Vyöruusua aiheuttava virus lymyilee lähes jokaisessa – suojaa saa rokotuksesta

Sairastitko lapsena vesirokon? Iholle nousi punoittavia ja kutisevia rakkuloita, ja olo oli kuumeinen. Toivuttuasi vesirokkovirus jäi asumaan elimistöösi. Tarkalleen ottaen selkäytimen hermosoluihin. Arviolta 95 prosentilla aikuisista tämä virus lymyilee kehossa.

Porvoon Mehiläisen vastaavan lääkärin Heikki Peuran mukaan immuunipuolustuksemme pitää viruksen kurissa.

– Virus on kuin vieterinukke, joka on painettu laatikkoon. Niin kauan kun istut kannen päällä, se pysyy laatikossa. Jos kuitenkin erehdyt nousemaan, se pongahtaa esiin, Peura kuvailee.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos immuunipuolustuksemme heikkenee, virus voi aktivoitua ja pääsee hermoja pitkin takaisin ihoon. Se ei kuitenkaan aiheuta toista vesirokkoa, vaan vyöruusun.

Vyöruusun riski kasvaa 50 ikävuoden jälkeen, jolloin elimistön puolustusjärjestelmä alkaa heiketä. Erittäin tyypillinen puolustuskykyä horjuttava tekijä on kroonistunut stressi.

– Myös krooniset sairaudet, kuten diabetes tai autoimmuunisairaudet heikentävät immuunipuolustusta ja altistavat vyöruusulle. Samoin tekevät esimerkiksi syöpähoidot, pitkään käytetty kortisonikuuri ja biologiset lääkkeet.

Yhden puolen tauti

Vyöruusu ilmoittaa itsestään yleensä ensin kivulla. Ihoa pistelee, kirvelee tai polttelee. 1–8 vuorokauden kuluessa iho alkaa punoittaa ja siihen nousee kirkkaita rakkuloita. Vähän kuin vesikelloja. Yleensä viimeistään tässä kohtaa moni lähtee lääkäriin.

– Toisilla vyöruusu voi olla hyvin kivulias. Tällöin iho on kosketusarka ja jopa vaatteet voivat sattua. Toiset kuvaavat, että tuntuu kuin iholle kaadettaisiin kiehuvaa vettä.

Peuran mukaan vyöruusu tulee tyypillisimmin rintakehään tai nimensä mukaisesti vatsan seudulle.

– Se on hyvin tunnistettavissa, sillä oikein mikään muu tauti ei aiheuta samanlaisia, toispuoleisia iho-oireita.

Virus pesii aina tuntohermoissa ja aktivoituu yleensä vain yhdessä hermossa kerrallaan, joten tämän vuoksi rakkulat tulevat toispuoleisesti.

Muistuttaa silmätulehdusta

Vartalon lisäksi vyöruusu voi tulla kasvoihin tai jopa silmään, jolloin se on astetta hankalampi tapaus.

– Kasvojen hermotusalueet ovat pienempiä, joten oireet voivat olla salakavalampia. Silmä saattaa tuntua oudolta, vähän kipeältä ja sen ympäristöön voi tulla vain pari rakkulaa. Oireita voi luulla herkästi silmätulehdukseksi.

Hoitamaton vyöruusu voi aiheuttaa pysyvää näön heikkenemistä, sumentumista tai pahimmillaan sokeutumisen.

– Aika monella on ollut elämänsä aikana silmätulehdus, joten jos yhtään tuntuu, että kyse on jostain muusta kuin silmätulehduksesta, kannattaa hakeutua kiireesti silmälääkärille.

Hoitoa heti, niin oireet talttuvat

Diagnoosi tehdään oireiden ja ihottuman perusteella. Suun kautta otettava viruslääkitys kestää yleensä viikon. Se estää viruksen leviämistä, jolloin tauti oireineen pysyy lievänä.

Perussääntö on, että viruslääkkeen teho on sitä parempi, mitä nopeammin se aloitetaan. Toive­aika on kolmen vuorokauden kuluessa oireiden ilmaantumisesta.

