Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen nuori nainen ja minulla on todettu BED-syömishäiriö eli ahmimishäiriö. Olen kamppaillut ongelmani kanssa jo vuosia.

Pyrin terveellisiin elämän­tapoihin: harrastan liikuntaa 3 kertaa viikossa, pääsääntöisesti syön terveellisesti ja pidän kerran viikossa karkkipäivän. Välillä kuitenkin ahmin ruokaa (varsinkin herkkuja) kaksin käsin. Herkkuhetkeni venyvät useamman päivän mittaisiksi. Olen huomannut huonoina päivinäni etsiväni apua ahmimisesta.

Pidän ongelmaani melko samanlaisena riippuvuutena kuin alkoholi. En ole ylipainoinen, mutta olen lihonut. Jos tilanteeni jatkuu samalla tavalla, painoni nousee varmasti ja terveyteni kärsii. Terveelliset elämäntapani onnistuvat aina vain pari viikkoa, ja sitten repsahdan. Mikä siis avuksi?

 

Hiukan hämmästelen, että kerrot olevasi normaalipainoinen. Jos todellakin parin viikon välein vietät päiviä ahmien täysin tolkuttomasti, luulisi painosi nousevan enemmänkin kuin joitakin kiloja useamman vuoden aikana. Olisiko selitys siinä, että ahmintajaksojen välissä elintapasi ovat liiankin askeettisia?

Ymmärrän vertauksen alkoholiriippuvuuteen. Ero on kuitenkin siinä, että alkoholista kannattaa ehkä luopua kokonaan, jos siitä tulee ongelma. Ruokaa on syötävä joka päivä. Ratkaisu löytyykin riittävästä määrästä sopivan monipuolista ruokaa, riittävän tiheästi nautittuna. On hyvä syödä säännöllisesti 3–4 tunnin välein ja aterioita, joissa energiaa on riittävästi. Apuna voit käyttää kuvallisia ateriamalleja ja ateriapäiväkirjoja. Molempia löydät ahmintahäiriön itsehoito-oppaista. Niitä on markkinoilla useampiakin.

Moni terveellisyyteen pyrkivä yrittää ehkä liikaa. Ruokailun ilo ja nautinto kielletään ja herkut laitetaan kokonaan pannaan. Kaloreita saadaan liian vähän ja alitajuiset ajatukset alkavat kiertyä ruoan ympärille. Siitä puhe, mistä puute, sanoo sananlaskukin! Vähitellen kielletyn herkun himo murtaa itsehillinnän padot. Moni kuvittelee, että ”kaikki on menetetty” eikä tämän jälkeen yritäkään rajoittaa syömistään.

Itselle ei pidä olla liian ankara. Ehkä sinulle sopisi, että kerta­viikkoisen karkkipäivän sijaan joka päivä pitäisit pienen herkkuhetken, esimerkiksi söisit jälkiruoan päivällisen jälkeen? Hyvän aterian jälkeen jälkiruokaa ei tule syötyä kovin paljon, ja sen tuoma haitta jää mitättömäksi.

Kirjojen lisäksi voisit tutustua  netissä olevaan itsehoito-ohjelmaan Irti ahminnasta. Jos nämä eivät auta sinua riittävästi, käänny oppilaitoksesi tai terveysaseman terveydenhoitajan puoleen.

 

Elina Hermanson
lastentautien erikoislääkäri ja nuorisolääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

reuma, jalkakipu

Nivelkipu ja -jäykkyys on reuman ensioire mutta niin on monen muunkin sairauden. Lue miten vaivat voi erottaa toisistaan.

Reumasairauksissa tulee yleensä turvotusta pieniin niveliin. Aamulla on jäykkyyttä varsinkin jalkaterien tai sormien nivelissä tai selkärangassa. Tärkein oire on kuitenkin kipu: noin 70 prosenttia reumatautidiagnoosin saavista hakeutuu ensin lääkäriin nivelkivun takia.

Muutkin kuin reumasairaudet voivat aiheuttaa kehoon yleistulehduksen ja niveliin jäykkyyttä. Samanlaisia oireita voi kuulua aineenvaihduntasairauksiin, kuten diabetekseen tai kilpirauhasen vajaatoimintaan. Reuman oireena tulevan jäykkyyden erottaa siitä, että se tuntuu erityisesti levon jälkeen. Selkärankareumassa kipu ja jäykkyys herättää jo yöllä. Selän oireet helpottuu, kun vuoteesta lähtee liikkeelle.

–Reuman tunnistamiseen voi johtaa myös jokin yleisoire, kuten lämpöily, painon lasku tai tietynlainen ihottuma, dosentti Riitta Luosujärvi sanoo.

Harvinaisempia oireita ovat koko kasvojen, käsivarren tai jalan turpoaminen. Suuhun tai sukupuolielimien limakalvoille voi myös tulla haavaumia.

Mummollani oli reuma. Saanko minäkin sen?

Reuman syntymekanismeja ei tunneta tarkasti, ja sen syistä on erilaisia näkemyksiä. Etenkin luontaistuotteiden ja ravintolisien parissa työskentelevät väittävät taustalla olevan puutostiloja, jotka paranevat oikeanlaisella ravinnolla ja lisäravinteilla.

