Jos eksyt helposti ja suunnat ovat hakusessa, syy voi löytyä aivoista. Suuntavaistoa pystyy kuitenkin harjoittamaan esimerkiksi pelaamalla tai metsäretkellä.

Sienimetsässä isäni huvitti itseään kysymällä, missä auto on. Minä ja äitini arvasimme usein 180 astetta väärään suuntaan, mikä jaksoi ihmetyttää isääni. Sama suuntavaistottomuus näkyy kaupungissa: metrotunnelista noustuani lähden kulkemaan katua päinvastaiseen suuntaan ja kauppakeskuksesta päädyn ulos väärästä ovesta.

Minulta puuttuu suuntavaisto. Vai mistä on kyse, johtava neuropsykologi Marja Hietanen HYKSin neurologian klinikasta?

– Suuntavaisto on ihmisten arkikielessä käyttämä nimitys sille, että on epävarma siitä, mihin suuntaan pitäisi lähteä päästäkseen haluamaansa paikkaan. Me neuropsykologit puhumme avaruudellisen tai visuospatiaalisen hahmottamisen vaikeudesta.

Visuospatiaalinen hahmottaminen tarkoittaa kykyä arvioida itsensä ja ympäristön välisiä etäisyyksiä, suuntia ja ympäristön muotoja. Toisilla tämä taito yhdistää näköhavainnot ympäristöönsä on parempi kuin toisilla.

Kyky suunnistaa liittyy moneen asiaan, kuten maamerkkien käyttöön, katujen ja risteyksien havaitsemiseen tai ympäristön tuttuuteen. Tästä syystä useat eri aivoalueet osallistuvat suunnistamiseen.

Suuntien hahmottamisen kannalta tärkeä on päälaen oikea aivolohko, jota kutsutaan parientaalilohkoksi. Se vastaa myös kasvojen tunnistamisesta. Tässä lohkossa ratkotaan tehtäviä, joissa pitää hahmottaa osista kokonaisuuksia. Huonoa suuntavaistoa saa siis syyttää myös niistä hikisistä hetkistä, jolloin yrittää koota huonekalua osista.

Jo opittujen reittien muistamisesta huolehtii aivoissa hippokampus. Se osallistuu suuntien hahmottamiseen, mikä on todettu esimerkiksi Lontoon taksikuljettajilla tehdyissä tutkimuksissa.

Kaupunkiajo haaste aivoille

Autoilijalle huono suuntavaisto tuo haasteita. Vilkkaan liikenteen seuraaminen on rasite aivoille.

– Esimerkiksi isossa risteyksessä pitää huomata liikennemerkit ja -valot, muut autoilijat, pyöräilijät ja jalankulkijat sekä ratkaista nopeasti, miten toimia, Marja Hietanen muistuttaa.

Suurkaupungin liikenne on haastavaa kenen tahansa pääkopalle. Näköhavaintoja käsittelevä aivojen visuaalinen työmuisti voi ylikuormittua, jos kuskia vaivaa stressi tai väsymys.

– Stressaantuneena kannattaa olla liikenteessä erityisen varovainen, tai vaihtaa bussiin, Hietanen vinkkaa.

Taskuparkkeeraaminen on epämieluisaa, jos suuntien ja etäisyyksien arviointi on vaikeaa. Marja Hietanen kehottaa harjoittelemaan ahkerasti kärsivällisen opettajan kanssa. Harjoittelu tekee tässäkin mestarin.

Suuntavaikeudet voivat liittyä joihinkin sairauksiin tai vammoihin, jotka heikentävät oikean parientaalilohkon toimintaa. Yleisimmin suuntavaisto takkuaa aivoverenkiertohäiriöiden tai aivovammojen jälkeen, mutta myös joihinkin dementiasairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, voi liittyä suuntavaikeuksia.

Hietanen korostaa, että pelkkä huono suuntavaisto on vain harvoin sairauden merkki. On normaalia, että toiset taidot ovat toisilla kehittyneempiä kuin toisilla. Lohdullista on se, että suuntien hahmottamista ja suunnistusta voi kuitenkin opetella.

Vanhetessa suuntavaisto ei huonone vaikka uusien reittien opettelu saattaakin vaatia pidemmän ajan kuin ennen. Vain jos suuntien hahmottaminen heikkenee äkisti, asia kannattaa selvittää.

Sählystä suuntaoppia

Usein ajatellaan miesten olevan vahvempia suuntavaistoa vaativissa tehtävissä, eikä Marja Hietanenkaan sitä täysin kumoa.

– Tutkimuksissa miehet ovat pärjänneet naisia paremmin joissakin visuospatiaalisissa tehtävissä, kuten kartanluvussa tai nuolen kulkusuunnan hahmottamisessa. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus: kun mukaan liitetään kasvojen tunnistamista tai vaaditaan nopeutta ja tarkkuutta, naiset kirivät eron umpeen.

Hietanen muistuttaa, että yksilöiden väliset erot ovat merkittävämpiä kuin sukupuolten erot. Myös harrastukset voivat harjaannuttaa taitoja, joita tarvitaan suuntien hahmottamisessa. Esimerkiksi pallopelit opettavat ymmärtämään, miten päin pallo liikkuu tai miten maila pitäisi kääntää suhteessa omaan vartaloon. Tietokonepelit taas kehittävät silmien ja käden yhteispeliä.

– Hyvä suuntavaisto on siis ainakin osin opittu taito, Hietanen toteaa.

Meillä on tapana vahvistaa niitä osaamisen alueita, joilla olemme jo ennestään vahvoja – onnistumiset kun tuottavat mielihyvää. Hietanen uskookin, että kirvesmieheksi, arkkitehdiksi tai graafikoksi hakeutuu ihmisiä, joille visuaaliset toiminnot, kuten suuntien hahmottaminen ja kokoamistehtävät, ovat luonnostaan helppoja. Kun näitä taitoja sitten harjaannuttaa päivittäisessä työssään, ne vahvistuvat edelleen.

Jossain määrin visuospatiaalisia taitoja voi kehittää pelaamalla tietokoneella vaikkapa tuttua tetristä. Se harjoittaa avaruudellista hahmottamista sekä silmän ja käden yhteistoimintaa.

– Tuntitolkulla pelaamisesta ei ole hyötyä, Hietanen korostaa.

Mielihyvä palauttaa voimat

Neuropsykologi tunnustaa, että hänelläkin on huono suuntavaisto. Muistot koulun suunnistustunneilta ovat tuskaisia.

– Meidän pitäisi oppia hyväksymään omat heikkoutemme ja harrastaa asioita, jotka tuottavat mielihyvää.

Mieluisat harrastukset auttavat meitä palautumaan työ- tai koulumaailman kovista vaatimuksista.

Jos aerobicin askelsarjat eivät millään meinaa mennä oikein, voi tietysti harkita lajin vaihtoa. Jos kaikesta huolimatta todella tykkää aerobicista, kannattaa olla itselleen armollinen: myöntää, että liikkeiden opettelu kestää kauemmin kuin muilla, ja nauttia silti.

Marja Hietanen harrastaa liikuntaa, koska tietää sen olevan hyväksi myös aivoille. Mielihyvää hän saa kuvataiteesta ja kirjoista. Lisäksi hän osallistuu poikansa urheiluharrastukseen.

– En olisi ikinä uskonut oppivani niin paljon jääkiekosta. Se on palkitsevaa.

Suuntavaiston kehittämisen kannalta useat liikuntalajit ovat hyödyllisiä. Metsässä kävelijä tai sienestäjä joutuu suhteuttamaan itsensä vaihtelevaan maastoon ja oppii seuraamaan ympäristöä.

– Aivojen kannalta on parempi liikkua syysmetsässä kuin pelata kotona tietokoneella tetristä.

Apua huonoon suuntavaistoon

  • Kartta on hyvä apuväline niin metsässä kuin kaupungissakin.
  • Hae menosuunnasta kiintopisteitä, joita kohti kävellessäsi pysyt karkeasti oikeassa suunnassa. Metsässä näkyvät korkeat mäet, kaupungissa tornit, kirkot ja muut korkeat rakennukset.
  • Aurinko on keskipäivällä etelässä. Kävelet tuolloin kohti pohjoista, jos aurinko paistaa selkääsi.
  • Metsässä voit suunnistaa suuren tien mukaan. Tyynellä autojen pauhu kuuluu kilometrien päähän.
  • Paina parkkihallissa autosi sijainti mieleen. Käytä apuna tasojen ja paikkojen numerointia. Voit kirjata ne muistivihkoon tai matkapuhelimen muistiin.
  • Navigaattorien kartat ovat hyviä. Rinnalla on hyvä olla paperikartta, jos esimerkiksi tie on suljettu.

Vinkit antoi harrastepäällikkö Heikki Liimatainen Suomen Suunnistusliitosta.

Lue lisää aivojen toimintahäiriöistä.

 

Harjoita suuntavaistoasi

  • liiku monipuolisesti: kävele luonnossa, pelaa pallopelejä
  • kokeile tetris-tietokonepeliä
  • kiinnitä tietoisesti huomiosi maamerkkeihin niin kaupungissa kuin metsässäkin
  • lepää ja harrasta asioita, jotka tuottavat sinulle mielihyvää.