– Jos lääkekuuri aloitetaan ensimmäisten päivien aikana, kaikki oireet saadaan yleensä taltutettua 2–3 viikossa. Ylipäätään suurin osa sairastuneista toipuu oireettomaksi.

Lääkkeet ovat hyvin siedettyjä ja aiheuttavat yleensä korkeintaan pientä pahoinvointia. Silmän vyöruusuun voidaan käyttää paikallislääkettä silmätippoina.

Kipua helpotetaan särkylääkkeillä, tai jos kipu on kovaa, voidaan turvautua mietoihin opiaatteihin. Paikallista helpotusta saadaan myös puudutelaastareilla.

Hermosärkyä ja hipaisuarkuutta

Lievät vyöruusut voivat mennä ohi itsestään, mutta Peura suosittelee lääkärille menoa. Koskaan kun ei voi tietää, onko kyse kesystä vai hankalasta taudista.

Erityisen tärkeää hoito on niille, joilla immuunipuolustus on heikentynyt. Kun keho ei pysty puolustautumaan täydellä teholla, tauti voi tulla rajumpana ja jälkitautien riski kasvaa.

Vyöruusu voi nimittäin jättää jälkeensä pitkä­aikaisen hermosäryn. Jos kipu kestää yli kolme kuukautta, puhutaan postherpeettisestä neuralgiasta. Tällöin voidaan joutua turvautumaan hermokipulääkkeisiin. Niitä voidaan tarpeen vaatiessa käyttää myös taudin lyhyemmissä versioissa.

Joillekin jää ihottumakohtaan hipaisuarkuutta tai tunnon heikentymistä.

Näihin oireisiin ei ole parantavaa hoitoa. Sen sijaan iho itsessään toipuu yleensä hyvin ja rakkuloista jää vain harvoin arpia.

Rokote suojaa, mutta maksaa

Siinä missä vesirokko tarttuu ärhäkästi, vyöruusu ei ole yhtä sähäkkä – mutta sekin voi tarttua. Rakkuloissa on elävää virusta, joten kannattaa välttää riskiryhmien seuraa heti taudin puhkeamisen jälkeen. Kun ihomuutokset ovat umpeutuneet ja kuivuneet, tartuntavaara on ohi.

Vesirokkorokotetta on annettu suomalaislapsille vuodesta 2017 alkaen. Jos rokotuksissa käydään, vyöruusua voi puhjeta tulevaisuudessa yhä harvemmalla.

Nykyisen arvion mukaan kaksi prosenttia 40-vuotiaista, viisi prosenttia 50-vuotiaista ja kymmenen prosenttia 70-vuotiaista on sairastanut vyöruusun. Sitä ei voi ennaltaehkäistä elintavoilla, mutta suojaava rokote on olemassa.

Vyöruusurokotteen suojateho on kahden rokotuksen jälkeen 90 prosenttia yli 50-vuotiailla. Se antaa suojan sekä vyöruusulle että sen jälkeiselle hermokivulle. Rokote ei kuulu kansalliseen rokotusohjelmaan, vaan se on kustannettava itse. Rokotesarjaan kuuluu kaksi rokotusta, ja yhteishinta on paikasta riippuen noin 430–500 euroa.

Peuran mukaan rokotteen olemassaolo on monelle yllätys. Hänen mukaansa kaikkien yli 50-vuotiaiden kannattaisi harkita rokotuksen ottamista. Sama pätee nuorempiin, jos heillä on jokin immuunipuolustusta heikentävä lääkitys tai sairaus.

– Lähes kaikki vyöruusun sairastaneet ovat todenneet, että kunpa minulla olisi ollut rokotus. Se on varmin keino pitää vieterinukke laatikossaan.

Rokotuksen voi ottaa, vaikka olisi jo sairastanut vyöruusun. Sen uusiminen on harvinaista, mutta mahdollista.

Tämä artikkeli on julkaistu Hyvä terveys -lehdessä 12/25. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.