– Tällaiselle väitteelle ei ole tieteellistä pohjaa. Reuman puhkeamisessa on kyse on elimistön häiriintyneestä immunologisesta prosessista, johon vaikuttaa moni tekijä, Luosujärvi kertoo.

Tutkimuksissa on löydetty sairastumisriskiä lisääviä seikkoja. Esimerkiksi geeniperimä vaikuttaa aivan kuten diabeteksen tai syövänkin puhkeamiseen.

–Jos sopivan sukutaustan omaava altistuu haitallisille ympäristötekijöille, hänen elimistössään voi käynnistyä immunologinen prosessi, joka johtaa reuman puhkeamiseen, Luosujärvi selittää.

Tupakansavu ja jotkin kemikaalit lisäävät riskiä sairastua. Kampaajat käyttävätkin nykyään suojahansikkaita hiusvärejä levittäessään, sillä etenkin vaalentavien hiusvärien kemikaalit altistavat nivelreumalle. Asvalttityöntekijöillä ei ole mitään suojaa ja heillä on yhä 50-kertainen riski sairastua nivelreumaan — todennäköisesti juuri kemikaalien vuoksi.

Myös kova stressi lisää reuman puhkeamisen riskiä. Luosujärvi kuvailee, että sietokyvyn ylittävä stressi tekee ”reikiä elimistön suojamuuriin”, joka ehjänä estäisi reuman kaltaisia taudinaiheuttajia pääsemästä läpi, mutta voimakkaassa stressissä taudinaiheuttajat pääsevät noista ” reiistä sisään” ja voivat siten käynnistää sairauksia.

– Joskus stressi nopeuttaa muutenkin puhkeamassa olevien sairauksien ilmaantumista, Luosujärvi sanoo.

Tutulla puhkesi nivelreuma flunssan jälkeen. Miksi?

Aikaisemmin sairastetut infektiot voivat liittyä reuman tai muun autoimmuunitaudin puhkeamiseen. Myös suun terveys vaikuttaa siihen, pääseekö tulehtuneilta limakalvoilta elimistöön viruksia ja bakteereja.

Hormoneista etenkin naishormonilla on selvästi vaikutusta taudin puhkeamiseen, vaikka tarkkaa mekanismia ei vielä tiedetä. Myös D-vitamiinin puutos voi altistaa.

Sattumallakin on sijansa prosessissa: reuman puhkeamiseen johtavan immunologisen reaktion voi käynnistää esimerkiksi punkinpuremasta saatu borreliainfektio tai autokolarista saadut vauriot.

– Näiden kaikkien asioiden tiedetään liittyvän reuman syntyyn. Vielä ei kuitenkaan tunneta tarkkaan sitä geneettistä virhettä, joka ohjaa joidenkin ihmisten elimistöä reagoimaan näin, Luosujärvi toteaa.


Reumakoe oli negatiivinen. Voiko kyse silti olla reumasta?

Sairauden selvittely on hyvä aloittaa yleislääkärin, vaikka työterveyslääkärin, vastaanotolta. Tarkan ja huolellinen havainnoivan kliinisen tutkimuksen jälkeen usein otetaan verikokeita. Reuma voi laskea hemoglobiinia. Lasko eli senkka kertoo, onko elimistössä ollut tulehdus pari viikkoa sitten. CRP taas paljastaa onko tulehdus tuore. Lievä tulehdus ei välttämättä nosta kumpaakaan arvoa, äkäisestä taas molemmat voivat olla koholla.

Verikokeet ovat vain osa diagnoosia. Ne antavat kuitenkin lääkärille viitteitä siitä, mistä tautimuodosta voi olla kysymys. Esimerkiksi SLE:ssä (systeeminen Lupus) Lasko yleensä nousee mutta CRP ei.

Jos on nivelessä on turvotusta, verestä tutkitaan myös klassinen reumatekijä (RF) tai sitrulliinivasta-aineet (CCP).

Reumatekijä löytyy vain kahdella kolmesta nivelreumaa sairastavasta. Osalla niveltulehdusta sairastavista minkään verikokeen tulos ei ole poikkeava.

– Nivelreuman tunnistamisessa tärkeintä on symmetrinen tulehdus eli turvotusta on kehon molemmilla puolilla samoissa nivelissä, Luosujärvi kuvailee.

Jos tutkimuksiin ei pääse nopeasti, kuumottavista ja punoittavista nivelistä kannattaa ottaa kuvia kännykkäkameralla. Ne voi sitten näyttää lääkärille. Myös satunnaisista kivuista ja niveltulehduksista, kuten kihtikohtauksista, voi olla hyvä pitää päiväkirjaa. Oirepäiväkirjan täyttäjäksi ei kuitenkaan pidä juuttua.

Kyse on kroonisista sairauksista, joissa tärkeitä ovat pitkäaikaiset oireet ja suuret linjat. Jos oireet voi unohtaa, ne saakin unohtaa.

Nivelkipuni eivät olleetkaan reumaa. Saan kai silti apua?

