Verikokeisiin voi nykyään mennä ilman lääkärin lähetettä. Niitä mainostetaan, myydään ja ostetaan yhä enemmän myös perusterveille. Mutta milloin on mielekästä mittauttaa terveyttään omin päin?
VIIME AIKOINA on väsyttänyt tavallista enemmän – pitäisikö mittauttaa rauta-arvot?
Verikokeisiin on perinteisesti menty lääkärin lähetteellä ja silloin, kun jotain on pielessä. Uutta ja silmiinpistävää on, että moni perusterve testauttaa itseään omin päin.
Kestosuosikkien, kuten D-vitamiinin, lisäksi nyt mittautetaan esimerkiksi testosteronitasoja ja kilpirauhasarvoja. Lisäksi verikokeita markkinoidaan yhä enemmän räätälöityinä terveyspaketteina niin naisille kuin miehille, liikkujille ja kasvissyöjille, jopa masennusoireista kärsiville. Pakettien hinnat liikkuvat 50–150 eurossa.
Veri paljastaa ratkaisevia asioita terveydestä. Lääkärin tekemistä päätöksistä 60–70 prosenttia perustuu osittain tai kokonaan laboratoriotuloksiin. Mutta onko verikokeisiin syytä hakeutua omin päin – ja jos, niin mitä niistä oikeasti kannattaa selvittää?
Hetki mielenrauhaa
Samalla kun terveyden ihannointi on lisääntynyt, normaaliuden käsite on kaventunut, kertoo Suomen Lääkäriliiton puheenjohtaja Tuula Rajaniemi.
Osa tavoittelee jo täydellistä terveyttä ja elämänhallintaa. Tässä vaikuttaa esimerkiksi sosiaalisen median luoma vertailu.
– Omatoiminen laboratoriokokeisiin hakeutuminen vaikuttaa olevan seurausta siitä, että muukin omatoiminen mittaaminen on lisääntynyt. Toki myös palveluiden aktiivinen markkinointi lisää kysyntää, Rajaniemi huomauttaa.
Suomalaisesta kyselytutkimuksesta käy ilmi, että vain noin joka kolmas testauttaa itseään omin päin varsinaisten vaivojen takia. Suurin syy oma-aloitteisille laboratoriokäynneille on halu seurata omaa terveyttä. Taustalla on usein toive mielenrauhasta: jos kävisi välillä tarkastamassa, että veriarvot ovat kohdillaan, voisi huokaista hetkeksi helpotuksesta. Kaikki kunnossa!
Mikä ihmeen viitearvo?
Veritesteihin hakeutumisesta on tehty vaivatonta. Varaa aika, kävele laboratorioon, ja tulokset kilahtavat nopeasti lääkäriaseman omaan verkkopalveluun.
Osalla veritestien tarjoajista on puhelinsovellus, jossa voi esimerkiksi vertailla omia arvoja muiden samanikäisten tuloksiin. Numero- ja kirjainlitanian tulkkaaminen omin päin ei ole silti välttämättä niin yksinkertaista kuin luulisi. Esimerkiksi viitearvon merkitys on monelle epäselvä. Viitearvoilla tarkoitetaan laboratoriotutkimuksen tuloksissa niitä ala- ja yläraja-arvoja, joiden väliselle alueelle sijoittuu noin 95 prosenttia terveiden ihmisten tutkimustuloksista.
– Noin viisi prosenttia terveestäkin väestöstä sijoittuu niiden ulkopuolelle, Rajaniemi valaisee.
Eli viitearvon ylittyminen tai alittuminen ei välttämättä kerro ongelmasta, johon pitäisi puuttua.
Viitearvot poikkeavat jonkin verran toisistaan eri laboratorioissa, minkä takia tarkat rajat kannattaa tarvittaessa tarkistaa sairaalan laboratoriotulosteista. Poikkeava arvo saattaa joskus johtua pelkästään siitä, että testi on otettu eri vuorokaudenaikaan kuin edellisillä kerroilla. Esimerkiksi monet hormonitasot vaihtelevat yhden päivänkin sisällä. Jos tulos hälyttää poikkeavaa, mieli kuitenkin tulkitsee sen herkästi huolenaiheeksi silloinkin, kun syytä ei olisi.
– Mikäli jokin yksittäinen löydös johtaa esimerkiksi turhaan leikkaukseen, se on ihmiselle aina riski ja toisaalta pois jonkun muun hoidosta, Rajaniemi huomauttaa.
Ennakointi toimii osalle
Joskus omin päin mittaamisesta on paljonkin apua. HUS Diagnostiikkakeskuksen ylilääkärin Kari Pulkin mukaan perusterveidenkin on hyödyllistä mittauttaa arvoja, jotka liittyvät ravitsemukseen, elintapoihin tai sairauksien riskeihin. Näitä ovat esimerkiksi veren kolesterolit ja triglyseridit. Tulokset voivat auttaa havaitsemaan valtimosairauksien riskejä ajoissa, jotta niitä pääsee hoitamaan.
Myös yleinen verenkuva ja verensokeri voivat olla perusterveille hyödyllisiä. Niiden kautta saa vihiä kansansairauksista tai elintavoista. Verensokeria on syytä tarkkailla, jos on vyötärölihavuutta. Kynnys mittauksiin saisi olla matala, jos suvussa on jo sairauksia.
Sen sijaan munuaiskoe, plasman kreatiniini tai suolat ovat Pulkin mukaan harvoin oireettomalle hyödyllisiä kokeita. Ne vaativat lääkärin arvion ja määräyksen. Vaikka esimerkiksi munuaissairauksista kärsii jo noin joka kymmenes suomalainen ja lievä munuaisten vajaatoiminta etenee vaivihkaa vuosien myötä, yksittäinen kreatiniinikoe ei ole riittävän herkkä toteamaan alkavaa sairautta. Se muuttuu poikkeavaksi vasta, kun yli puolet munuaisten toiminnasta on hävinnyt.
Varalta vitamiinitestejä?
Pulkin mukaan joillekin on aiheellista seurata D- ja B12-vitamiinin, raudan ja hemoglobiinin tasoa. Tarve voi korostua vegaaneilla, jotka eivät saa näitä ravinteita niin helposti ruoasta.
B12 on tärkeä vitamiini, joka vaikuttaa esimerkiksi hermostoon. Sen puutos on melko yleistä myös esimerkiksi ikääntyneillä.
Raudan puute taas on tavallista etenkin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla ja paljon liikkuvilla. Jos hemoglobiini on alhainen, on tärkeää saada selville mahdollinen raudan puutos. Taustalla voi olla myös B12-vitamiinin vaje tai jotain muuta.
Mittausten kestosuosikin D-vitamiinin saanti on aikuisväestössä kohentunut, mutta moni suomalainen saa silti yhä liian vähän D-vitamiinia talviaikaan. Tämä ilmeni Oulun yliopiston viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa.
Ihmisten valppaudessa mitata itseään on paljon hyvää. Se voi saada kiinnostumaan ja kiinnittämään huomiota elintapoihin. Syönkö riittävästi kasviksia? Onko paino alkanut nousta vaivihkaa? Jos vaikkapa verensokeri on hiukan koholla, se voi havahduttaa petraamaan ruokavaliota ajoissa.
– Teknologian kehittyminen on tehnyt esimerkiksi verenpaineen ja verensokerin mittaamisen helpommaksi. Riittävän tiheä mittaaminen mahdollistaa esimerkiksi verenpainetaudin ja tyypin 2 diabeteksen hyvän hoidon, joka estää niiden komplikaatioita, Rajaniemi kertoo.
– Sen sijaan laboratoriokokeiden lisääntyneessä mittausinnokkuudessa näen enemmän huolia, sillä mittaamistrendiin liittyy ylidiagnostiikan ja -hoitamisen riski. Erityisen haavoittuva ryhmä on terveet ihmiset, jotka päätyvät syystä tai toisesta lääkärin vastaanotolle.
Lisääkö tieto tuskaa?
Onko verikokeista enemmän haittaa vai hyötyä? Paljon on kiinni siitä, miten tuloksiin itse suhtautuu. Lisääkö tieto todella mielenrauhaa? Vai onko riskinä, että poikkeava löydös ajaa toistuvien tutkimusten kierteeseen?
– Viitearvoista poikkeavien tulosten arviointia varten kannattaa varata aika lääkärille, joka auttaa tulosten tulkinnassa ja selvittää hoito- j a jatkotutkimuksen tarpeen, neuvoo erikoislääkäri Pekka Aroviita Terveystalosta. Verikoe voi joskus ohjata sairauksien jäljille, mutta mikään yksittäinen testi ei koskaan paljasta koko totuutta terveydestä. ◆
Asiantuntijat Kari Pulkki ylilääkäri, HUS Diagnostiikkakeskus. Tuula Rajaniemi, Suomen Lääkäriliitto. Pekka Aroviita erikoislääkäri, Terveystalo.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
