Sydämestä saa kuulua melkein mitä vain, kunhan pystyy reippailemaan.

Tavallinen tarina sydämen sivuäänistä menee niin, että potilas on vaikkapa flunssan takia lääkärissä ja lääkäri mainitsee, että sydämestä kuuluu sivuääni. Hän unohtaa kertoa, että suurin osa sydämen sivuäänistä on vaarattomia.
Potilaalle jää huoli. Onko sydämessä jotain pahastikin vialla?

– Jos lääkäri mainitsee sivuäänen, hänen pitää samalla myös selvittää, onko sivuäänellä mitään merkitystä terveyteen ja tarvitaanko lisätutkimuksia, sanoo sisätautien ylilääkäri Juha Mustonen Pohjois-Karjalan keskussairaalasta Joensuusta.

Tavallisin sydämestä kuuluva ylimääräinen suhahtelu johtuu yksinkertaisesti siitä, että potilas jännittää lääkärissä ja veri virtaa kiivaammin.

Aikaisemmin sivuääni saattoi merkitä myös synnynnäistä sydänvikaa, mutta nykyisin lastenlääkärit ja kardiologit löytävät sydänviat usein jo ennen syntymää. Sydänäänet tarkistetaan ensimmäisen kerran jo äidin kohdussa.

Jos vastasyntyneen sydänääni kuulostaa hyvältä, tasaiselta jumputukselta, seuraavan kerran hänen sydäntään saatetaan kuunnella vasta koulussa tai kutsunnoissa. Alokkaista muutama prosentti päätyy jatkotutkimuksiin sydämen sivuäänen takia.

Seuraava etappi on ajokortti-, työhöntulo- tai viisikymppistarkastus.
Kerran alkanut sydämen lyöntiääni pysyy miltei samanlaisena elämän loppuun saakka, mutta läppäviat yleistyvät iän myötä.

Pientä falskausta

Kovin monenlaista meteliä sydämestä ei voi lähteäkään, sillä sydämenlyönti kuulostaa suurin piirtein samalta meillä kaikilla. Sydämen neljä läppää avautuu äänettömästi. Tasainen, kaksiosainen jumputus syntyy, kun sydämen läppäparit sulkeutuvat peräkkäin.

Läpät ovat sydämessä verenkierron portteja. Ne varmistavat, että verenkierrossa vallitsee yksisuuntainen liikenne. Jos veri pääsee jostakin läpästä vastavirtaan, siitä syntyy tasaisesta jumputuksesta erottuvia ääniä. Nämä sivuäänet voivat viitata läppävikaan.

Läppävikasuhinan kuulee ainoastaan stetoskoopilla. Muutenkaan läppävikoja ei voi itse tuntea, sillä veren osittainen takaisinvirtaus on kivuton.
Sivuääni on myös huoleton, ellei siihen liity väsymistä ja voimattomuutta.

– Jos sivuääninen ihminen pystyy kävelemään reippaasti 5–10 kilometriä tai liikkumaan ikäistensä lailla, läppäviastaan ei tarvitse kantaa huolta. Sivuääniä voidaan kuunnella muutaman vuoden kuluttua uudestaan, Mustonen sanoo.

Sepelvaltimotauti ei kuulu

Läppäviat ovat yleisempiä sydämen vasemmalla puolella, joka tekee raskaampaa työtä kuin oikea puolisko, jonne veri oikeastaan vain valuu. Vasen puolisko pumppaa keuhkoista palaavan hapettuneen veren ympäri elimistöä.

– Sillä paineella, joka näkyy verenpainemittauksessa, Mustonen sanoo.

Tavallisin läppävika on sydämen vasemman puolen eteisen ja kammion välisen hiippaläpän eli mitraaliläpän vuotaminen. Läppäaukko on ajan myötä höltynyt, ja se päästää hapekasta verta vasemmasta kammiosta takaisin eteiseen. Vuoto lisää sydämen työtä, mikä puolestaan laajentaa vasenta eteistä ja saattaa johtaa vähitellen sydämen vajaatoimintaan.

Toinen yleinen läppävika on aorttaläpän ahtautuma. Ahtauma johtuu läpän kalkkiutumisesta. Silloin läppärakenne on menettänyt kimmoisuuttaan eikä avaudu ja sulkeudu enää kunnolla. Sydän joutuu ylitöihin pumpatessaan hapekasta verta vasemmasta kammiosta ahtaan portin kautta aorttavaltimoon ja sitä pitkin elimistöön.

Jos lihakset ja aivot eivät saa tarpeeksi happea, olo tuntuu nuutuneelta.

– Läppien kalkkiutumisella ei ole tekemistä sepelvaltimotaudin kanssa, vaan ahtautuminen on oma ilmiönsä. Läppäpotilaalla voi tietenkin samanaikaisesti olla sepelvaltimotauti, mutta sepelvaltimotautia ei voi kuulla edes stetoskoopilla, sillä sydänsuonien ahtautumisesta ei lähde ääntä, Juha Mustonen selvittää.

Sydämen oikeanpuoleiset läppäviat ovat harvinaisia siksi, että oikea puolisko pääsee pumppaamisessa helpommalla ja toimii pienemmällä paineella. Jos oikeanpuolisiin läppiin tulee vikoja, ne johtuvat yleensä sydämen vasemman puolen vioista.

Tutkitaan kivuttomasti

Kun tarpeeksi vanhaksi elää, jonkinlaista läpän toiminnan vajetta tulee miltei jokaiselle. Jos läppävuoto on pieni ja oireeton, sille ei tehdä mitään, vaan sivuääniä seurataan.

Jos ihminen yhtäkkiä valahtaa voimattomaksi tai hänellä on hengenahdistusta tai rintakipua, lääkäriin on lähdettävä piittaamatta siitä, mitä sydämen kunnosta on aiemmin sanottu.

Läppävikoja tutkittaessa otetaan yleensä sydämen sähkökäyrä, elektrokardiografia EKG. Se on kivuton tutkimus, jossa potilas lepää ja tietokone tallentaa sydänkäyrää. Siitä voidaan päätellä sydämen kunto, nähdä lisälyönnit ja rytmin häiriöt, jos läppävika aiheuttaa niitä.

Parhaiten sydänläppien kunto ja sydämen rakenne saadaan näkyviin kuitenkin sydämen ultraäänitutkimuksella. Sekin on kivuton. Kun tutkimukseen vielä lisätään väri-doppler-menetelmä, lääkäri voi veren virtauksesta ja pyörteistä päätellä läppävikojen vaikeusasteen. Potilas näkee itsekin ruudulta, jääkö verta pyörimään sydämen porteille ja palaako sitä kiellettyyn ajosuuntaan.

Uusia läppiäkin saa

Läppävika ei korjaudu itsekseen, mutta jos se aiheuttaa oireita, niitä voidaan poistaa lääkkeillä. Jos potilaalla on verenpainetta, uupumusta ja hengenahdistusta, hänelle määrätään tavallisesti verenpainelääkitys. Kun verenpaine alenee, sydämen työmäärä ja samalla veren takaisinvirtaus vähenevät.

Toinen mahdollinen lääke on beetasalpaaja, joka vähentää sydämen työtä ja taipumusta rytmihäiriöille.

Mikäli oireet eivät helpotu lääkkeillä, vuotava läppä korjataan leikkauksella. Jos oman läpän korjaaminen ei riitä, vialliset läpät voidaan korvata keinoläpillä.
Metalliläpän oheishoitona on aina veren-ohennuslääkitys lopun ikää. Nykyään oma läppä voidaan vaihtaa myös luonnonmateriaaliläppään, jolloin verenohennusta tarvitaan vain puoli vuotta.

Asiantuntija
Sisätautien ylilääkäri Juha Mustonen, Pohjois-Karjalan keskussairaala

Lue lisää Tunnista vaarallinen sydänoire, Sydämen krooninen vajaatoiminta ja liikunta, Sydänvaivat-teema

  • kunnon äkillinen lasku
  • hengenahdistus
  • voimattomuuden tunne
  • turvotuksia
  • tykytyksiä.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.