Joskus nivelkivuille ja jopa niveltulehduksille ei löydy selvää syytä. Silloin lähdetään sulkemaan pois harvinaisempiakin syitä. Reumatautien luetteloista löytyy kymmeniä tautinimikkeitä, ja seassa on muitakin kuin tulehduksellisia reumasairauksia. Esimerkiksi monien reumaksi mieltämää fibromyalgiaa ei pidetä tulehduksellisena reumasairautena, vaan se on krooninen kipuoireyhtymä. Sitä ei hoideta reumalääkkeillä vaan hyvällä yleiskunnon vahvistavalla liikunnalla ja muilla kivunhoidon menetelmillä.

— Ei niveltulehduspotilasta hylätä, vaikka diagnoosiin ei päästäisikään. Lääkäri vain tekee lisätutkimuksia. Kun oireita seuraa sama lääkäri, hän ja potilas oppivat ymmärtämään toisiaan, Riitta Luosujärvi sanoo.

Joskus hoito aloitetaan ennen diagnoosia, jos näyttää, että reumatauti saattaa olla kehittymässä. Silloin taudin puhkeamista voidaan ennaltaehkäistä lievällä reumalääkkeellä, kuten Oxikloriinilla.

Lue lisää: Nivelreuma - yleisin tulehduksellinen reumasairaus, Käypä hoito -suositus


REUMASTA KERTOO

  •     kipu nivelissä, jopa yöllä
  •     pienten nivelten symmetrinen turvotus
  •     jäykkyys levon jälkeen jalkaterän tai sormien nivelissä tai selkärangassa
  •     lämpöily
  •     painon lasku
  •     ihottuma
  •     kasvojen, käsivarren tai jalan turpoaminen
  •     haavaumat suussa tai sukupuolielimissä.

Asiantuntija: Riitta Luosujärvi, dosentti, kehittämispäällikkö Reumatalo.fi

Vierailija

Aamulla arat jalat. Onko se reumaa?

Suoliston väärä bakteerikanta on oireiden taustalla. Oireista pääsee moni eroon oikealla ruokavaliolla. Lääkärien tietotaso suolistosta on surkealla tasolla. Tieto suolistosta on yleisesti ottaen vajaata. Ihminen tuntee kosmoksen paremmin kuin suoliston. Ruoka on lääke. Lääkärikoulutuksessa ei ole ravitsemusta paria viikkoa enempää ja näinollen lääkärit eivät pysty kartoittamaan potilaansa ravitsemustilaa. Mitään vitamiini- tai hivenainemittauksia ei yleensä edes tehdä. Voiko ruokavalio...
Lue kommentti
Sisko

Aamulla arat jalat. Onko se reumaa?

Itselläni otettiin parisen vuotta sitten työterveydessä reumakoe. Soittelin tuloksesta ja puhelimessa oli sairaanhoitaja, joka kertoi arvoni olleen todella korkean. Kysyin, mitä se tarkoittaa ja hoitaja vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen:"Sitä, että sinulla on reuma." Varasin ajan samalle työterveyslääkärille, joka minut oli kokeeseen lähettänyt. Hän kertoi minulle konsultoineensa jotakin asiantuntijaa, ja he olivat nyt yhdessä tulleet siihen tulokseen, että kyseessä oli satunnaislöydös ja...
Lue kommentti
punaviini

Mistä punaviinipäänsärky johtuu ja voiko sitä ehkäistä? Haluaisin nauttia lasin kaksi punaviiniä aina välillä iltaisin, mutta harmikseni seuraavana aamuna kärsin aina päänsärystä. Tästä syystä johtuen olen joutunut luopumaan punaviinistä lähes kokonaan. Onko tähän vaivaan olemassa jotain apua? Tai edes helpotusta?

TILAA, jossa henkilö saa suhteettoman kovan päänsäryn ja/tai krapulan jo pienen punaviinimäärän nauttimisen jälkeen, kutsutaan punaviinipäänsärkyoireyhtymäksi.

Tiedetään, että allergikot ja migreeniä sairastavat ovat muita herkempiä tälle oireyhtymälle. Oireyhtymän perimmäinen syy ei ole tiedossa. Mahdollisiksi aiheuttajiksi on epäilty viinin sulfiitteja, histamiinia ja tanniinia, mutta tutkimuksissa ei ole voitu vahvistaa että mikään näistä olisi varma aiheuttaja.

Sen sijaan tiedetään, että viinirypäleiden kuorissa on proteiineja, jotka voivat provosoida allergisia oireita. Myös mehiläisen ja ampiaisen myrkkyä voi päätyä viineihin, ja näille herkät voivat saada sitä kautta oireita.

Psyykkisten tekijöiden osuutta oireyhtymään on myös pidetty mahdollisena. Kerran koettu voimakas viinikrapula voi jatkossa laukaista punaviinipäänsäryn jo pienestä määrästä samaa punaviiniä.

Mikäli oireet johtuvat allergiasta, ennen viinin nauttimista voi otetusta antihistamiinitabletista olla hyötyä. Muussa tapauksessa voi kokeilla toista rypälelajiketta tai eri maassa valmistettua viiniä.

 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.