Eksoottiset pöpöt uhkaavat muitakin kuin reppureissaajia. Tärkeintä on hankkia tarpeelliset rokotukset, ottaa matkavakuutus ja pakata mukaan maalaisjärki.

Ihmisten tartuttamat taudit

Influenssa
Tyypillisin kulkutauti on influenssa, joka tarttuu helposti ja voi olla raju. Rokote antaa hyvän suojan, vaikka ulkomailla virus olisi hieman erilainen. Rokote maksaa vähän yli kymmenen euroa.
Missä? Kesäkuukausina eteläisellä pallonpuoliskolla, talvikuukausina pohjoisessa
Mitä tehdä? Hanki rokote ja pese käsiä.

HIV ja seksitaudit
HIV tarttuu suojaamattomassa seksissä ja verensiirroissa. Saamme eniten tartuntoja Thaimaasta, Espanjasta ja Ruotsista, mutta myös Virosta ja Venäjältä. Ulkomailta saadut seksitaudit ovat usein erityisen vastustus­kykyisiä antibiooteille.
Missä? Kaikkialla, mutta yleisimpiä Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Mitä tehdä? Käytä aina kondomia. Ehkäisyvälineet on hyvä ottaa mukaan Suomesta.

Hepatiitti A & B
Hepatiitti A -rokote on reissaajan perusrokotus. Suoja on elinikäinen. Hepatiitti A tarttuu paikoista, joissa hygienia pettää. Hepatiitti B voi tarttua suojaamattomassa seksissä tai verensiirroissa. Hepatiitti­rokotteissa pistos maksaa noin 50 euroa, ja rokotteesta riippuen pistoksia tarvitaan kaksi tai kolme.
Missä? Etelä-Euroopassa, Venäjällä, Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.  
Mitä tehdä? Jos matkustat paljon reppumatkailijana, ota kerralla molemmat hepatiittirokotteet. Ota ne reilusti ennen matkalle lähtöä. Muista ottaa viimeinen annos puolen vuoden päästä ensimmäisestä, jotta suoja on täydellinen.

Superpöpö uhkaa
Intiassa leviävältä antibiooteille vastustuskykyiseltä superbakteeri NDM-1:ltä ei voi täysin suojautua, mutta se on vaarallinen lähinnä vakavasti sairaille. Kuten aina, huolehdi perushygieniasta. Jos käyt matkan jälkeen sairaalassa, kerro missä olet matkustanut, jottet tartuta tietämättäsi muita.

Eläimistä tarttuvat taudit

Vesikauhu
Eläimet ovat söpöjä mutta voivat kantaa tautia. Vesikauhua tartuttavat apinat, koirat, kissat ja lepakot, eikä sairasta eläintä aina tunnista. Tappava tauti tarttuu syljestä, yleensä koiran puremasta. Vesikauhua voi ehkäistä rokotuksella, mutta rokotus tarvitaan aina myös mahdollisen altistuksen jälkeen. Kertarokote maksaa alle 100 euroa, mutta vesikauhu vaatii monta tehostetta.
Missä? Kautta maailman, erityisesti Afrikassa ja Aasiassa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa.
Mitä tehdä? Paras varotoimi on pysyä
kaukana villieläimistä ja tuntemattomista
kotieläimistä. Jos sinua purraan tai sairastuneen eläimen sylkeä pääsee rikkinäiselle iholle, kosketuskohta on pestävä runsaalla vedellä ja saippualla. Silloin on aina kiire lääkäriin, sillä vain välittömästi aloitettu rokotushoito pelastaa hengen.

Alkueläimet ja suolistomadot
Loisten, kuten giardian, aiheuttama jatkuva mahan mörinä, pörinä ja turvotus on monin kerroin ikävämpi tuliainen kuin tavallinen turistiripuli. Mahavaivat saattavat alkaa vasta matkan jälkeen. Osan loisista voi onneksi häätää antibiooteilla, eikä oireita yleensä tule, ellei salamatkustajia ole elimistössä paljon. Alkueläimet ovat usein peräisin saastuneesta juomavedestä. Madot pääsevät elimistöön myös ihon läpi maasta ja vesistöistä. Useimmat matotaudit saadaan, kun reissataan alkeellisissa oloissa pitkään. Tavallisten turistimatkojen tuliaisina ne ovat harvinaisia.
Missä? Erityisesti kehitysmaissa.
Mitä tehdä? Huolehdi matkalla hygieniasta ja juomaveden puhtaudesta. Puhdista vesi tarvittaessa suodattimella. Älä kulje paljain jaloin tropiikissa. Vältä uimista ja kahlaamista makeissa, virtaamattomissa vesissä.
Jos maha vaivaa matkan jälkeen, hakeudu tutkimuksiin.

Vaikeat vatsataudit
Lavantauti- ja koleravaara väijyvät erityisesti Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan köyhissä olosuhteissa. Kummaltakin voi yrittää suojautua hyvällä käsi-, ruoka- ja juomahygienialla ja tarvittaessa rokotuksin. Suun kautta otettava lavantautirokote maksaa 32 euroa ja kahden annoksen kolerarokote 60 euroa. Kolera­rokotteen suoja kestää aikuisilla kaksi vuotta. Se antaa myös suojaa joitakin turistiripulia aiheuttavia kolibakteereja vastaan.

