakenteellisesti häpy-, kainalo- ja parta karvat muistuttavat toisiaan. Niissä juuri tuppi työntää solukkoa ulos paksumpana ja kierteisempänä kuin muualla.
– Ihmisellä voi olla ohut, suora ja vaa lea tukka, mutta kuitenkin paksut, kiharat ja tummat sukupuolikarvat.
Mieshormoni laukaisee tahmean hien muodostumista, joten miehekäs hien haju viestii naaraille, että miehessä riittää hormonaalista potkua.
Tärkeämpi vaikutus saattaa olla tahmean hien mukana erittyvillä feromoneilla eli henkilökohtaisilla tuoksusignaaleilla. Tahmeaa hikeä valuu kainalokarvoihin, ja siitä hulmuaa ilman mukana feromoneja lajitovereiden neniin.
Emme tunnista tai osaa nimetä niitä, mutta silti mahdollinen kumppani voi tiedostamattaan aistia ne ja näin tunnustella, olisiko biologinen yhteensopivuus tämän tyypin kanssa vahva.
– Toki ihmisen parinvalinta on paljon muutakin kuin hajuja. Nythän kainalo karvoja ajellaan pois ja hikeä torjutaan deodoranteilla, ja silti ihmiset pariutuvat, Sainio sanoo.
Tavallisia ihokarvoja ja tukkaa on jo vauvalla, mutta sukupuolikarvoituksen ilmaantumista säätelevät lisämunuaisen kuorikerros ja sukuhormonit. Noin 6–8-vuotiailla lapsilla lisämunuainen alkaa tuottaa verenkiertoon mies hormoni testosteronin esiasteita, ensin vähemmän, ja murrosikää lähestyttäessä enemmän.
Nivusissa ja kainaloissa nämä esiasteet muuttuvat naisilla testosteroniksi ja miehillä dihydrotestosteroneiksi ja saavat sukupuolikarvoituksen kasvamaan. Murrosiässä eli noin 10–14 vuoden iässä karvat alkavat kasvaa kovemmiksi ja jouhimaisemmiksi.
– Voimakkaimmillaan hormonituotanto ja sukupuolikarvojen kasvu on 20–30-vuotiaana eli silloin, kun myös biologinen paine lisääntymiselle on suurimmillaan.
Kirsi Sainio kehitysbiologian dosentti Helsingin yliopisto.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
