Varastoraudan eli ferritiinin mahdollinen puutos mietityttää monia. Ferritiinin vähäisyys on merkki raudanpuutteesta, mutta ehdottomia raja-arvoja on vaikea asettaa.

Ferritiinie on rautaa sitova proteiini, joka toimii hyvin elimistön rautavarastojen mittarina.

Varastoraudan puute on mahdollinen, jos ferritiiniarvo on alle 15–30 mikrogrammaa/litra ja lisäksi ihmisellä on raudan puutteeseen liittyviä oireita, kuten väsymystä. Viitearvot vaihtelevat hieman eri laboratorioissa.

Lisäksi yksilölliset erot ovat suuria. Miehillä varastorautaa on kolminkertaisesti naisiin verrattuna.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Ferritiinin määrityksen tekee ongelmalliseksi se, että pieni pitoisuus kertoo raudanpuutteesta, mutta suuri pitoisuus ei sulje pois raudanpuutteen mahdollisuutta. Ferritiiniarvo nousee esimerkiksi tulehdusten yhteydessä, jolloin tällä tutkimuksella ei voida selvittää raudanpuutetta, ylilääkäri Marja Itälä-Remes sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ferritiinin mittaus ei kuulu terveydenhoidon perustutkimuksiin. Varastoraudan määrä voidaan mitata terveyskeskuksessa vain, jos hemoglobiini on hyvin matala tai muuten poikkeava.

Kaikki lääkärit eivät näe ferritiinin mittaamista tarpeellisena vaan pitävät sitä jopa turhana.

– Kyse ei ole siitä, että ferritiinin tutkiminen olisi kallista vaan siitä, että kokeen tulokset ovat usein epäselviä. Rautavarastoja on vaikea mitata luotettavasti, jokaisen elimistö toimii omalla tavallaan. Luotettavampaa olisi tehdä luuydinnäytteestä rautavärjäys, mutta se on huomattavasti hankalampi tutkimus.

Rauta täydentyy lääkityksellä hitaasti

Todettua raudanpuutetta hoidetaan rautatableteilla, joiden tavanomainen annos on 100 mg:n pilleri kahdesti päivässä. Koska rautalääkitys aiheuttaa herkkävatsaisille ongelmia, kuten ummetusta, annostelussa voi kokeilla erilaisia konsteja.

Tabletin voi ottaa vain kerran päivässä, nielaista sen ruoan kanssa tai harventaa annostuksen joka toiseen päivään. Siitä on silti hyötyä.

Erimuotoisia valmisteitakin kannattaa kokeilla, kuten esimerkiksi nesteitä.

– Rautavarastojen täydennys voi kestää vuodenkin, joten lääkitystä pitää joka tapauksessa jatkaa pitkään. Ja jos ferritiiniarvo on alle 50:n ja väsyttää, on perusteltua kokeilla rautalääkitystä lääkärin ohjeen mukaan, vaikka anemiaa ei olisi, Itälä-Remes sanoo.

Suonensisäisen rautalisän antamiseen pitää olla erittäin hyvä syy. Sellainen on esimerkiksi munuaispotilailla, vaikeaa suolistosairautta potevilla sekä sydän- ja keuhkosairailla anemiapotilailla.

Hyvin matala hemoglobiini on hätätilanne, joka voi vaatia suonensisäistä lisärautaa.

– Terveille rautalääkitys infuusiona merkitsee turhaa tulehdusriskiä, joka aina liittyy suonensisäiseen toimenpiteeseen. Myös yliherkkyysreaktiot ovat mahdollisia, tai rautaa voi kertyä liikaa. Se on vaarallisempaa kuin raudan vähyys ja voi aiheuttaa elinvaurioita, kuten maksan vajaatoimintaa.

Anemia on harvoin vaarallinen

Suun kautta otettuna raudasta ei saa yliannostusta, ellei tietämättään sairasta perinnöllistä raudankertymäsairautta, hemokromatoosia. Omin päin ja kaiken varalta rautalääkkeitä ei kannata syödä.

– Hemoglobiinin mittauttaminen on niin helppoa, että suosittelen sitä potilaalle aina ennen kuin tämä alkaa napsia rautatabletteja.

Maija Itälä-Remes hoitaa työssään vaikeasti sairaita leukemiapotilaita. Hän rauhoittaa rauta-arvoistaan huolestuneita sillä, että ferritiinin puutteeseen ei kuole, ja anemiakin on harvoin vaarallinen.

– Pysyvää haittaa ei yleensä tule, vaikka raudanpuute jatkuisi pitkäänkin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö anemiaa tulisi hoitaa hyvin.

Asiantuntija: Maija Itälä-Remes, dosentti, ylilääkäri, vastuualuejohtaja TYKS, kliininen hematologia ja kantasolusiirtoyksikkö, Turun yliopisto.

 

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voi lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla