Sydämestä saa kuulua melkein mitä vain, kunhan pystyy reippailemaan.

Tavallinen tarina sydämen sivuäänistä menee niin, että potilas on vaikkapa flunssan takia lääkärissä ja lääkäri mainitsee, että sydämestä kuuluu sivuääni. Hän unohtaa kertoa, että suurin osa sydämen sivuäänistä on vaarattomia.
Potilaalle jää huoli. Onko sydämessä jotain pahastikin vialla?

– Jos lääkäri mainitsee sivuäänen, hänen pitää samalla myös selvittää, onko sivuäänellä mitään merkitystä terveyteen ja tarvitaanko lisätutkimuksia, sanoo sisätautien ylilääkäri Juha Mustonen Pohjois-Karjalan keskussairaalasta Joensuusta.

Tavallisin sydämestä kuuluva ylimääräinen suhahtelu johtuu yksinkertaisesti siitä, että potilas jännittää lääkärissä ja veri virtaa kiivaammin.

Aikaisemmin sivuääni saattoi merkitä myös synnynnäistä sydänvikaa, mutta nykyisin lastenlääkärit ja kardiologit löytävät sydänviat usein jo ennen syntymää. Sydänäänet tarkistetaan ensimmäisen kerran jo äidin kohdussa.

Jos vastasyntyneen sydänääni kuulostaa hyvältä, tasaiselta jumputukselta, seuraavan kerran hänen sydäntään saatetaan kuunnella vasta koulussa tai kutsunnoissa. Alokkaista muutama prosentti päätyy jatkotutkimuksiin sydämen sivuäänen takia.

Seuraava etappi on ajokortti-, työhöntulo- tai viisikymppistarkastus.
Kerran alkanut sydämen lyöntiääni pysyy miltei samanlaisena elämän loppuun saakka, mutta läppäviat yleistyvät iän myötä.

Pientä falskausta

Kovin monenlaista meteliä sydämestä ei voi lähteäkään, sillä sydämenlyönti kuulostaa suurin piirtein samalta meillä kaikilla. Sydämen neljä läppää avautuu äänettömästi. Tasainen, kaksiosainen jumputus syntyy, kun sydämen läppäparit sulkeutuvat peräkkäin.

Läpät ovat sydämessä verenkierron portteja. Ne varmistavat, että verenkierrossa vallitsee yksisuuntainen liikenne. Jos veri pääsee jostakin läpästä vastavirtaan, siitä syntyy tasaisesta jumputuksesta erottuvia ääniä. Nämä sivuäänet voivat viitata läppävikaan.

Läppävikasuhinan kuulee ainoastaan stetoskoopilla. Muutenkaan läppävikoja ei voi itse tuntea, sillä veren osittainen takaisinvirtaus on kivuton.
Sivuääni on myös huoleton, ellei siihen liity väsymistä ja voimattomuutta.

– Jos sivuääninen ihminen pystyy kävelemään reippaasti 5–10 kilometriä tai liikkumaan ikäistensä lailla, läppäviastaan ei tarvitse kantaa huolta. Sivuääniä voidaan kuunnella muutaman vuoden kuluttua uudestaan, Mustonen sanoo.

Sepelvaltimotauti ei kuulu

Läppäviat ovat yleisempiä sydämen vasemmalla puolella, joka tekee raskaampaa työtä kuin oikea puolisko, jonne veri oikeastaan vain valuu. Vasen puolisko pumppaa keuhkoista palaavan hapettuneen veren ympäri elimistöä.

– Sillä paineella, joka näkyy verenpainemittauksessa, Mustonen sanoo.

Tavallisin läppävika on sydämen vasemman puolen eteisen ja kammion välisen hiippaläpän eli mitraaliläpän vuotaminen. Läppäaukko on ajan myötä höltynyt, ja se päästää hapekasta verta vasemmasta kammiosta takaisin eteiseen. Vuoto lisää sydämen työtä, mikä puolestaan laajentaa vasenta eteistä ja saattaa johtaa vähitellen sydämen vajaatoimintaan.

Toinen yleinen läppävika on aorttaläpän ahtautuma. Ahtauma johtuu läpän kalkkiutumisesta. Silloin läppärakenne on menettänyt kimmoisuuttaan eikä avaudu ja sulkeudu enää kunnolla. Sydän joutuu ylitöihin pumpatessaan hapekasta verta vasemmasta kammiosta ahtaan portin kautta aorttavaltimoon ja sitä pitkin elimistöön.

Jos lihakset ja aivot eivät saa tarpeeksi happea, olo tuntuu nuutuneelta.

– Läppien kalkkiutumisella ei ole tekemistä sepelvaltimotaudin kanssa, vaan ahtautuminen on oma ilmiönsä. Läppäpotilaalla voi tietenkin samanaikaisesti olla sepelvaltimotauti, mutta sepelvaltimotautia ei voi kuulla edes stetoskoopilla, sillä sydänsuonien ahtautumisesta ei lähde ääntä, Juha Mustonen selvittää.

Sydämen oikeanpuoleiset läppäviat ovat harvinaisia siksi, että oikea puolisko pääsee pumppaamisessa helpommalla ja toimii pienemmällä paineella. Jos oikeanpuolisiin läppiin tulee vikoja, ne johtuvat yleensä sydämen vasemman puolen vioista.

Tutkitaan kivuttomasti

Kun tarpeeksi vanhaksi elää, jonkinlaista läpän toiminnan vajetta tulee miltei jokaiselle. Jos läppävuoto on pieni ja oireeton, sille ei tehdä mitään, vaan sivuääniä seurataan.

Jos ihminen yhtäkkiä valahtaa voimattomaksi tai hänellä on hengenahdistusta tai rintakipua, lääkäriin on lähdettävä piittaamatta siitä, mitä sydämen kunnosta on aiemmin sanottu.

Läppävikoja tutkittaessa otetaan yleensä sydämen sähkökäyrä, elektrokardiografia EKG. Se on kivuton tutkimus, jossa potilas lepää ja tietokone tallentaa sydänkäyrää. Siitä voidaan päätellä sydämen kunto, nähdä lisälyönnit ja rytmin häiriöt, jos läppävika aiheuttaa niitä.

Parhaiten sydänläppien kunto ja sydämen rakenne saadaan näkyviin kuitenkin sydämen ultraäänitutkimuksella. Sekin on kivuton. Kun tutkimukseen vielä lisätään väri-doppler-menetelmä, lääkäri voi veren virtauksesta ja pyörteistä päätellä läppävikojen vaikeusasteen. Potilas näkee itsekin ruudulta, jääkö verta pyörimään sydämen porteille ja palaako sitä kiellettyyn ajosuuntaan.

Uusia läppiäkin saa

Läppävika ei korjaudu itsekseen, mutta jos se aiheuttaa oireita, niitä voidaan poistaa lääkkeillä. Jos potilaalla on verenpainetta, uupumusta ja hengenahdistusta, hänelle määrätään tavallisesti verenpainelääkitys. Kun verenpaine alenee, sydämen työmäärä ja samalla veren takaisinvirtaus vähenevät.

Toinen mahdollinen lääke on beetasalpaaja, joka vähentää sydämen työtä ja taipumusta rytmihäiriöille.

Mikäli oireet eivät helpotu lääkkeillä, vuotava läppä korjataan leikkauksella. Jos oman läpän korjaaminen ei riitä, vialliset läpät voidaan korvata keinoläpillä.
Metalliläpän oheishoitona on aina veren-ohennuslääkitys lopun ikää. Nykyään oma läppä voidaan vaihtaa myös luonnonmateriaaliläppään, jolloin verenohennusta tarvitaan vain puoli vuotta.

Asiantuntija
Sisätautien ylilääkäri Juha Mustonen, Pohjois-Karjalan keskussairaala

Lue lisää Tunnista vaarallinen sydänoire, Sydämen krooninen vajaatoiminta ja liikunta, Sydänvaivat-teema

  • kunnon äkillinen lasku
  • hengenahdistus
  • voimattomuuden tunne
  • turvotuksia
  • tykytyksiä.