Kun haaveri sattuu, kehosi alkaa toimia kuin tehokas ensiapuryhmä. Se pyrkii korjaamaan kaikki vauriot, johtuivatpa ne sitten palovammasta tai tupakasta.

Luunmurtumasta

Kun luu murtuu, murtumakohtaan muodostuu veripahka. Kun luun päät on saatu vastakkain ja niitä pidetään paikallaan, veripahkan sisälle alkaa kehittyä nopeasti kudossiltoja. Ensin pahkan sisälle muodostuu kollageenia eli tukikudoksen valkuaisainetta. Seuraavaksi syntyy kallus-nimistä sidekudosta, joka yhdistää murtumapintoja. Vähitellen sidekudokseen alkaa muodostua kalkkia, joka lujittaa kudoksia. Luutumisen aikana elimistö siivoaa myös ylimääräiset verisolut pois.

Kun kipsi otettu pois, luu voi muovautua vielä monta kuukautta. Murtumakohdan särky ja turvotus ovat vain merkkejä siitä, että murtumakohta paranee kovaa kyytiä. Kipsin jälkeisestä kivusta ei siis kannata huolestua.

  • 3–4 viikossa: Pienehköt luut luutuvat.
  • Muutamassa kuukaudessa: Isommat luut luutuvat ja muovautuvat lopullisesti. Luutumisaika vaihtelee luun ja murtumakohdan mukaan.

Palovammasta

Kun saat toisen asteen palovamman, ihon pintakerros rikkoutuu ja palopaikkaan pullahtaa rakkula. Rakkulan alla alkaa kehittyä uusi pintakerros. Ihannetapauksessa palovamma paranee niin, että annat rakkulan olla, revit sen parin viikon kuluttua pois ja huomaat, että alle on ilmestynyt uusi terve iho. Rakkula voi toimia pienenä bakteeriesteenä, mutta sen hajoamisesta ei kannata huolestua.

Kolmannen asteen palovamma ulottuu ihon kaikkiin kerroksiin. Tulehdusriski on silloin suurempi ja paraneminen hitaampaa. Tällaisen palovamman paraneminen alkaa pohjalta, samantyyppisesti kuin tulehtuneissa haavoissa. Haavaonteloon alkaa muodostua uutta sidekudosta eli granulaatiokudosta, joka täyttää lopulta haavan ja pitää sen puhtaana. Vaikeimmat palovammat vaativat leikkaushoitoa ja ihonsiirtoja.

  • 2 päivässä: Toisen asteen palovammaan ilmestyy rakkula.
  • 1–2 viikossa: Toisen asteen palovamma parantuu. Syvempien palovammojen paraneminen kestää pidempään.

Alkoholista

Alkoholi häviää elimistöstä 1–2 päivässä. Jos takana on pitkällinen alkoholinkäyttö, koko kehon toipumisessa voi kestää pidempään. Osa pitkäaikaisen juomisen vaikutuksista on pysyviä. Pitkällinen alkoholinkäyttö vaikuttaa muun muassa hermosoluihin, maksaan ja verenpaineeseen. Osa hermosoluista tuhoutuu pysyvästi. Alkoholi voi aiheuttaa myös pysyviä muistitoiminnan tai liikkumisen  häiriöitä, kuten töpöttävää kävelytyyliä.

Alkoholin aiheuttamat maksamuutokset näkyvät tarkastelemalla esimerkiksi GT-arvoja. GT eli glutamyltransferaasi on suurkulutuksen paljastava mittari: arvo ei hievahda yhdestä ryyppyillasta vaan nousee haitallisen korkeaksi vasta, jos alkoholia on juotu lähes päivittäin. Kun alkoholin käyttö lopetetaan, GT-arvo puolittuu kahdessa viikossa. Jos maksaan ei ole ehtinyt tulla pysyviä muutoksia eli kirroosia, 1–2 kuukauden täysraittius puhdistaa maksan normaalitasolle.

