kuusenpihka
Pihka estää haavojen tulehtumista

Mänty voi laihduttaa, kuusi hoitaa haavoja ja koivu näyttää purevan jopa HIV:hen. Metsämme ovat täynnä terveyslupauksia.

Puissa on tuhansia yhdisteitä, jotka ovat samankaltaisia kuin terveellisestä ravinnosta saatavat. Esimerkiksi männyssä on samantyyppisiä polyfenoleja kuin kokojyväleivässä ja mustikoissa.

Ei siis ihme, että tiede on kiinnostunut metsistämme uudella tavalla. Ja ensimmäiset tutkimustulokset ovat lupaavia. Esimerkiksi männyn biokemikaalit näyttävät estävän lihavuuden haittoja. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan männyn sisäoksauute osana rasvaista ruokavaliota alentaa rasvakudoksen tulehdusta.

– Sisäoksauute ravintoon sekoitettuna näyttää hillitsevän estrogeenihormonin liiallista tuotantoa, joka erityisesti lihavilla miehillä johtaa helposti mieshormoni testosteronin puutokseen ja moniin terveysongelmiin, filosofian tohtori Lauri Polari kertoo väitöstutkimuksessaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toinen merkittävä tutkimustuloskoski hormoniperäisiä syöpiä: päivittäinen annos männyn sisäoksauutetta hillitsi eturauhassyöpää. Uute lisäsi ohjelmoituja solukuolemia syöpäsoluissa ja vähensi verisuonten kasvua syöpäkudoksessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Männyn yhdisteiden syöpää ehkäisevät vaikutukset on todettu vasta eläinkokeissa. Hiirillä männyn polyfenolit kuitenkin imeytyivät tehokkaasti ja pitoisuudet veressä nousivat korkeiksi.

Antibioottien sijaan

Monet muutkin puista saatavat yhdisteet voivat olla ihmiselle hyödyllisiä. Koivuntuohesta saadaan betuliinia, joka tappaa bakteereita. Sen on todettu vähentävän jopa HI-viruksen aktiivisuutta. Betuliini saattaa parantaa myös insuliiniherkkyyttä ja estää verisuonien kalkkiutumista, joten siitä voisi saada hyvän lääkkeen diabetekseen ja valtimotauteihin.

Kuusenpihkasalvan teho haavan hoidossa on jo osoitettu.

Pihkalla on antimikrobisia vaikutuksia: se estää haavojen tulehtumista. Pihkavoidetta saa ostaa apteekista, ja sitä käytetään paine- ja säärihaavoista huuliherpekseen ja hyönteisten pistoihin.

Männyn yhdisteiden hyödyntämistä on tutkittu kohonneiden veren rasvaarvojen hoidossa. Männystä saadaan kasvisteroleita ja -stanoleita, joita lisätään muun muassa tiettyihin margariineihin ja jogurtteihin. Säännöllisesti nautittuina nämä terveystuotteet alentavat veren kolesterolia.

Turun yliopistossa havaittiin jo 1970- luvulla, että koivusta saatava ksylitoli eli koivusokeri estää hampaiden reikiintymistä. Ksylitolilla on kyky ehkäistä kariesta aiheuttavan bakteerin lisääntymistä.

Muitakin ”puulääkkeitä” on tunnettu jo pitkään. Munasarja- ja rintasyöpälääke paklitakseli eristettiin alun perin tyynenmerenmarjakuusesta.

Amazonin sademetsässä kasvavan kiinapuun kiniinillä on puolestaan lievitetty malarian oireita. Ksylitolia, paklitakselia ja kiniiniä ei voi kutsua luontaistuotteiksi, vaan ne ovat joko funktionaalisten elintarvikkeiden ainesosia tai lääkkeitä.

Metsistäkö lääketehtaita?

Jos puiden yhdisteet lunastavat terveyslupauksensa, lääkkeistä ei tule pulaa. Puiden polyfenolimäärät ovat aivan toista luokkaa kuin pienempien kasvien. Puu tarvitse pitkän elämänsä aikana paljon tehokkaita suojayhdisteitä, jotka auttavat sitä selviämään niin bakteereista kuin tuholaisistakin.

Tehoaineiden eristäminen havupuista ei edes ole vaikeaa, sillä polyfenolit ovat keskittyneet erityisesti oksantyviin. Männyn ja kuusen oksantyvien polyfenolipitoisuudet ovat paljon suurempia kuin missään muualla luonnossa.

Puiden kyky tuottaa biokemikaaleja on valtava eikä niiden eristäminenkään ole vaikeaa. Yhdisteet voitaisiin saada talteen jopa paperitehtaalta selluloosan valmistuksen sivutuotteena.

Liian hyvää ollakseen totta

Puusta saatuja luontaistuotteitakin on ollut markkinoilla kauan. Esimerkiksi koivun mahlan käytöllä on pitkät perinteet, mutta varsinaista tutkimustietoa sen vaikutuksista ei vielä ole. Erityisesti kliinisissä kokeissa saatua terveysnäyttöä on vähän.

Vaikka tuotteen väitettäisiin estävän syöpiä eikä sitä käyttävä niihin sairastu, ei syy-seuraussuhdetta voi tästä vielä päätellä.

–Vaikka ihminen uskoo ja kokee jonkin tuotteen vaikuttavan terveyteensä, ei yleensä pystytä mitenkään näkemään, mitä elimistössä tapahtuu, Lauri Polari sanoo.

Usein luontaistuotteen teho on pikemmin psykologinen eli lumevaikutukseen perustuva. Sen erottaminen todellisesta terveyshyödystä on hankalaa.

– Mikäli tuote on harmiton eikä sillä korvata lääkehoitoa, lumevaikutuskin voi olla myönteinen.

Vähän tutkittuja tuotteita

Kun kuluttaja yrittää arvioida luontaistuotteen tehokkuutta, on hyvä tarkistaa tuoteseloste: kuinka paljon vaikuttavaksi väitettyä ainetta annoksessa on ja vastaako määrä tutkimuksissa tehokkaaksi havaittua annosta.

Joillakin puupohjaisten ravintolisien valmistajilla on esittää kemiallinen analyysi ja mahdollisesti myös muita tutkimustuloksia, jotka tukevat väitteitä tuotteen tehokkuudesta.

Kuluttajan on kuitenkin aina syytä tarkastella kriittisesti valmistajien lupauksia. Esimerkiksi koivunlehtiteen terveysvaikutuksista ei juuri tiedetä, mutta sen flavonoidien uskotaan edistävän munuaisten toimintaa.

– Tuskin koivunlehtiteen kohtuullisesta nauttimisesta ainakaan haittaa on, jos sattuu mausta pitämään, tiedemies kuittaa lupauksen.

Jos tuotteen tehon sanotaan olevan ”tieteellisesti osoitettu” mutta mitään tuloksia tai kirjallisuusviitteitä ei esitetä, kannattaa epäillä.

–Myös tieteellisiä tuloksia ylitulkitaan usein. Yksinkertaisissa kokeissa saadut tulokset saatetaan yleistää kattamaan suurta kirjoa sairauksia, ennen kuin yhtään potilas- tai edes eläinkoetta on tehty, Polari sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla