Nälkä ja väsymys lisäävät makeanhimoa. Silloin ruokakaupassa houkuttelevat erityisesti sokeriset ja rasvaiset herkut. Vältä himo-ostokset huolehtimalla kylläisyydentunteesta.

Tietävätkö muiden ostoskärryä työntävät kehot tarvitsevansa paljon kasviksia ja marjoja ja vähärasvaista proteiinia? Jos itse jätän aterioiden suunnittelun kauppareissulle, tulos on katastrofi.

Eikö viestejä kaupassakin anna kehon sijasta mieli? Kuuluuko kysymys sittenkin, että onko mielitekojen mukaan syöminen hyvä asia. Mistä kehon kuuntelussa kauppareissulla on oikein kysymys?

Keho ei kerro tarkkaan, mitä se tarvitsee. Jos elämäntavat ovat kunnossa, osaa kyllä todennäköisesti tehdä kaupassa järkeviä ostoksia. Mutta väsyneenä ja nälkäisenä ostaa helposti kaikenlaista vähemmän fiksua syötävää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Houkutus voittaa järjen

Ideaalissa tilanteessa ihminen osaa tuntea sekä nälän että kylläisyyden tavalla, joka ohjaa syömään kohtuullisesti. Esimerkiksi vauva alkaa itkeä, kun sillä on nälkä, mutta lopettaa maidon imemisen, kun on saanut riittävästi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Epäsäännöllinen tapa syödä ja muut nälän tunteita lisäävät tai vähentävät asiat voivat sotkea kylläisyyden perusviestinnän. Esimerkiksi nälkä ja väsymys lisäävät tutkitusti makeanhimoa.

Jos taustatekijät ovat tarpeeksi pielessä, houkutuksista tulee niin voimakkaita, että tahdonvoima ja järki eivät enää riitä. Peli on pelattu. Kehon kuuntelun suurin ongelma onkin juuri eri ruokien houkuttavuudessa.

Päivän muut valinnat ja omat elämäntavat voivat lisätä epäterveellisen ruoan vetovoimaa niin paljon, että tekee huonoja valintoja. Siksi harva palaa nälissään ja väsyneenä kaupasta kasvisvoittoisen ja vähärasvaista proteiinia sekä täysjyväviljaa sisältävän kauppakassin kanssa. Kuidun sijaan kassista voi löytyä runsaasti sokeria ja rasvaa.

Nälkäviestit kuntoon

Kehon kuuntelusta voi tulla toimiva työkalu päivittäisten ruokavalintojen tekemiseen, kunhan kehon viestintään vaikuttavat tekijät ovat kunnossa. Koska mielitekoja ruokkivat tavat sotkevat kehon nälkäviestejä, niistä kannattaa hankkiutua eroon: varata enemmän aikaa unelle, aloittaa päivä kunnollisella aamiaisella ja opetella stressinhallintaa.

Jos vielä malttaa syödä hyvin koostetut välipalat sekä aamu- että iltapäivällä, nälkä ei pääse kauppareissulla liian suureen rooliin. Mielitekoja voi silti tulla, mutta niihin voi soveltaa joustavaa syömisen hallintaa: joskus ostetaan myös vähemmän fiksuja ruokia, joskus ei. Satunnaiset herkut eivät heikennä syömisen laatua kokonaan.

Jotta välttyisit kaupassa haalimasta epäterveellisiä herkkuja, laita ensin perusasiat kuntoon:

  1. Älä ramppaa ostoksilla. Jos käy kaupassa joka päivä, riski huonoihin valintoihin on moninkertainen verrattuna siihen, että ostaisi muutaman päivän perustarpeet kerralla etukäteen tehdyn kauppalistan perusteella. Kun sitten koittaa se päivä, että kotiin päästessä on jo huutava nälkä, fiksua ruokaa saa tehtyä nopeasti.
  2. Nuku riittävästi. Unentarve on yksilöllistä, mutta keskimäärin unta pitäisi saada noin 7–8 tuntia yössä.
  3. Syö kunnon aamiainen. Se voi olla vaikkapa puurolautasellinen marjoilla, pähkinöillä ja raejuustolla tai pari leipää, joiden päällä on runsaasti leikkelettä, juustoa ja kasviksia.
  4. Syö lounaalla kunnon ateria, joka noudattelee lautasmallia: neljännes proteiininlähdettä (esim. kanaa, kalaa, lihaa tai tofua), neljännes hiilihydraattia (pastaa, riisiä, perunaa, quinoaa) ja puolet kasviksia.
  5. Syö iltapäivällä välipala. Se voi olla vaikka hedelmä ja rahkaa tai smoothie ja kourallinen pähkinöitä tai siivu täysjyväleipää runsailla päällisillä.
  6. Liiku vähintään puoli tuntia joka päivä. Liikunta edistää aineenvaihduntaa ja parantaa yöunen laatua.
  7. Kohtaa stressiä aiheuttavat asiat.  Mieti ystävän, työnantajan tai stressinhallinnan ammattilaisen kanssa, miten stressaavat asiat saadaan siedettävämpään kuntoon.

Tottumukset ohjaavat

Keho ei osaa sentään kertoa, mitä ravintoaineita se missäkin vaiheessa tarvitsee. Hyvätkin valinnat syntyvät tottumusten, tunnetilojen, mielleyhtymien ja mieltymysten pohjalta.

Tätä on tutkittu jonkin verran, eikä ole löydetty mitään viitteitä siitä, että elimistö pystyisi viestimään tarpeistaan suojaravintoaineiden tasolla. Se ei ohjaa vaikkapa ostamaan kalaa, koska tarvitsisi D-vitamiinia.

Kehon kuuntelemisessa on siis pohjimmiltaan kyse nälkään vaikuttavien elintapojen parantamisesta. Sen jälkeen voi kuulostella tarkemmin kehon tarpeita – milloin pitäisi syödä ja kuinka paljon kerralla. Syömisen yleistä laatua ei kuitenkaan ole hyvä päättää kehon fiiliksen perusteella. Ruoka kannattaa valita enimmäkseen tietoisesti sen pohjalta, mikä on järkevää.

Asiantuntijana ravitsemusasiantuntija Patrik Borg

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla