Jos eksyt helposti ja suunnat ovat hakusessa, syy voi löytyä aivoista. Suuntavaistoa pystyy kuitenkin harjoittamaan esimerkiksi pelaamalla tai metsäretkellä.

Sienimetsässä isäni huvitti itseään kysymällä, missä auto on. Minä ja äitini arvasimme usein 180 astetta väärään suuntaan, mikä jaksoi ihmetyttää isääni. Sama suuntavaistottomuus näkyy kaupungissa: metrotunnelista noustuani lähden kulkemaan katua päinvastaiseen suuntaan ja kauppakeskuksesta päädyn ulos väärästä ovesta.

Minulta puuttuu suuntavaisto. Vai mistä on kyse, johtava neuropsykologi Marja Hietanen HYKSin neurologian klinikasta?

– Suuntavaisto on ihmisten arkikielessä käyttämä nimitys sille, että on epävarma siitä, mihin suuntaan pitäisi lähteä päästäkseen haluamaansa paikkaan. Me neuropsykologit puhumme avaruudellisen tai visuospatiaalisen hahmottamisen vaikeudesta.

Visuospatiaalinen hahmottaminen tarkoittaa kykyä arvioida itsensä ja ympäristön välisiä etäisyyksiä, suuntia ja ympäristön muotoja. Toisilla tämä taito yhdistää näköhavainnot ympäristöönsä on parempi kuin toisilla.

Kyky suunnistaa liittyy moneen asiaan, kuten maamerkkien käyttöön, katujen ja risteyksien havaitsemiseen tai ympäristön tuttuuteen. Tästä syystä useat eri aivoalueet osallistuvat suunnistamiseen.

Suuntien hahmottamisen kannalta tärkeä on päälaen oikea aivolohko, jota kutsutaan parientaalilohkoksi. Se vastaa myös kasvojen tunnistamisesta. Tässä lohkossa ratkotaan tehtäviä, joissa pitää hahmottaa osista kokonaisuuksia. Huonoa suuntavaistoa saa siis syyttää myös niistä hikisistä hetkistä, jolloin yrittää koota huonekalua osista.

Jo opittujen reittien muistamisesta huolehtii aivoissa hippokampus. Se osallistuu suuntien hahmottamiseen, mikä on todettu esimerkiksi Lontoon taksikuljettajilla tehdyissä tutkimuksissa.

Kaupunkiajo haaste aivoille

Autoilijalle huono suuntavaisto tuo haasteita. Vilkkaan liikenteen seuraaminen on rasite aivoille.

– Esimerkiksi isossa risteyksessä pitää huomata liikennemerkit ja -valot, muut autoilijat, pyöräilijät ja jalankulkijat sekä ratkaista nopeasti, miten toimia, Marja Hietanen muistuttaa.

Suurkaupungin liikenne on haastavaa kenen tahansa pääkopalle. Näköhavaintoja käsittelevä aivojen visuaalinen työmuisti voi ylikuormittua, jos kuskia vaivaa stressi tai väsymys.

– Stressaantuneena kannattaa olla liikenteessä erityisen varovainen, tai vaihtaa bussiin, Hietanen vinkkaa.

Taskuparkkeeraaminen on epämieluisaa, jos suuntien ja etäisyyksien arviointi on vaikeaa. Marja Hietanen kehottaa harjoittelemaan ahkerasti kärsivällisen opettajan kanssa. Harjoittelu tekee tässäkin mestarin.

Suuntavaikeudet voivat liittyä joihinkin sairauksiin tai vammoihin, jotka heikentävät oikean parientaalilohkon toimintaa. Yleisimmin suuntavaisto takkuaa aivoverenkiertohäiriöiden tai aivovammojen jälkeen, mutta myös joihinkin dementiasairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, voi liittyä suuntavaikeuksia.

Hietanen korostaa, että pelkkä huono suuntavaisto on vain harvoin sairauden merkki. On normaalia, että toiset taidot ovat toisilla kehittyneempiä kuin toisilla. Lohdullista on se, että suuntien hahmottamista ja suunnistusta voi kuitenkin opetella.

Vanhetessa suuntavaisto ei huonone vaikka uusien reittien opettelu saattaakin vaatia pidemmän ajan kuin ennen. Vain jos suuntien hahmottaminen heikkenee äkisti, asia kannattaa selvittää.

Sählystä suuntaoppia

Usein ajatellaan miesten olevan vahvempia suuntavaistoa vaativissa tehtävissä, eikä Marja Hietanenkaan sitä täysin kumoa.

– Tutkimuksissa miehet ovat pärjänneet naisia paremmin joissakin visuospatiaalisissa tehtävissä, kuten kartanluvussa tai nuolen kulkusuunnan hahmottamisessa. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus: kun mukaan liitetään kasvojen tunnistamista tai vaaditaan nopeutta ja tarkkuutta, naiset kirivät eron umpeen.

Hietanen muistuttaa, että yksilöiden väliset erot ovat merkittävämpiä kuin sukupuolten erot. Myös harrastukset voivat harjaannuttaa taitoja, joita tarvitaan suuntien hahmottamisessa. Esimerkiksi pallopelit opettavat ymmärtämään, miten päin pallo liikkuu tai miten maila pitäisi kääntää suhteessa omaan vartaloon. Tietokonepelit taas kehittävät silmien ja käden yhteispeliä.

– Hyvä suuntavaisto on siis ainakin osin opittu taito, Hietanen toteaa.

Meillä on tapana vahvistaa niitä osaamisen alueita, joilla olemme jo ennestään vahvoja – onnistumiset kun tuottavat mielihyvää. Hietanen uskookin, että kirvesmieheksi, arkkitehdiksi tai graafikoksi hakeutuu ihmisiä, joille visuaaliset toiminnot, kuten suuntien hahmottaminen ja kokoamistehtävät, ovat luonnostaan helppoja. Kun näitä taitoja sitten harjaannuttaa päivittäisessä työssään, ne vahvistuvat edelleen.

Jossain määrin visuospatiaalisia taitoja voi kehittää pelaamalla tietokoneella vaikkapa tuttua tetristä. Se harjoittaa avaruudellista hahmottamista sekä silmän ja käden yhteistoimintaa.

– Tuntitolkulla pelaamisesta ei ole hyötyä, Hietanen korostaa.

Mielihyvä palauttaa voimat

Neuropsykologi tunnustaa, että hänelläkin on huono suuntavaisto. Muistot koulun suunnistustunneilta ovat tuskaisia.

– Meidän pitäisi oppia hyväksymään omat heikkoutemme ja harrastaa asioita, jotka tuottavat mielihyvää.

Mieluisat harrastukset auttavat meitä palautumaan työ- tai koulumaailman kovista vaatimuksista.

Jos aerobicin askelsarjat eivät millään meinaa mennä oikein, voi tietysti harkita lajin vaihtoa. Jos kaikesta huolimatta todella tykkää aerobicista, kannattaa olla itselleen armollinen: myöntää, että liikkeiden opettelu kestää kauemmin kuin muilla, ja nauttia silti.

Marja Hietanen harrastaa liikuntaa, koska tietää sen olevan hyväksi myös aivoille. Mielihyvää hän saa kuvataiteesta ja kirjoista. Lisäksi hän osallistuu poikansa urheiluharrastukseen.

– En olisi ikinä uskonut oppivani niin paljon jääkiekosta. Se on palkitsevaa.

Suuntavaiston kehittämisen kannalta useat liikuntalajit ovat hyödyllisiä. Metsässä kävelijä tai sienestäjä joutuu suhteuttamaan itsensä vaihtelevaan maastoon ja oppii seuraamaan ympäristöä.

– Aivojen kannalta on parempi liikkua syysmetsässä kuin pelata kotona tietokoneella tetristä.

Apua huonoon suuntavaistoon

  • Kartta on hyvä apuväline niin metsässä kuin kaupungissakin.
  • Hae menosuunnasta kiintopisteitä, joita kohti kävellessäsi pysyt karkeasti oikeassa suunnassa. Metsässä näkyvät korkeat mäet, kaupungissa tornit, kirkot ja muut korkeat rakennukset.
  • Aurinko on keskipäivällä etelässä. Kävelet tuolloin kohti pohjoista, jos aurinko paistaa selkääsi.
  • Metsässä voit suunnistaa suuren tien mukaan. Tyynellä autojen pauhu kuuluu kilometrien päähän.
  • Paina parkkihallissa autosi sijainti mieleen. Käytä apuna tasojen ja paikkojen numerointia. Voit kirjata ne muistivihkoon tai matkapuhelimen muistiin.
  • Navigaattorien kartat ovat hyviä. Rinnalla on hyvä olla paperikartta, jos esimerkiksi tie on suljettu.

Vinkit antoi harrastepäällikkö Heikki Liimatainen Suomen Suunnistusliitosta.

Lue lisää aivojen toimintahäiriöistä.

 

Harjoita suuntavaistoasi

  • liiku monipuolisesti: kävele luonnossa, pelaa pallopelejä
  • kokeile tetris-tietokonepeliä
  • kiinnitä tietoisesti huomiosi maamerkkeihin niin kaupungissa kuin metsässäkin
  • lepää ja harrasta asioita, jotka tuottavat sinulle mielihyvää.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.