Kalan hyvät rasvahapot voitelevat suonistoa ja hellivät sydäntä. Kolesterolia laskevia rasvaisia kaloja ovat muun muassa lohi, muikku ja lahna. Myös vähärasvaista kalaa kannattaa syödä niissä olevan arvokkaan proteiinin takia.

1 Mikä tekee kalasta terveellistä?

Kalassa on hyvälaatuista proteiinia ja hyvää rasvaa. Rasva on pehmeää ja pitää osaltaan huolta elimistömme kolesteroliarvoista, verensokerista ja verenpaineesta.

Lisäksi kalassa näyttää olevan joitakin hyvää tekeviä bioaktiivisia yhdisteitä, joita ei vielä tunneta tarkemmin.

Proteiini, rasva ja nämä yhdisteet tekevät sen, että kala on terveydelle hyödyllistä syötävää. Siksi kannattaa suosia kalaa kuin kalaa, myös vähärasvaista.

Kala on lisäksi auringonvalon ohella tärkeimpiä D-vitamiinin lähteitä.

2 Mitkä kalat ovat runsasrasvaisia ja mitkä vähärasvaisia?

Rasvaisessa kalassa, kuten lohessa, muikussa ja lahnassa on rasvaa vähintään 7 prosenttia. Vähärasvaisia kaloja ovat esimerkiksi tonnikala, seiti ja turska sekä järvien petokalat hauki, ahven ja kuha.

Rasvaisesta kalasta saa hyvää rasvaa, joka suojaa verisuonia ja sydäntä. Vähä­rasvaisesta kalasta taas saa arvokasta proteiinia.

Pitää  muistaa, että rasvaisesta kalasta saa myös enemmän energiaa kuin vähärasvaisesta. Esimerkiksi 100 grammassa lohta on 530 kilokaloria ja vastaavassa palassa haukea 350 kilokaloria.

3 Onko purkki- tai eineskala hyvä vaihtoehto?

Einekset ja säilykkeet ovat hyviä, jos ei osaa valmistaa kalaa tai tuntuu, että sitä on hankala laittaa.

Jos veren triglyseridipitoisuus on liian korkea, on hyödyllistä syödä kalaa jopa kolme kertaa viikossa. Silloin kannattaa ostaa esimerkiksi lohta tai makrillia purkissa ja laittaa sitä leivän päälle.

Opiskelijoiden suosikki tonnikala on toki tyhjää parempi, mutta heillekin suosittelisin runsasrasvaisempia kalalajeja kaupan hyllyiltä. Ne eivät ole kovin paljon tonnikalapurkkia kalliimpia mutta sisältävät huomattavasti enemmän hyödyllisiä rasvahappoja. Purkkikalana saa myös taimenta, muikkua tai ahventa.

Vakuumipakatuissa eineskaloissa voi olla ruokamyrkytystä aiheuttavaa listeriabakteeria. Terveelle ihmiselle siitä ei ole vaaraa, mutta raskaana olevien ja niiden, joiden vastustuskyky on alentunut, pitää välttää vakuumissa myytäviä kalaeineksiä. Listeria voi olla sikiölle vaarallinen.

Vakuumipakattujen kalojen ongelmana on myös runsas suolaisuus, ja usein tuotteet on myös savustettu.

4 Millä tavoin kala olisi parasta valmistaa?

Arkiruoka olisi hyvä valmistaa mahdollisimman vähällä rasvalla, olipa se kalaa tai muuta. Uunissa ja liedellä hauduttaminen ovat sydänystävällisiä valmistustapoja.

Jos kalan haluaa paistaa, pannuun kannattaa lorauttaa juoksevaa rasvaa, kuten rypsi- tai oliiviöljyä. Pullomargariinit, jotka ovat juoksevaa rasvaa, antavat tutumpaa makua ja paistopintaa kalalle, mutta ovat voita parempi vaihtoehto.

Vähiten suositeltava vaihtoehto on voissa paistettu ja hyvin tummaksi käristetty kala. Kova rasva kertyy verisuoniin ja edesauttaa huonon kolesterolin, verensokerin, verenpaineen ja tulehdustekijöiden nousua. Tummaksi paahdettu kala sisältää syöpävaarallisia PAH-yhdisteitä.

Savukaan ei ole elimistölle hyväksi, joten on viisasta nauttia savukalaa vain harvinaisena herkkuna. Kannattaa myös muistaa, että kaupan pakatut savukalaeinekset ovat savustustuotteita. Suosituksia savukalan syömisestä ei ole, eikä muutamasta savukala-ateriasta ole mitään vaaraa.

5 Jos kala ei maistu tai sovi, saanko hyvät rasvahapot jostain muualta?

Kalan hyvistä rasvahapoista osa on niin sanottuja omega-kolmosia. Niitä saadaan yhtä lailla kasvikunnan tuotteista, etenkin rypsi-, pellava- ja camelinaöljyistä, sekä margariineista, esimerkiksi tummansinisestä Keijusta.

Kalaöljykapselibisnes yrittää markkinoida tuotteitaan väittämällä, ettei kasvikunnan hyvillä rasvahapoilla voisi korvata kalan rasvaa. Ainoastaan sepelvaltimopotilaille, jotka eivät voi syödä kalaa, suositellaan lisäravinteeksi kalaöljykapseleita gramma päivässä.

Asiantuntijana ravitsemusterapian apulaisprofessori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.

Lue lisää:

Kalansyöjän sydän kiittää

Kalaöljy vai kalanmaksaöljy?

Rasvaremontti vai kolesterolilääke?

D-vitamiinin voimaan uskotaan

  • tuoksu on raikas: se ei oikeastaan haise kalalle
  • päällä on limakerros
  • liha on kimmoisaa 
  • kylkiruodot eivät pullistele
  • silmät ovat kirkkaat, kimmoisat ja ulospäin pullistuneet
  • kidukset ovat helakan punaiset
  • katso myös evira.fi
Vierailija

Nämä kalat hoitavat kolesterolia

Siika on myös yleensä kasvatettua eli siinäkään ei ole D-vitamiinia. Ja jos tarve on 100µg/vrk, niin kuvaa täytyy syödä 500 grammaa joka päivä. Lapsille riittää 50µg/vrk. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Tuoreen tutkimuksen mukaan esimerkiksi helsinkiläislasten luunmurtumat ovat selvästi lisääntyneet. Luuston haurastumisen syynä on D-vitamiinin puutos. Lastenlääkäri Dosentti Outi Mäkitie ennustaa, että osteoporoosista on tulossa merkittävä lastensairaus. Hänen mukaansa...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.