Valtaosa alkoholin aiheuttamista fyysisistä haitoista ja muutoksista katoaa jo muutamissa viikoissa. Esimerkiksi verenpaine laskee hyvinkin nopeasti, ja monet hermoston välityksellä tapahtuvat toiminnot,  kuten erektio, palautuvat normaalitasolle.

  • 1–2 päivässä: Alkoholi häviää elimistöstä.
  • Muutamassa viikossa: Valtaosa alkoholin aiheuttamista fyysisistä muutoksista katoaa.
  • 1–2 kuukaudessa: Maksa puhdistuu useimmiten normaalitasolle.

Tupakasta

Kun lopetat tupakoinnin, elimistösi alkaa elpyä heti. Jo 20 minuutissa verenpaineesi on laskenut tupakointia edeltäneelle tasolle. Häkä häviää elimistöstäsi yhdessä vuorokaudessa, nikotiini kahdessa.

Hermosolut vapautuvat nikotiininhimostaan 3–4 viikossa, ja samassa ajassa loppuvat lopettamiseen liittyvät fyysiset vieroitusoireet. Sen sijaan tupakointiin liittyvä psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus voi pitää otteessaan vielä pitkään sen jälkeen, kun hermosolut ovat jo kuivilla.

Voi viedä kuukausia, ennen kuin limakalvot ovat puhdistuneet sille tasolle, kuin ne ylipäätään voivat puhdistua. Osa tupakan haittavaikutuksista on pysyviä. Esimerkiksi soluissa on voinut tapahtua jo muutoksia, joiden vuoksi keuhkosyöpäriski ei palaudu enää koskaan normaalitasolle. 10 vuodessa syöpäriski kuitenkin puolittuu. Myös keuhko- ja valtimoahtaumat ovat pysyviä vaurioita, mutta tupakoinnin lopettaminen hidastaa niiden kehittymistä.

Tupakan tumppaaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Turvarajaa ei ole, vaan vähäinenkin tupakointi vaurioittaa elimistöä.

  • 20 minuutissa: Verenpaine laskee ja syke hidastuu tupakointia edeltäneelle tasolle.
  • 1–2 päivässä: Nikotiini ja häkä katoavat elimistöstä.
  • Muutamassa päivässä: Keuhkoputkien supistustila laukeaa, haju- ja makuaisti alkavat palautua.1–3 kuukaudessa: Verenkierto paranee, yskä ja limannousu lievittyvät.
  • Vuodessa: Riski sairastua sydäninfarktiin puolittuu.
  • 10 vuodessa: Riski sairastua keuhkosyöpään puolittuu.
  • 5–15 vuodessa: Riski sairastua aivohalvaukseen palautuu tupakoimattomien tasolle.

Liikkumattomuudesta

Jos alat liikkua säännöllisesti monen vuoden sohvaperunaelämän jälkeen, elimistösi palkitsee sinut nopeasti. Jo ensimmäinen liikuntakerta vaikuttaa: hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihdunta paranevat, lepoverenpaine laskee ja nivelten jäykkyys helpottaa. Jos kuntoilusta tulee pysyvä tapa, kehosi alkaa toipua näin:

Kestävyysliikuntaa (esimerkiksi reipasta kävelyä) 2,5 tuntia viikossa, mukana lihaskuntotreenit 2 kertaa viikossa

  • 2–4 kuukaudessa: Leposyke laskee, lihasvoima paranee.
  • 3 kuukaudessa: Hengitys- ja verenkiertoelimistön kestävyyskunto nousee.
  • 3–6 kuukaudessa: Hyvä kolesteroli nousee.

 Voimaharjoittelua ja nopeita suunnan muutoksia sisältävää liikuntaa (esim. ripeä kävely, kuntosali, aerobic, nopeat mailapelit) 3–5 päivänä viikossa

  • Vuoden jälkeen: Luusto vahvistuu, ylipaino laskee.
  • Myöhemmin: Valtimoiden kunto paranee, riski sairastua diabetekseen laskee.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.