Hyttysten levittämät taudit

Malaria
Malarian oireet voivat olla flunssan tai vatsataudin kaltaisia. Tauti voi yllättää vielä pitkän ajan kuluttua matkan jälkeen. Malarian estolääkkeistä löytyy yleensä sopiva vaihtoehto jokaiselle. Estolääkityksen haittavaikutukset, kuten painajaiset ja mielialamuutokset, pelottavat monia, mutta ne ovat harvinaisia ja pienempi paha kuin itse tauti. Estolääkitys ei suojaa sataprosenttisesti, mutta se on viisas valinta erityisesti, jos liikkuu kaupunkien ulkopuolella tai yöpyy maaseudulla. Lääkitys tehoaa vain, jos sitä otetaan ennen matkaa, sen aikana ja matkan jälkeen. Estolääkitys kahden viikon matkalle maksaa lääkkeestä riippuen halvimmillaan 15 euroa ja kalleimmillaan 120 euroa, mutta kaikki lääkkeet eivät tehoa kaikkiin malarialajeihin.
Missä? Vakavimmat muodot Länsi-Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Amazonin alueella.
Mitä tehdä? Suunnittele matkasi ajoissa malaria mielessä. Käytä estolääkitystä ja hyttyskarkotetta, pukeudu peittävästi vaaleisiin vaatteisiin ja nuku hyttysverkon alla, sillä malariahyttynen liikkuu eniten iltahämärässä. Jos sairastut kuumetautiin matkalla
tai sen jälkeen, hakeudu heti lääkäriin ja kerro olleesi malaria-alueella. Tauti vaatii aina lääkehoitoa.

Denguekuume
Denguekuume on maailmalla yleistyvä kaksi­vaiheinen kuumetauti, johon ei ole parantavaa hoitoa. Tautia on liikkeellä neljä erilaista muotoa. Ennen denguekuumeen väitettiin muuttuvan hengenvaaralliseksi verenvuotokuumeeksi vasta, kun taudin sai toisen kerran. Nykyään uskotaan, että dengue voi iskeä vakavasti heti ensimmäisellä pistolla ja taudin saaminen riippuu paljon myös perimästä. Denguekuume voi olla vähäoireinen tai muistuttaa tavallista flunssaa, kun taas toisilla se vaatii sairaalahoitoa. Rokotteen odotetaan valmistuvan lähi­vuosina.
Missä? Intia, Kaakkois-Aasia sekä tietyt Afrikan ja Latinalaisen Amerikan alueet.
Mitä tehdä? Pyri kaikin keinoin suojautumaan hyttysiltä. Käytä hyttysmyrkkyä ja pukeudu peittäviin vaatteisiin. Dengueta levittävät hyttyset liikkuvat päiväsaikaan kaupungeissa. Käytä kipu- ja kuumelääkkeenä parasetamolia, sillä aspiriini ja ibu­profeeni lisäävät verenvuototaipumusta.

Keltakuume
Keltakuume on vakava kuumetauti. Rokotetta on syytä harkita, jos matkustaa keltakuumealueilla kaupunkien ulkopuolella tai viidakossa. Keltakuumerokotus on pakollinen, jos matkustaa valtiosta toiseen riskialueiden välillä. Suomesta matkustettaessa sitä ei tarvita. Todistus on voimassa kymmenen vuotta, rokote mahdollisesti pidempäänkin. Rokote maksaa 40 euroa, ja kansainvälinen rokotekortti muutaman euron.
Missä? Päiväntasaajan Afrikassa tai Väli- ja Etelä-Amerikassa
Mitä tehdä? Ota matkalle mukaan rokotus­todistus.

Varo myös näitä
Hyttyset levittävät myös Chikungunya-kuumetta Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa sekä Japanin aivotulehdusta Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Lyhyellä turistimatkalla ei yleensä tarvita rokotetta Japanin aivo­tulehdukseen, mutta sitä voi harkita, jos viettää kuukausia maaseudulla sadekauden aikana.

Asiantuntijana rokoteturvallisuuslääkäri Hanna Nohynek, THL


Lue lisää matkailijan lääkekaapista.

6 x turvaa matkalle

  1. Pakkaa lääkkeet käsimatkatavaroihin myös reseptit. Alkeellisista oloista ostetut lääkkeet saattavat olla vanhentuneita tai väärennettyjä.
  2. Matkavakuutus kannattaa ottaa, sillä lyhyelläkin matkalla sairastuminen voi olla kallista. Tarkista aina vakuutuksen ehdot. Tavallinen matkavakuutus ei korvaa ex-t­reme-harrastusten aiheuttamia vahinkoja.
  3. Katso mihin astut ja kurkista kenkiin, ennen kuin laitat ne jalkaan. Tropiikissa riittää myrkyllisiä ötököitä.
  4. Paras hyttyssuoja ulkomailla on verkko, suojaava vaatetus ja punkkikarkote, koska sen deet-pitoisuus on aina korkea. Mitä suurempi pitoisuus karkotteessa on, sitä paremmin ötökät pysyvät loitolla.
  5. Suurimmat terveysriskit matkalla eivät ole erilaiset pöpöt, vaan viina, seksi ja liikenne.
  6. Tarkista, että perusrokotuksesi, jäykkäkouristusrokote sekä kurkkumätä- ja tuhkarokko-sikotauti-vihurirokko eli MPR-rokote, ovat voimassa.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.